sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Lapin keväthangilla


Taakse jäi lounaisrannikon harmaa, sumuinen ilma ja  tassujen alla ikävästi litisevä sohjo, kun tassujengi suuntasi kirsunsa kohti pohjoisen hohtavia hankia 🌞


Ajokeli oli Tornioon asti huono; rapa lensi ja lasinpesunestettä kului. Ylitorniossa Pessi pääsi elämänsä ensimmäiseen autopesuun. Silmät selällään ihmeteltiin harjakoneiden liikkeitä. Tuloksena oli puhdas auto; Pessi säilyi kuivana 😉


Napapiiri ylitetty 👍 Melkein perillä. Pessi on selvästi vaikuttunut näkemästään. Ihmettelee kai, missä se karttapalloon merkitty napapiirin viiva on.


Tammikuun käyntimme jälkeen oli näemmä satanut hieman uutta lunta. Aamun kuntosalitreeni on tässä.


Personal trainereitakin oli paikalla useita 😀




Päivän ensimmäinen yhteislenkki ei ollut menestys - ainakaan Pessin mielestä. Lähellä asuntoamme sijaitsevaa huoltotietä ei ollut aurattu viikonlopun runsaiden lumisateiden jälkeen, ja Pessin ilme kyllä kertoo, mitä mieltä hän on asiasta 😎


Harmitus unohtui, kun tuli kiinnostavaa katseltavaa. Moottorikelkkasafari ylitti tiemme. Poikakissa ymmärtää hevosvoimien päälle 😉


Häntäkin nousi pystyyn, ja matka jatkui iloisesti.


Koirat nauttivat,  kun saivat purkaa matkalla kertynyttä energiaa.


Yhteislenkkimme jälkeen jatkoin sissiryhmän (Ropi, Hetta ja Unna) kanssa hiihtoladulle.

Sininen taivas, auringonlämpö,  valkoiset hanget, hiljaisuus - voiko enempää elämältä toivoa ❤


Hiihtokaverini tauolla ❤


Pessi oli ikävöinyt meitä. Kiehnasi ympärilläni palatessamme ja asettui makuulle puhelimeni ja tablettini eteen. Kissa on nyt numero yksi, eikä sosiaalinen media.


Seuraavana päivänä aamukahvia juodessani ikkunan takana näytti tältä. Taitaa tulla hyvä päivä.


Ja tulihan siitä. Olimme jo kahdeksan jälkeen sissiryhmän kanssa Äkäslompolojärvellä, eikä ketään muuta koko järvellä. Ilmeisesti ns. normaalit ihmiset nukkuvat lomalla vielä tähän aikaan.


Kuvan nimi voisi olla "tyyneys" ❤


Iltapäiväksi oli luvattu lumisadetta, joten tein vielä kaikkien koirien kanssa lenkin ennen sitä. Samalla kävimme katsomassa, joko tuttu huoltotie olisi aurattu. Pessille olin luvannut asian selvittää 😎 Aurattuhan se oli, joten tänne tulisimme koko jengi iltalenkille.


Olipa sitä virtaa latautunut yhteen kissaan päivän aikana. Iltalenkillä Pessillä oli oma show 😎


Koiraparat saivat kyytiä, kun kissapeto hyökkäili.


 Tässä uhrina Halti.


Häntä kertoo,  kuka  on kapellimestari.


Rauhoittuihan se riiviökin aikansa mellastettuaan,  ja kotimatkalle lähti hyvin seesteinen tassujengi vaaleanpunaisen iltahämärän laskeutuessa ympärillemme.


Koska Pessin riiviöinnin määrä korreloi suoraan aktivoinnin määrään, niin päätin lähteä varhain seuraavana aamuna jälleen Äkäslompolojärvelle.


Hetken maailma on tässä ❤


Sininen ja valkoinen 💙


Kansikuvassa oli taas vähän haastetta, kun Pessillä oli juuri silloin hyvin tärkeää asia Hetalle.


Hetkeä myöhemmin sitä istuttiin hievahtamatta paikoillaan näin mallikkaasti.


Tää jään ja lumen maa,
se kiehtoo, lumoaa,
ja mieli tänne lakkaamatta palaa.


Tänne ei ole tultu lepäämään, joten seuraavaksi sissiryhmän kanssa jälleen ladulle 👍


Liikunta ei kuitenkaan saa olla suorite, vaan aina on oltava aikaa pysähdellä ja vaipua Lapin lumoon!


Karun kaunista. Aika pysähtyy tätä katsellessa ❤


Loma lähenee loppuaan, ja sisällä näyttää tältä. Rankkaa on näköjään ollut!


Pessiä ei nukuta. Hän on järkyttynyt. Suosikkipeti pyörii pesukoneessa.


Kysyvä vai syyttävä katse?


Viimeinen lomapäivä valkeni kera sinisen pilvettömän taivaan.


Tänne mieli lakkaamatta halaa 🎶


Väki vähenee... Hiihtämään jaksoivat enää Hetta ja Unna. Hetankin vein autoon 4 km:n kierroksen jälkeen. Askel ei ollut enää yhtä kevyt kuin loman alussa.


Unna, laumamme nuorin, jaksoi kanssani 12 km. Olisi jaksanut pidempäänkin, mutta oli aika palata muiden luokse.


1000 km:n ajomatka takaisin kotiin ei tunnu niin puuduttavalta, kun taukopaikat valitsee tähän tyyliin 👍😀


Muutama lukija on jo kysellyt, missä viipyy blogijuttu  tästä Lapin reissustamme. Viiveen syy löytyy näistä kuljetusboxeista.
Viikko on nimittäin vierähtänyt kanalanrakennusprojektissa. Eemeli-kukko ja kanarouvat muuttivat eilen Onnelaan hevosten luokse.





Kanarouvat taatusti arvostavat maalaisromanttista uutta  kanalaansa. Eemelistä en ole ihan varma, mutta miehet sopeutukoon naisten  kotkotuksiin.


Hyvin näyttäisi helttakansa hyväksyneen muuton. Uteliaina tutkivat paikkoja, ja Eemelikin kiekui muutaman kerran ilmoittaakseen, kuka on kukko tässäkin talossa ❤


Pessistä parasta kanalassa on lasinen väliovi. Kissan oma tosi-tv.


Venlakin haluaisi tutustua Onnelan uusiin asukkaisiin.


Tämä kuva palauttaa ainakin minut tehokkaasti maanpinnalle Onnelan kanalan vaaleanpunaisesta hattarapilvestä 😂
Kasa on purettu kanojen ulkotarhan tieltä. Kyseessä tilan entisten asukkaiden kesäkeittiö.

Ei muuta kuin hommiin 👍😀

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Kurjenrahkan kansallispuistossa


Vau, mikä päivä! 😍 Kyllä tätä oli odotettukin. Vuoden ensimmäinen eväsreppuretki oli täydellinen 👍 Aurinko, sininen taivas, parhaat retkikumppanit, eikä kiirettä mihinkään.

Nyt on akut ladattu täyteen energiaa. Jopa niin täyteen, että seuraavana aamuna klo 8.00 Onnelan uunissa paistuivat voisilmäpullat. 😀 Luonnon ihmeellinen voima oli jälleen tehnyt tehtävänsä.


Pessi oli täpinöissään, kun huomasi minun pakkaavan reissureppua. Vaikka itse olen nauttinut hurjasti tästä lounaisrannikollakin vallinneesta kunnon talvesta, on se tuottanut päänvaivaa energisen, retkeilyyn tottuneen kissan aktivoimisen suhteen. Riiviöinneiltä ei ole voitu välttyä 😎

Aloitimme retkeilykauden kotikansallispuistostamme, Kurjenrahkalta.

 Menomatkan viimeiset ajokilometrit Ropi (iso musta) vinkui autossa vienosti, mutta ääntelyyn yhtyi myös Pessi! Seisoi kahdella jalalla tuijottaen ulos ikkunasta ja naukui.
Reissukissa on nimensä veroinen 😻


Tuttu Savojärven kierros (6 km) on tarkoitus kulkea. Hankikantojen myötä oli mahdollista lisätä kierrokseen seikkailuja suoalueilla. Kokonaismatkaksi meille tuli noin 7 kilometriä. Aikaa kului 4 tuntia. Ei kiireisen hommaa 😉

Laitoin Pessin poikkeuksellisesti reppuun ensimmäiseksi 200 metriksi. Rantapihan parkkipaikan läheisiltä mökeiltä on pari kertaa tullut irtokoira meitä moikkaamaan, ja varsinkaan Pessi ei arvostanut moista tuttavuutta.


Repusta tuli ulos varsin rehvakkaan oloinen kaveri.


Valjakko ryhmittyi hienosti viuhkaan, ja Pessi antoi lähtökäskyn.
Häikäisevä aurinko lämmittävine säteineen sai sydämen pakahtumaan ilosta.
Arkipäiväksi liikkeellä oli yllättävän paljon muitakin kulkijoita. Kaikkia yhdisti kuitenkin tyytyväinen hymy kasvoilla. Auringon ihmeellinen voima ❤


Yllättävän moni kulkija tunnisti Pessin. Kansallispuistoja kiertävä kissa herättää mielenkiintoa.
Tässä Pessi jäi istumaan ja tuijottamaan kahden naisen perään, joiden kanssa juttelimme pitkään. Taisi olla kissastakin mukava tapaaminen.


Vielä kerran kurkattiin taakse.


Savojärvi 😍


Pessikin istui ja ihmetteli. Eräkissa erämaassa, ja näin lyhyen ajomatkan päässä kotoamme.


Matka jatkui metsän suojassa.


Näin keväistä oli paikka paikoin.


Nosebook-viestien lukua.


Eipä tainnut olla kissaa kiinnostavia viestejä, koska patisti koirat liikkeelle.


Koirien vuoro odottaa; meneillään Pessin mindfullness-tuokio.


Matka jatkuu, kun kissalle sopii.


Sukellamme kiehtovaan metsikköön. Auringon valo siivilöityy salaperäisesti puiden välistä.


Halki, poikki ja pinoon myrskytuulen tyylillä. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeä tyyli 👍


Silmä lepää ❤ Kuva voisi olla Lapistakin. Kurjenrahka on nimensä veroinen.


Mikä erottaa tavallisen metsälenkin täydellisestä metsälenkistä? No eväät tietysti, toteaisi Pessi takuuvarmasti. Hän on nimittäin tunnistanut paikan ja suuntaa suoraan polulta tuttuun taukopaikkaamme.


Haluan kuitenkin ottaa ensin yhteiskuvan Kuhankuonon rajapyykillä, eli seitsemän kunnan rajakivellä.


Hetalla ja Unnalla oli kai kiire eväsreppua tutkimaan, mutta pojat vaan jatkoivat poseeraamista. Ehkä Pessi koki tämän kuuluisan rajakiven kyllin arvokkaaksi taustaksi suurelle persoonalleen 😎


Ei hullumpi hetki 😀


Tauon jälkeen seikkailimme hetken hankikannoilla. Pessi huomasi kauempana kulkevat retkeilijät.


Ja päätti piiloutua poteroon tarkkailemaan tilannetta.


Jatkoimme matkaa Kurjenpesän luontotuvan ohi kohti Savojärven keväisempää puolta.
Pessi löysi jälleen kuvauksellinen kohteen.


Luulin jo, että Pessin kävely päättyi tähän sillalle. Siihen kissa nimittäin istahti ja selvästikin murjotti. Oli ilmeisesti hyvin pettynyt, koska sillan alla ei ollutkaan tällä kertaa virtaavaa vettä.


Pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan matkaa. Onneksi koko ajan löytyi uutta mielenkiintoista tutkittavaa. Jäälle emme uskaltaneet mennä, vaan ihailimme maisemaa rannalta.


Yhteiskuvat ovat tavaramerkkimme.


Järven jäinen kansi tyynnyttää mielen ❤


Aurinko on antanut Savojärvelle kahdet kasvot. Tässä on kevät jo pitkällä.


Pessi jonon hännillä 🙃 Näin ei usein tapahdu. Olisi kai halunnut istua järven rannalla ja tuijotella kaukaisuuteen. Syliin ei silti suostunut tulemaan. Rimpuili itsensä välittömästi alas. Kissalla on todellakin oma tahto 😻


Seikkailimme vielä hetken suolla. Tunne oli yhtä huumaava kuin Lapin selkosilla.

Saimme jälleen kerran viettää ainutlaatuisen ja niin voimaannuttavan päivän luonnon rauhassa ❤


Uni maittoi illalla retkiläisille ❤

Savojärvellä vanhempiensa kanssa liikkeellä ollut pieni poika väitti Pessiä ahmaksi. Vanhemmat nimittäin kysyivät häneltä, mikä on tuo yksi erilainen eläin koirien joukossa. Ei ehkä niin huvittava väittämä, miltä ensin kuulosti.


Ehkä sittenkin jotain samaa - ainakin tuuhea häntä.


Jotain yhteistä taitaa olla myös kameleontin kanssa. Pessi nimittäin näyttäisi  vaihtavan turkkinsa väriä taustan mukaan.

Näytti miltä näytti, kissan johdolla me kuitenkin aiomme jatkaa retkeilyä jatkossakin 😀




Tykkää meistä Facebookissa