tiistai 30. heinäkuuta 2019

Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Isojärven kansallispuistossa


Isojärven kansallispuisto oli Pessin 19. kansallispuisto, ja se meni heti suosikkikohteittemme joukkoon!
Rotkolaaksot, metsäiset kalliot, vihreät sammalpeitteet ja pittoreskit lammet saivat aikaan mahtavan  erämaatunnelman peikkometsätehosteella siivitettynä 😍
Puistossa olisimme ehdottomasti viihtyneet pidempään. Nyt teimme sinne vain päiväretken, jolloin edestakaiset ajomatkat (yli 500 km) rajoittivat reitin pituuden valintaa. Kiersimme Heretyn kämppäkahvilan parkkipaikalta lähtevän 3,5 km:n luontopolun ja seikkailimme jonkin verran luontopolun ympäristössä.


Pessi tiesi heti parkkipaikalta lähdettäessä, mistä on kysymys. Reippaasti lähti johdattelemaan valjakkoa häntä pystyssä 😻


Pessin toivomuksesta ohitimme kämppäkahvilan ripeästi. Niin rohkea seikkailija kuin Pessi luonnossa onkin, vieraita ihmisiä hän jännittää. Häntä laskee ja ryhti muuttuu matalaksi. Kahvilan pihapiirissä olleet retkeilijät saivat kissan nytkin painamaan kaasutassua ja ohittamaan paikan.


Luontopolut ovat yleensä helppokulkuisia.  Polun leveys riittää meidänkin jengille, eikä minulle tule ylimääräisiä puiden halailuja kissan kiertäessä  puut eri puolelta kuin koirat.


Näky kuin  satukirjasta ❤


Päivänsäde ja Menninkäinen saattoivat kohdata juuri tässä ❤


Päivänsäde kultasiipi 🌞


Pessiä ei nyt minun satuiluni kiinnosta! Tuolla alhaalla on nimittäin oikeasti JOKU 😎


Saavuimme lammen rantaan. Osa joi vettä, osa liotteli varpaitaan.


Pessi ja minä hurmaannuimme jälleen näkemästämme.


Lammen erämaatunnelma saa kulkijan pysähtymään. On vain tämä hiljaisuuden hetki.


On aika jatkaa matkaa. Pessin ilme, kun kerroin hänelle tämän.


Luontopolulla riittää nähtävää. Miten kissa voikaan huomata ne kaikki?


Opastaulussa kerrottiin, että mäen päällä on jättiläisen kivi, ja jo Pessiä vietiin 😀


Jättiläisen kivi olisi juuri sopiva tausta tassujengin yhteiskuvalle, mutta kuvaan mukaan tahtoi myös miljoona hyttystä. Koiria ne häiritsivät, minä meinasin tulla hulluksi, mutta Pessistä ne olivat oikein mielenkiintoisia seuralaisia.
Tällä osuudella metsässä oli hyttysiä yhtä paljon kuin Lapissa pahimpaan räkkäaikaan.


Kissan pää kieppui puolelta toiselle, ja välillä kaveri seisoi kahdella tassulla etutassujen huitoessa parvea. Harmi, että  kuvat siitä eivät onnistuneet.


Mäet ja rotkot tekivät maastosta mukavan vaihtelevan.
Pessi vakoilee rotkon pohjalla kulkevaa marjastajaa.


Jälleen virkistävä keidas. Saavuimme Kannuslahden rantaan.


Pessille jo salmen ylittävä puusilta on elämys. Kissa tuntuu innostuvan ihan samoista asioista kuin kolme pientä retkeilevää poikaamme aikoinaan.


Koirille silta ei ollut mikään ihmeellisyys. Onhan näitä nähty.


Onnellinen on hän, joka huomaa luonnon ihmeet kaikkialla ❤


Melkein loppusuora menossa, mutta Pessillä on hommat vielä kesken.


Nyt oli kämppäkahvilan pihalla rauhallista, ja Pessikin halusi tutkia paikkoja.


Kissaa kiinnosti historia. Viisaan näköisenä tutki tauluja.


Tässä syvennytään ruohonjuuritason historiaan.


Pienen maanittelun jälkeen Pessi suostui tulemaan sisälle kämppäkahvilaan. Itse olisin mielelläni tutustunut   tarkemmin  museokämpän sisätiloihin, mutta koiria kiinnosti vain herkulliselta tuoksuvat leivonnaiset, ja Pessi halusi takaisin  ulos.
Koirille ostin kahvilasta lämmintä pullaa, itselleni herkullisen piirakan ja Pessi nautti omia eväitään. Sai kahvilan yrittäjiltä ihan luvan ruokailla pöydällä 😉

Meillä oli jälleen mahtava päivä mahtavassa paikassa. Suosittelemme kohdetta lämpimästi 👍

Kesä on kulunut hurjaa vauhtia Onnelassa. Kaikilla tuntuu puuhaa riittävän. Hyödyllistä ja hyödytöntä. Miten kukin asian haluaa nähdä.


Varastona toimiva mummonmökki saa väriä pintaan Venlan avustuksella.  Aito Huvikumpu 😀


Karitsat osallistuvat ulkogrillin asennukseen.


Laitoin terassille kukka-ampellin. Pessi kiipesi heti haistelemaan sitä. Onneksi vain haistelemaan. Karitsat nimittäin kiipesivät terassille ja ylettyivät sieltä syömään alimmat oksat.


Patsastelua 😻


Kanojen turvekylvyssä kuokkavieras 😎


Huvikummun kulmalla tapaillaan 😀



Hellepäivinä vilvoittelimme mökillä meren äärellä.


Pessi pääsi elämänsä ensimmäiselle veneretkelle.


Laivakissa Naantalin lumoissa ❤


Niin on  kiirettä pitänyt, että tällä tyylillä pitää jo autossakin matkustaa 😂

Pitänee hieman jatkossa höllätä kaasutassua 🐾



Tykkää meistä Facebookissa