sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Oulanka, Riisitunturi ja Pallas-Ylläs


Tassujengillä panokset vaan kovenevat. Lapin lomamme ovat jo kuin korkeanpaikan teholeirejä. Parin viikon takaisella pohjoisen reissullamme huiputimme Pessille kaksi uutta tunturia ja bongasimme kaksi uutta kansallispuistoa. Lisäksi retkeilimme meille jo tutussa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.  Pisin Pessin kävelemä päivämatka oli yli 8 km. Alkaa olla melkoinen liikunnan ammattilainen tuo meidän mirri 👍😻🐾


Ensimmäiset kaksi yötä vietimme hotellissa Rukatunturilla. Autosta asteli ulos varsin hämmästynyttä väkeä. Edellinen pysähdys Oulussa oli ollut ihan tavallinen syksyinen kävelyretki, mutta nyt saavuimme suoraan talven ihmemaahan. Ensilumi oli satanut Rukalle ❤


Ensimmäinen retkikohteemme oli Oulangan kansallispuisto, ja siellä 5 km:n Hiiden hurmos.
Pessi oli tapansa mukaan innoissaan uudesta reitistä, ja taitaa tuossa juuri lukea portin tekstiä. Onhan se komeaa astella sisään Karhunkierokselle. Tosin emme ainakaan vielä aio Pessin kanssa 82 km:n Karhunkierrosta saapastella, mutta tuntumaa fiilikseen on hyvä ottaa 😎


Polku on leveä ja helppokulkuinen.


Jännitystä matkantekoon toivat opastaulut tarinoineen. Tassuväki taisi haistaakin Hiiden valtakunnan hajuja - vai olivatko sittenkin vain poron.


Pessiä ei vanha poroerotusaitaus näkötorneineen kiinnostanut. Hänellä oli Ropin kanssa ihan omat salaisuudet.


Takana Ylinen Hiidenlampi. Ihan kuin Pessiä hieman pelottaisi.


Hiiden väkeäkö tässä tarkkaillaan?


Saavuimme Kiutakönkäälle, ja oli aika pitää evästauko ennen kosken kuohuihin tutustumista. 


En vaan jaksa ymmärtää, miksi tämäkin seinä on pitänyt töhriä! 
Pessi oli kiinnostunut ylilennolla olevista kuukkeleista.


Kiutaköngäs - yksi maamme komeimmista vesiputouksista.
Kuvat eivät tee oikeutta tälle upealle koskien sarjalle. 




Koskien pauke kiinnostaa tassuväkeäkin.


Hetta ❤


Aina on hetki aikaa pienelle poseeraukselle.


Suvanto. Aikakin tuntui pysähtyvän kuohunnan jälkeen ❤ 

Hieno retkipäivä meillä oli jälleen. Oulangan kansallispuisto ei suotta ole yksi maamme tunnetuimmista kansallispuistoista. Meille ihmisille puisto oli entuudestaan tuttu, mutta tälle nykyiselle tasujengillemme vierailu oli ensimmäinen. 


Seuraavana päivänä kiipesimme Riisitunturille, josta tuli Pessin 10. tunturi.  Riisitunturin kansallispuisto on jengin 24.


Tapion pöytä, leveyttä kasvava latvaton kuusi, kummastutti Pessiä.


Ympäristöään alati tarkkaileva pieni retkeilijä huomasi taivaalle nousseet tummat pilvet.



Aurinko peittyi pilvien taakse ennen kuin ehdimme tunturin laelle.


Riisitunturi valloitettu. Pessi mökötti, hän ei olisi halunnut yhteiskuvaan.


Täällä oli jotain kuvausta mielenkiintoisempaa. 


Se oli siinä. Tunturikissan valitsema paikka. Taianomainen hetki ❤ 


Matka jatkui. Ikkunalampi.


Riisitunturin autiotupa. Isännän perään on päästävä.



Pessiä kävely taitaa jo kyllästyttää,  ja olisi kiva hieman leikkiä, mutta Saaga-mummoa ei pojanklopin touhu kiinnosta.


Vielä hetki tunturin rinteellä, sitten autolle ja  kohti Yllästä.


Pessi ei osallistunut ensimmäisen päivän retkeemme Ylläksellä, koska hän leikki kuurupiiloa sängyn alla 😎 Siinä vaiheessa, kun piti pukea valjaat päälle, kissa juoksi sängyn alle piiloon, ja minun mennessä perään, siirtyi toisen sängyn alle ja selvästi nauroi. Sinne sitten kaverin jätimme. Oikeasti tiedän, että Pessi olisi kyllä halunnut mukaan, mutta välillä vaan on ylivoimainen houkutus leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa 😂


Ylläksellä ei ollut lunta, vain kaunis kuura pakkasyön jäljiltä.


Pessi-parka jäi tulistelustakin paitsi.


Paikoin oli vielä näin upea maaruska.


Seuraavana päivänä  kissa ei leikkinyt hippaa, vaan istui tomerasti eteisessä valmiina, kun pakkasimme eväsreppua. Edessä olikin ihan kunnon reissu. Päätimme nousta Kesänkitunturille, jota Pessi ei ollut vielä huiputtanut. Koirat olivat siellä käyneet useammankin kerran, ja aina olimme nousseet tunturille Pirunkurun kautta. Enimmillään minulla on ollut nousussa kuusi koiraa vetovyössä kiinni. Tällä kertaa päätimme kuitenkin unohtaa Pirunkurun kivikkoisen polun, ja kiivetä ylös vastakkaiselta puolelta, jolloin nousu olisi huomattavasti helpompi. Matka kertyi 10 kilometriä, ja Pessi käveli siitä reilusti yli 8 km! Kissamaailman maratoonari 😻🐾


Tunturin rinteillä puhalsi kylmä kova tuuli.


Pyysin jengiä poseeraamaan Pirunkurun edessä. Ihan vain harjoituksen vuoksi, jos vaikka seuraavalla kerralla nousisimme huipulle sitä kautta 😉


Tärkeät hetket on ikuistettava usealta suunnalta. Onhan kyseessä Pessin 11. tunturin huiputus 👍😻🐾


Synkkää, karua, mutta niin kiehtovan kaunista  ❤


Takaisin autolle Pessi johdatteli joukkoa sellaisella vauhdilla, että meillä muilla oli täysi työ pysyä mukana. Lepopäivä oli tehnyt tehtävänsä.


Viimeisenä lomapäivänä menimme jälkeen tapaamaan Ylläksen Vaellushevosia ja Virpi-emäntää. 
Ihan kuin meitä olisi odotettu!


Pessiä kiinnosti tällä kertaa kaikki muu paitsi hevoset. Kovasti piti houkutella, että suostui edes tämän verran tervehtimään.


Tämä kuva on täysin lavastettu, mutta niinhän viralliset kuvat tärkeistä tapaamisista yleensä ovat.


Tälle tapaamisillemme oli nimittäin hyvin tärkeä syy. Pessin oli määrä painaa tassumerkkinsä Kissafani-lehteen oman juttunsa kohdalle.


Homma hoidettu 👍
Ilmekin sen kertoo, että kuvan kissahenkilö on suuri ja tärkeä persoona, jonka nimmarit ovat kysyttyjä 😻🐾


Tykkää meistä Facebookissa