perjantai 14. syyskuuta 2018

Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Ylläksellä ruskalomalla


Täällä me taas olemme. Lapin lumoissa, ruskan väriloistossa, sydämiemme kodissa ❤ Reissukissan palveluskuntaan kuuluu tällä kertaa kuusi koiraa, isäntä ja emäntä. Palvelu on taatusti sen mukaista 👍😀

Ruska on kaunis, ilma tänään sateinen. Huomenna poutaisempaa. Tulipahan kuitenkin  testattua retkeilyä sateessa kuuden koiran ja kissan kanssa. Jännin palikka tässä paketissa oli tietysti se kissa, mutta hyvinhän sopi palikka pakettiin. Jatkuva tihkusade ei nimittäin latistanut seikkailevaa Erä-Eeroamme. 6 km:n lenkki sujui varsin mallikkaasti. Taukoineen kesto oli 2,5 tuntia. Päälle kuuden  koiran ja yhden kissan pesu, noin puoli tuntia 🤣 Tämä viimeinen osio  oli sitten  minulle se rankin, mutta Pessi kesti sen(kin) kuin mies. Vesisateen jälkeen lämmin suihku tuntui kai ylelliseltä 😀


Sataa sataa ropisee,
pili pili pom.


Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään? Liekö Hettakin saanut samasta pensselistä  väriä selkäänsä 😉


Vastuu retken onnistumisesta taitaa olla kahden ensimmäisen herran vastuulla; niin tarkkaan yksissä tuumin opastaulua tutkivat 😎


Autinkotuvan laavu on sateellakin virkistävä keidas. Tassuväen nenät nuuhkuttivat ahkeraan analysoidessaan edellisten kulkijoiden eväitten laatua.


Matka jatkui. Jänkhä ja pitkospuut ovat eräilyä parhaimmillaan.


Tämä kansikuva tuntuu erityisen rakkaalta; kaikki tassukkaat mukana ❤ Mallakin jaksoi hienosti koko rauhallisen lenkkimme. Tämä oli myös testi lauantain Lemmenjoen retkeämme varten. Uskallamme näköjään valloittaa uuden kansallispuiston koko jengin voimin. Tuntuu niin hyvältä ❤


Pessin meditaatiohetki maaruskan lumoissa.


Meditoinnin jälkeen pyysin kaveria katsomaan kameraa. Ilme kertoo taas kaiken 🤣 Huomatkaa kaverin pohjapuolen uusi väri. Mielestäni kissan peseminen tämän reissun jälkeen on täysin oikeutettu toimenpide.


Mielensäpahoittaja pesun jälkeen 😎


Kanssakärsijöitten joukossa harmi unohtui.


Näin suloisesti ystävykset lepäävät päivän rasituksista ❤

Aamu valkeni poutaisena. Aurinko jopa kurkki pilvien lomasta saaden ruskan hehkumaan silmiä häikäisevän kauniina ❤
Valitsimme retkikohteeksemme Ylläsjärveltä Ylläslompololle vievän pitkospuureitin. Valinta oli täydellinen. Maisemat olivat häikäisevän kauniita.

Mallan ja Saagan jätimme kotiin keräämään voimia huomista pitkää Lemmenjoen reissuamme varten. Pessi pääsi mukaan luvattuaan, että suostuisi matkustamaan välillä repussa 😎  Kissankin on nimittäin syytä säästää voimiaan huomiselle.


Tässä varmistellaan, että repusta löytyy myös kissan eväät.


Lähtövalmistelut kestivät ilmeisesti liian kauan, koska eräs ehti jo nukahtaa valjaat päällä ja liina perässä.


Heti alkutaipaleella näytti tältä ❤


Pessikin  oli haltioitunut reitistä nähtyään pitkospuut!


EI vaan löydy sanoja. Kauneus suorastaan mykistää.




Me ihmiset ihailimme järvellä uiskentelevaa yli 20 laulujoutsenen ryhmää, tassukansa puolestaan uppoutui nosebookin saloihin.


Katson taivaan sineen...


Pessille on pennusta asti ollut täysin selvää luontopolkujen penkkien tarkoitus. Yhtään penkkiä ei kaveri ohita istahtamatta niihin edes hetkeksi.


Niin kaunis on maa...


Kauneutta voi ihailla näinkin matkustaen. Palveluskunnasta kannattaa ottaa kaikki irti 😀


Saavumme määränpäähämme, Ylläslompolon lintutornille.


Ennen lintutornille menoa se tärkein - eväät 😀


Vasta sen jälkeen on aika nauttia hengen ravinnosta. Kyllä me nautimmekin ❤


Palasimme autolle osin eri reittiä. Taustalla näkyvät tunturien hahmot täydensivät suomaiseman upeutta.


Ruskan roihut.


Polun varrella ehkä metsästysseuran taukopaikka. Kovin näytti paikka kaikkia kiinnostavan. Nälkäkö taas kulkijoilla?


Tässä voisi taivaltaa loputtomiin. Sydän lepää, sielu lepää. Hyvä olo valtaa mielen. Tätä luonnon kauneutta ei saa tuhota. Tulevilla sukupolvilla on myös oikeus kokea tämä kaikki.


Takaisin Ylläsjärvelle. Pessi elementissään veden äärellä.


Kaikki loppuu aikanaan. Viimeinen mutka ja autolle. Oli täydellinen ruskaretki ❤


Tässä kerätään jo voimia huomiselle. Lemmenjoen kansallispuisto, kissan 15. bongaus. Sen jälkeen 25 jäljellä.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Retkiä ja täyttää elämää Tassulassa


Tassulassa on ollut jälleen tapahtumarikas viikko. Peräti kaksi kertaa olemme retkeilleet Kurjenrahkan kansallispuistossakin. Muu vapaa-aika on sitten kulunut Tassulan Tallilla. Tassulan Kanala on toki hoidettu siinä ohessa. On siis ollut vipinää pienissä tassuissa.

Tassulahan tarkoittaa Pessin ja Koirajengin hallintoa. Tassulan Kanala sijaitsee varsinaisen kotimme pihapiirissä. Tassulan Tallilla asustaa Aapo ja Venla. Koko tallipiiri muodostaa Onnelan ❤ Onnela sijaitsee kodistamme automatkan päässä, Maskussa kuitenkin. Tässä oli  lyhyt kertaus blogissa jatkuvasti vilahtavista nimistä. Jokainen niistä - yhdessä ja erikseen - muodostaa maanpäällisen paratiisini.


Suomen luonnon päivän aattona suoritimme Pessin johdolla tärkeää tiedustelutehtävää Kurjenrahkan kansallispuistossa. Meille oli nimittäin tulossa varsinaisena virallisena luonnon päivänä ihan pääkaupungista asti arvovaltaisia vieraita. Pitihän meidän toki etukäteen tarkistaa,  että puistossa on kaikki hyvin 😉


Tiedustelupartion johtaja väsähti kesken matkan.


Pienen lepohetken jälkeen matka jatkui, ja saavuimme määränpäähän, Lakjärven laavulle.
Reppu ja Reissukissa - siinä vasta on sellainen pari ❤❤❤


Lakjärven kartoitus menossa.


Vesi vetää jälleen Pessiä magneetin lailla. Rantaan on kissan matka.


Kummasti eväshetki ja vesileikit piristivät kissapäällikköä. Reippaasti päällikkö johdatteli Koirajengin haasteellisten pitkospuiden yli takaisin kohti autoamme.


Tyhjä on puron uoma. Taitaa huono pohjavesitilanne huolestuttaa jo  kissaakin.


Seuraavana päivänä palasimme Lakjärven laavulle kera tärkeiden vieraiden. Itse reissusta tarinaa myöhemmin, mutta tämä retken virallinen ryhmäkuva on pakko julkaista. Huomatkaa Pessin ilme 😀 Kaveri protestoi vahvasti kuvausta. Jouduin nimittäin  pari kertaa palauttamaan kissan takaisin paikoilleen, ja ilme kertoo kaiken. Istun ja mökötän 😎




Eemeli-kukko ja rouvat nauttivat helteiden päättymisestä. Nyt taas jaksavat puuhailla pihallamme vaikka mitä.


Minä en ole koskaan ollut ns. puutarhaihminen, mutta tänä kesänä vähäisetkin yritykseni ovat epäonnistuneet. Helttakansa on nimittäin keväästä asti laajentanut spa-osastoaan pitkin kukkapenkkejäni.


Toisaalta, kauniimpia nämä "kukkaset" ovat kuin monet kuivuudesta kärsivät oikeat kukkaset.


Tai no...aika kärsivältä, lähes kuolleelta, tämä kukka kyllä näyttää 😂


Tassulassa on vastaava tilanne. Siellä kaviokkaat puolestaan syövät ihan kaiken kasvavan.



Viemärikaivot piti jotenkin maisemoida, ja ainoa kestävä ratkaisu oli muoviset viherkasvit. Myös kaikki Onnelan kukkivat kukat ovat nykyään muovia. Taitavat olla onneksi melko aidon näköisiä, koska viime Lapin reissuni aikana jälkikasvumme  kasteli myös ne 😂 Kauhistuneille tiedoksi, Pessi ei kuuluu kaivojen maisemointiin. Hän saa halutessaan poistua asetelmasta 😎


Koska tämä on eläinhullun eläinpiha, se on selvintä kertoa tulijalle heti portilla. Maanantaina saapuvan hevostallin seinälle olen tietysti tilannut ihan oman kyltin.


Kylttien asennuksessa,  kuten ihan kaikessa muussakin, on aina paikalla maailman parhaat apujoukot 😀 Isäntäkin on jo oppinut , että sahatessa tai naulatessa pitää varoa hevosen turpaa, ja  joku on aina  hengittämässä niskaan, ja se "joku" en ole tällä työmaalla minä 😎


Tallirakennusta odotellessa Aapo ja Venla ovat omineet tämän purkua tai kunnostusta odottavan talovanhuksen itselleen. Sisätilat ovat lähinnä hevostarvikkeiden varastona, mutta Venla pujahtaa tilaisuuden tullen myös itsekin sisälle. Talon nykyinen nimi onkin ansaitusti Huvikumpu.



 Ai, eikö teillä muilla hevoset asukaan sisällä talossa?


Onnelassa vietetään paljon aikaa ihan vaan leppoisasti porukalla hengaten. Hyggeillään siis. Paljon näen myös kahden eri lajin edustajan välistä leikkiä ja keskustelua. Se on minulle ihan parasta tosi-tv:tä.


Pojilla leikki meneillään.


Tämäkö on se "kuin kissa ja koira"?


Venla selvästi pitää Pessistä. Lähestyy usein kissaa varovasti ja ystävällisin elkein.


Pessiä vähän jännittää ystävän suuri koko.


Ihan kuin Venla olisi surullinen kissan reaktiosta.


Tilanne houkutteli paikalle muitakin linssiluteita.


Tämä on ihan parasta terapiaa ❤ Tuntuu, että aika pysähtyy ja muu maailma unohtuu. On vain me ja tämä hetki ❤


Välillä kutsuvat hieman maallisemmat asiat. Lantaa riittää kerättäväksi kottikärryllinen päivässä. Onneksi on apulaiset mukana tässäkin hommassa.


Eräillä on suuri ego, ja vessa sen mukainen. Tavallaan Pessikin auttaa minua asioimalla suoraan hevosten lantalaan. Todellinen tallikissa. Jatkossa lantalan ovi pysyy kuitenkin kiinni. Haluan pitää kissani tuoksuttomana 😎


Ratsastus on minusta tallikissalle huomattavasti mukavampi juttu. Ajattelin opettaa Pessin hyppäämään Venlan kanssa esteitä, mutta toistaiseksi Venla ei ole edes huolinut matkustajaa kyytiinsä 😎 Aapoa ei kissa selässä tuntunut ihmeemmin haittaavan.


Ilta tulee aina liian nopeasti, ja on aika jättää heppaset syömään iltaheiniään ja palata kotiin.


Kotona Pessi ei heti veyäydykään yöpuulle, vaan viettää kaikkien kasvatusohjeitten vastaisesti hieman ruutuaikaa.



Studion toiminnasta vastaa kuopuksemme.


Jossain vaiheessa uni kuitenkin yllättää pienen Puuha-Pessinkin ❤

Seuraava postaus tulee todenäköisesti Lapin ruskasta.

Tykkää meistä Facebookissa