sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Kolme uutta kansallispuistoa: Etelä-Konnevesi, Kolovesi ja Tammisaari

 














 

Tästä kesästä piti tulla jonkinlainen loppukiri leikissämme "kierretäänpä kissavetoisella retkikunnalla kaikki Suomen 40 kansallispuistoa" , vaan koronapa sekoitti tämänkin pakan. Onnistuimme kuitenkin kesälomalla retkeilemään kolmessa uudessa puistossa, ja toivottavasti syksyn aikana onnistuisi vielä jokunen lisää 👍 Jos ei, niin sitten ei. Jatkamme projektia, kun aika on sopiva.

Tässä sitä ollaan, lähtöpisteessä, kirsut kohti uutta seikkailua. Pessi suunnistaa autosta aina suoraan opaskyltille. Selvä retkeilyn ammattilainen.


Vielä tässä retkikunta on menossa innokkaana eteenpäin.Trooppinen totuus paljastuu vasta muutaman sadan metrin tassuttelun jälkeen.

Kalajan kierros  oli tarkoitus kiertää, mutta jo ajomatkalla auton mittarin näyttäessä 28 asteen hellelukemaa, muutin suunnitelmaa.


Päätin, että yritämme sinnitellä  Vuori-Kalajan laavulle (parkkipaikalta 1 km), missä uintimahdollisuus.

Ei tarvinnut koiria veteen houkutella. Pessi olisi toiminut vain uinninvalvojana, mutta lämpöhalvauksen pelossa huljutin myös kissaa järvessä tämän tästä.

Satoi tai paistoi, retken kohokohta on tietenkin eväshetki.

Ropi ruokalevolla.

Puhtaus on puoli ruokaa. 

Kului se hellepäivä näinkin. Kilometrejä ei mittariin tullut tästä kansallispuistosta kuin ehkä kolme, mutta leppoisan päivän upeissa maisemissa saimme viettää. Retken teemaksi voisi nimetä "Luonnon parantava voima". 

Yövyimme Tiemassaaressa, missä jo ennen kukonlaulua teimme aamulenkin upeissa maisemissa. Odotettavissa olisi jälleen hellepäivä, ja tarkoitus oli suunnata Koloveden kansallispuistoon heti aamupalan jälkeen.

Täällä ollaan. Reittivalinnaksi tassuraati hyväksyi Nahkiaissalon luontopolun, 3,3 km. Sen ehtii hyvin kiertää aamun viileämpinä tunteina. 

Häntä pystyyn ja menoksi.

Esitteiden mukaan reitti kulkee vaativassa maastossa ja maapohja on paikoin hyvinkin kivikkoista ja juurakkoista. Väite piti paikkansa, mutta meistä reitti oli juuri sopivan virikkeellinen. Moottoritiet ovat asia erikseen.

Poikki ja pinoon myrskytuulen tyylillä. Luonnon monimuotoisuus on ilo silmällekin.

Onkohan tämä nyt hieman aikainen brunssi, vai ihan vaan aamiainen numero kaksi.

Hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa. Rapatessa on näköjään roiskunut, vai missä lie mutaojassa kaveri on rypenyt. 


Vielä yhteiskuva tassujengin kansallispuistosta numero 28. Pessillä tosin menossa tärkeämpi projekti, tassuhuolto 🐾🐾 Onhan niistä huolta pidettäväkin, jos kaikki 40 kansallispuistoa mielii kissa kiertää.

Tätä retkeä odotin, mutta myös jännitin eniten. Vuorossa Tammisaaren kansallispuisto, jonne pääsy edellyttää merimatkaa. 

Tassujengimme veneilee kyllä muutaman kerran kesässä, muttei heitä kokeneiksi veneilijöiksi voi kutsua. Matkasimme kansallispuistoon taksiveneellä mahtavan Matti-oppaan johdolla. Retkikuntamme supistui ihan logistiikkaongelmien takia vain Pessiin, Unnaan ja Hettaan. Isäntä lähti apukäsiksi mukaan.

Jännittyneinä odotellaan liikkeelle lähtöä.

Ollaankohan nyt kissan mukavuusalueen ulkopuolella? Ilme on melko totinen.

Hyvin varovasti Hettakin kurkkii laidan yli.

Uteliaisuus voittaa epäluulon.

Tilanne hallinnassa. Nyt nautitaan merimatkasta.

Hettakin nauttii. Vain Unna makoili jaloissani.

Voiko päivältä enempää toivoa? Aurinkoa, lämpötila +25, tyyni merenpinta 😍 Sääksen pesänkin ohitimme.

Maihin nousimme Modermaganin saarella. Siellä on myös lyhyt luontopolku, jonka kiersimme.

Aina valmiina uusiin seikkailuihin 🐾🐾

 

Ja Pessi jaksaa aina lumoutua luonnon kauneudesta ❤

Parasta retkellä on kuitenkin eväsreppu ja sen sisältö.

Vatsa täynnä malttaa hetken poseerata. 

Kuvauksen jälkeen on vuorossa Pessille tyypillinen ruokalepo meditaation merkeissä. Hetken kissan maailma on tässä ❤

Ruumis ja mieli huollettuna jaksaa taas jatkaa matkaa.

Kuva ei tee oikeutta, mutta saarella on pieni järvi, jossa lumpeet kukkivat juuri nyt.

Hetki vielä saaren lumoa, ja sitten takaisin veneeseen.

Hetta - reipas laivakoira ❤

Se oli siinä, Tammisaaren kansallispuisto valloitettu.

Kertasikohan Pessi päivän tapahtumia mielessään, vai olisiko halunnut vielä jatkaa veneilyä, koska istuskeli keulassa tovin ennen laiturille hyppäämistä.

Veneretki Tammisaaren kansallispuistossa täytti ja ylittikin odotuksemme.

Ensi viikolla kutsuu uudet seikkailut. Suunnistamme Rokualle, josta tulee Pessin 30. kansallispuisto. Rokualta jatkamme matkaa Lapin ruskaa ihailemaan 😍









perjantai 12. kesäkuuta 2020

Rajoitusten jälkeen jälleen Pallas - Yllästunturin kansallispuistossa



Miten ihanaa olikaan kertoa tassujengille, että nyt lähdetään jälleen reissuun 👍❤ Koronan pidämme toki edelleen mielessämme ja noudatamme varovaisuutta, mutta pahin uhka on ainakin tällä hetkellä ohi, joten uskallamme taas retkeillä lähimetsää kauempana.


Niin on Suomi pitkä maa! Kotipuolen kesästä siirtyminen pohjoisen alkukevääseen hämmästytti tassuväkeä.


Näkyjäkö näemme???
Kiersimme ns. Kiirunan kiepin, matkaa tuli reilu 10 km. Pessi tosin matkusti sylissä enemmän kuin koskaan ennen, ehkä puolet matkasta. Syy taisi olla talven rippeet, eli lumi ja märkä maa. Virtaavat purot sen sijaan saivat kaverin innostumaan 😻


Pieni reissulainen Kellostapulinkurussa.


Tunturin eteläpuolella oli kevät jo voittanut talven.


Erämaassa ymmärtää voi sen:
tärkeää on elää kuunnellen 🎶🎵
Pessi - hetkessä elämisen mestari ❤


Reppu ja reissumies ja tietysti Reissukissa ❤


On ympärilläin erämaa
ja outo hurma sen 🎵🎶


Laskettelurinteillä oli paikoin hankikanto!


Sekös villitsi Hetan ja Unnan ihan piirileikkiin 😀🐾🐾


Voi tuota riemua ja hetkessä elämisen taitoa ❤
Hetkessä on syytä elääkin, jos haluaa lumesta nauttia, sillä kevät vahvistaa otettaan joka päivä, ja kesäkin kurkkii jo kulman takana 🌞


Seuraavan päivän retkikohteemme oli Särkitunturi. Helppokulkuinen reitti tunturin päälle, ja maisemat huipulla ovat mahtavat. 
Pessi otti nousun rennosti turhia kiirehtimättä. Särkitunturilla on käyty aiemminkin, jotta mitä sitä suotta hosumaan 😎


Riittävän kauan kun makoilee paikallaan,  matka jatkuu näin. 


Kerta toisensa jälkeen tämä maisema mykistää 
kauneudellaan 😍


Ja kerta toisensa jälkeen eväsreppu villitsee tassuväen.


Kyllä elämä maittaa👍


Ruokailun jälkeinen meditaatiohetki ❤


Ropi on enemmän nopean toiminnan kavereita; jos on kuuma, veteen. Pessi hoitakoon mietiskelypuolen.


Särkitunturilta ajelimme Pallakselle, mutta siellä oli parkkipaikka niin täynnä autoja, että meidän rauhaa arvostava retkikuntamme jatkoi matkaa kohti Punaistahiekkaa.


Koirat tutkivat rantaa koiramaiseen tyyliin nuuskutellen. Hiekan väriäkö kummastelivat?


Pessi tyylilleen sopivalla tavalla 😻 Kissamaailman Havukka-ahon ajattelija ❤

Punaiseltahiekalta ajelimme vielä Olokselle. Onhan se tunturi, jonka huipulla tassujengin ihmisvanhemmat on joskus aikoinaan vihitty ❤
Tällä kertaa ihastelimme tunturia vain sen juurelta; kiipeämiseen ei riittänyt voimia.




Jälleen uusi aamu ja uusi retkipäivä. Tällä kertaa kohteena Ylläslompolo ja muuttolinnut. Linturetki ei ole kiireisen kulkijan puuhaa, mutta sopii Pessille kuin nenä päähän. Isännän kiikaroidessa järvelle, Pessi istui vierellä asiantuntijan oloisena, eikä osoittanut minkäänlaista saalisviettiä.


Järveä kiersi osin pitkospuut. Toiseen suuntaan lintutornilta hyväkuntoiset, toiseen suuntaan käytöstä poistetut paikoin erittäin huonokuntoiset, mutta rohkeasti nekin selvitimme.


Erämaan palju 😀


Karavaani kulkee 🐾🐾


Reissukissa Ruonanojan kodalla 🐾
Asiantuntijan elkein silmäilee paikkaa. Reissukissa osaa.


Pessi ja Suomen kaunein huussi 😍


Ylläksen vaellushevosten Virpi kutsui meidät vielä iltakahville Kuerjoen varren yksityiselle laavulle.


Ei ole nokipannukaffen voittanutta 👍


Aina astetta ylempänä muita 😎


Virpi - katseittenvangitsija ❤


Veden lumo 💙 

Ihana iltaretki ystävien kanssa ❤ Taatusti uni maistuu tassuväelle puuhakkaan päivän jälkeen.


Uusi päivä, ja kirsut kohti Äkässaivoa, lähdejärveä. 


Kolmen kilometrin mittainen luontopolku kulkee satumaisessa maisemassa ❤


Näihin maisemiin on helppo sijoittaa muinaiset metsänhenget ja haltijat.


Keijukaiset ja menninkäiset unohtuvat, kun tassuväellä nälkä kurnii vatsanpohjassa. Juuri nyt  huolestuttaa, josko isäntä meni kotaan syömään makkaraa. Emännän kasviseväät eivät nimittäin  ole järin arvostettuja tämän joukon keskuudessa 😎


Äkässaivolta siirryimme autolla Äkäsmyllylle. Kahvila oli suljettu, mutta ympäristössä riitti nähtävää. Pessi oli selvästi vaikuttunut tämän päivän kulttuurikierroksesta.


Äkäslinkka. Kosken kuohut ja kohina - miten terapeuttinen vaikutus niillä onkaan.
Huolet huuhtoutuvat virran mukana ja levollisuus valtaa mielen ❤


Yläjuoksu. Mahtaako joki tietää, että kohta mennään ja kovaa kosken kuohuissa. 


Viimeinen lomapäivä alkoi jo aamusta kesäisen lämpimänä. Sääennuste lupaili yli 20 asteen päivälämpötiloja. Melkoisen loppukirin kevät ottikin viikkomme aikana.

Me päätimme retkeillä viimeisen lomapäivämme merkittyjen retkeilyreittien ulkopuolella. Minne tuuli kuljettaa, vai pitäisikö sanoa kirsu kuljettaa 😉


Seurailimme Kuerjokea ja poikkesimme Kuerlinkoille.


Koski kiinnosti Pessiä vähän liikaakin.


Pessillä on visuaalista silmää löytää hyvät kuvauspaikat taustakseen 😍


Kuvasin Ropia, niin Pessille tuli kiire istahtaa Ropin ja kameran väliin.


Vai oliko tänään suuren veljesrakkauden päivä, koska myöhemminkin ihailtiin jokimaisemaa kylki kyljessä ❤


Päivittäiset pitkät retket ja tämän päivän lähes hellelukema näkyi Haltin 14 v. ja Ropin 12 v. jaksamisena. Jätimmekin kaikki retkikuntamme neljä miestä lepäämään ja lähdimme tyttöporukalla vielä reippaalle lenkille. Hetta ja Unna pitivät ratkaisua hyvänä.


Näin juodaan vettä pohjanmaan kautta.


Vielä suo ja pitkospuut, sitten paluu miesväkemme luokse ❤

Huomenna aikaisin lähtö kotiin.
Näkemiin pohjoinen ❤ Me tulemme taas.


Tykkää meistä Facebookissa