lauantai 25. toukokuuta 2019

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa


Kauden ensimmäinen uusi kansallispuisto valloitettu. Kiersimme Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa n. 5 km:n Kauhalammin kierroksen. Oli Pessin 18. kansallispuisto! Vielä on jäljellä 22...


Ajomatka Karvialle oli 230 km. Perillä autosta hyppäsi ulos varsin riehakas tassuväki. Pessin pään päällä melkein näin puhekuplan, jossa luki: "Vihdoin uusi puisto! Olen jo odottanutkin."


Riehaannuinhan minäkin. Upea erämainen mäntykangas suorastaan kutsui retkeilemään ❤


Alkutaival oli näin hulppea. Oli tilaa purkaa kertynyttä  energiaa ennen vaativaa pitkospuuosuutta.
Pessi johdatti joukkoja konkarin elkein kuninkaallisen mitan verran muita edellä. 


Leveä baana jatkuu suollakin. Suorastaan pitkospuitten aatelia 👍


Kylpyläkin matkan varrella.



Sain houkuteltua Ropin liikkeelle, mutta en Pessiä. Ropin katse kertoo koetusta vääryydestä. Ei ole helppoa olla kuuliainen koira laumassa, jota hallitsee omapäinen kissa 😎


Kauhalammi ❤ Pitkä ajomatka unohtuu, vaiva palkitaan.


Lammen rannalla on tällainen keidas. Uimaportaatkin laiturin päässä 😀


Hetkessä pöytä on katettu 😍 Pessiä tosin ei kuvaus kiinnosta. Tuijottaa itsepintaisesti sivulle.


Sivulla on tällainen näkymä 😍 Annetaan kissalle anteeksi. Erämaajärven lumoa ei voi vastustaa.


Jatkamme matkaa; vielä ei ole evästauon aika.


Siniset on järvet,
sinisyyttä heijastaen 💙


Päivä vain ja hetki kerrallansa ❤




Väitetään, että kaikki on Etelä-Pohjanmaalla suurta, komiaa ja mahtavaa! Niin taitaa olla Karviallakin, vaikka Satakuntaan kuuluukin. Ihan naapurissa kuitenkin.


Lintuasiantuntija istui pitkän tovin tuijottaen järvelle. Laulujoutsenet lumosivat Pessin.


Järveltä reitti jatkuu Kauhanevan suoalueen poikki. Toivoin vain, ettei yhtään koirakkoa tulisi vastaan. Väistämismahdollisuudet ovat olemattomat; märkä suo ei houkuta.


Unohtuu kiire, melu kaupungin...


Suolta sukellus metsään,  ja retken kohokohta odottaa 👍


Pessistä näkee, että tätä hetkeä on odotettu. Viestii kavereille, että kohta pannaan pöytä koreaksi!


Ruokaa!


Palveluskunta hoiti homman 👍


Ruokailu tapahtuu kissalle mieluisassa arvojärjestyksessä 😎


Menossa Pessin ruokailun jälkeinen meditaatiohetki.


Komea puunrunko suorastaan kutsui ryhmäkuvaan.

Valitsemamme lammen kiertosuunta päätti retken tähän eväshetkeen.  Autolle oli taukopaikalta matkaa vain 300 metriä.

Kotimatkalla autossa tuhisi hyvin tyytyväisen oloinen tassujoukko.  Muistoissa jälleen upea päivä yhdessä maamme upeista kansallispuistoista.


Onnelaan on  niin mukava palata reissusta. Vastaanotto on aina hellyttävä ❤


Venlan mielestä heinät ovat hevosten, ei lampaiden.


Seuraa tai todennäköisesti herkkuja haetaan näin määrätietoisesti.


Kaverit tarkkailevat, miten Helka onnistuu.


Ei näitä voi vastustaa. Leipää ja rapsutuksia on ihan pakko tarjoilla.

Kesäkuun alkupuolella joukkoon liittyy vielä kaksi karitsaa. Vipinää ja vilskettä luvassa Onnelan kesään.

Nyt ajelemme (isäntä ajaa, minä kirjoitan) kohti Lapin yötöntä yötä. Seuraava postaus todennäköisesti sisältää sekä Lapin lumoa että karitsoiden suloa ❤



Tykkää meistä Facebookissa