Reissukissa-Pessi, koiria, ruskaa, saariston hevosia

Ei kannata (ainakaan aina) mennä merta edemmäksi kalaan! Niinpä mekin retkeilemme enimmäkseen ihan kotinurkilla. Onneksi nurkilta löytyy Kuhankuonon retkeilyreitistön upeita polkuja. Ulko-oveltamme reitistölle on vain puolikas poronkusema 😎 Anteeksi karkea ilmaisu, mutta lapinhullulle  tämä on ihan luonteva määre 😉
Pessi pääsi tällä viikolla ekaa kertaa näille reiteille. Tähän asti hän on retkeillyt vain Lapissa, Oslon Holmenkollenilla ja kotimetsässä. Korkea aika siis näyttää hänelle ihan oman kunnan helmiä.

Tähän jätimme automme. Ei hullumpi aloituspaikka retkelle 😀

Ja matka jatkui pitkin hiekkakuoppia kiertävää polkua. Liekö Hetan venttiili epäkunnossa, vai mitäköhän Pessi niin tarkkaan haistelee 😎

Pakollinen poseeraus tässäkin laguunissa.
Koirille kuvaukset sopivat, koska palkkana herkkuja. Pessikin on hyvin oppinut ryhmän säännöt. Tai noh  - sallittakoon kissalle vapaus asennon suhteen 😎

Ainakin yhden selvän eron huomaan kissan ja koiran välillä retkillämme. Pessi nimittäin istahtaa tämän tästä upeille paikoille ikään kuin mietiskelemään. Siinä hän tuijottaa tyhjyyteen kuin viisaampikin filosofi. Samaan aikaan koirat nuuhkuttelevat ympäriinsä - sanoisinko hmmm - vähemmän viisaan oloisina.

Pessin meditaatioharjoitus numero 1

Meditaatioharjoitus numero 2

Pitkospuut ovat Pessin bravuuri 👍Flexi tuo Pessille etulyöntiaseman lyhyemmillä hihnoilla kulkeviin koiriin nähden. Ryhmän kingihän kävelee edellä, muut pitävät kunnon hajuraon 😉

Kissa on numero yksi 

Välillä homma näyttää tältä. Pitkospuut ja pikkujengi - molemmat vinksin vonksin 😎

Tämä on suurien tunteiden kuva ❤

Kuvassa ei ole vain kissa puussa!

Huomaatteko, miten kulunut oksa on?

Noin kymmenen vuotta, useita kertoja viikossa, oksalle on nostettu poikiamme ❤

Ei suinkaan jäähylle, vaan seikkailulle. Oksalla istuen on juotu lukemattomat pillimehut. 

Kolmen koiran ja kolmen pienen pojan äitinä eväsretket tälle reitistölle olivat meille arkipäivää. 

Pojillemme oli varmasti yllätys jossain vaiheessa havaita, etteivät kaikki perheet suinkaan vietä vapaa-aikaansa näin.

Viime postauksessa valittelin,  ettei Pessistä ja Aapo-heppasestamme ole yhteiskuvia.

Pessi todistettavasti lukee blogiaan, koska seuraavana aamuna hän oli väkisin tunkemassa mukaamme tallille. 

Normaalisti Pessi tulee tallille vain, kun menemme sinne suoraan töistä. Viikonloppuisin menen tallille aikaisin aamulla, ja silloin Pessi jää ihan vapaaehtoisesti kotiin. Vaan nytpä ei jäänyt! Valokuvia oli siis otettava 😎

Aloitimme tutustumisen turvallisesti koirakamujen kera aidan takaa. 

Kiinnostus oli molemminpuolista ❤

Metsässä tapasimme myös tällaisen pikkuruisen Millie-ponin. Koirakavereiden seurassa Pessi uskalsi ponia tarkkailla, mutta kun yritimme myöhemmin ilman koirien turvaa ottaa Pessistä ja Milliestä kuvaa, siihen ei pieni kissanpoika kyennyt. Äiskän sylistäkin pelotti...

Silmät jännityksestä pyöreät

Tänään jatkoimme Pessin ja Aapon tutustuttamista. Nyt oltiin jo vanhat kaverit.

Ratsastuksen alkeitakin harjoiteltiin. 

Selvyyden vuoksi todettakoon, että kuvauksissa ei vahingoitettu eläimiä eikä käytetty väkivaltaa 😎 Alla kuvasarja edistymisestä hetki kerrallaan.

Aapon talli on paratiisi meren rannalla Rymättylässä. 

Sinne ajaessani koen itsekin siirtyväni kiireisen arjen ulottumattomiin. 

Ylittäessäni saarelle vievää Särkänsalmen siltaa, mieleeni tulee hieman muunneltu ohje "ken tästä käy, saa kaikki murheet jättää" ❤

Leppoisuuden silta

Kaikkien näiden puuhastelujemme jälkeen kotona on melkoisen väsynyttä jengiä.

Varsinkin Pessi on kirjaimellisesti reporankana 😎

Kuva otettu juuri nyt, hevostelujemme jälkeen ❤

Tämä kuva edellispäiväisen retkemme jälkeen. Alla vielä lähikuva Pessin rentoutumisesta ❤

Reissukissa-Pessin vauhdikas arki

Vaikka Reissukissa-Pessi melkoinen Reissukissa onkin, ei hänkään sentään jatkuvasti reppunsa kanssa maailmaa kierrä.
Se on kuitenkin vissi ja tosi, että arjesta se meidän kaikkien elämä kuitenkin
pääasiassa muodostuu. Arjesta kannattaa siis tehdä mahdollisimman mukavaa.
Ei sitku, mutku, voiku, vaan... Elämä on tässä ja nyt ❤ Eläimet ovat parhaita opettajiamme; ne elävät  hetkessä ❤
Mutta koska tämä ei ole lifestyle-blogi eikä matkailu-blogi, vaan eläinhullujen ihka oma blogi, mennään asiaan.

Pessihän päätti heti meille tullessaan, ettei hän aio viettää arkipäiviä yksin kotona toimettomana, vaan hän tulee koirien kanssa mukanani töihin.
Töihin mennään siis autolla  koko kööri. Koirat matkustavat tavaratilassa, kissa takapenkillä, mutta mutta...
Missä koirat, sinne tahtoo Pessi.

Kimppakyydillä töihin

Töissä riittää kissalla puuhaa 🙃

Homma hanskassa - tai siis tassussa

Paperisilppuri

Lounastauko

Yleisen hyvinvoinnin kannalta pitää kuulemma työnteon ja vapaa-ajan olla balanssissa.
Tämä koskee myös työssäkäyviä kissoja ja koiria 😎
Niinpä ihan jokaiseen Pessinkin päivään kuuluu rentouttava vähintään tunnin metsälenkki. Koirat lenkkeilevät toki enemmän. Kovakuntoisimmat kolmisen tuntia päivässä.
Metsäilyhän on kovasti trendikästäkin tänä päivänä. On hienoa harrastaa polkujuoksua, halata puita jne. Sitähän meillä tosin  on harrastettu jo ennen kuin kukaan keksi hommaa edes tuotteistaa.
Koittakaapa nimittäin  itse laittaa kuusi koiraa kiinni vetovyöhön ja kissa flexiin ja mennä metsään. Siinähän tämän tästä käy niin, että osa porukasta on puun toisella puolella, osa toisella. Pakkohan sitä puuta siinä sitten on halata, jos meinaa matkaa jatkaa  😎 Ja välillä pitää juosta pitkin polkua, jos aikoo kissan perässä pysyä 😎 Välillä taas tehdään mindfullness-treeni, kun kissa tutkii vaikka muurahaisia.

Näin helppoa tämä on hetkittäin - ehkä pari minuuttia silloin tällöin

Tunnin metsälenkillä kiivetään puuhun vähintään kymmenen kertaa

Tässä kannon nokassa maailmaa tarkkaillessa vierähti tovi jos toinenkin. Ja koirat odottivat jälleen kerran kärsivällisesti.

Huono kuvanlaatu vastavaloon, mutta suurimman ja pienimmän suukko on vaan niin ❤

Pessi kuulemma istuu nyt tässä. Ei aio kävellä. Eikä kuulemma tule syliin eikä reppuunkaan. Väsyttää ja iltaruuan aikakin jo olisi 😉
Siinä me sitten porukalla tovin odotimme. Yhtäkkiä energia oli taas huipussaan, ja kirjaimellisesti juoksimme kotiin kissa joukon kärjessä.

Iltalenkin jälkeen meitä kiiruhtaa pihalla vastaan Eemeli-kukko kanarouvineen. Makupalojen toivossa tulevat. Ziwipeak (ilmakuivattu liha) on koko eläinperheemme herkku (tai no ei Aapo-heppasen). Heittelen Ziwipeakiä maahan, ja kissa, koirat ja kanalan väki etsivät nameja sulassa sovussa 😀

Namien etsintää

Kanalan väki osallistuu tehokkaasti vähän kaikkeen puuhailuumme. Keväällä pystytettiin Pessille kissatarha, ja siinäkin hommassa oli työnjohtoa ja laaduntarkkailijaa ihan riittävästi 😉

Tässä vaiheessa Pessikin oli hyvin kiinnostunut uudesta tarhastaan, mutta kesän mittaan  on tullut selväksi, ettei kukaan verkkohäkissä ainakaan yksin viihdy!
On tästä kissatarhasta onneksi ollut iso apu vieraiden kestitsemisessä 😎 Naapuri nimittäin poikkesi kahville, emmekä halunneet testata, syökö hänen metsästävä mäyräkoiransa (ei tuo sylissä istuva pentu) reissukissoja, joten homma ratkaistiin näin 👍

Kummasti oli häkkiin tunkua. Ei tosin Pessin taholta 😉
Aika näyttää, mikä on kissatarhan tulevaisuus. Ehkä teemme siitä pergolan 😀

Pessin kiireiseen arkeen kuuluvat myös tallireissut. Aina kun menemme tallille suoraan töistä, on Pessi luonnollisesti mukana.  Joutuu kuitenkin odottamaan autossa sen aikaa, kun touhuan Aapon kanssa. Niin fakiiriksi en tule koskaan, että voisin taluttaa hevosta ja kissaa yhtäaikaa! Aapon hoitamisen jälkeen Pessikin pääsee kyllä metsään.

Tässä Pessi tutustuu Aapon tarhakavereihin. Aaposta ja Pessistä ei olekaan yhteiskuvaa. Täytynee korjata tilanne, kunhan saan apukäsiä tallille.
Laitetaan tähän kuitenkin vielä kuva Aapon irrottelusta 😀

Ruskareissun jälkeisen työviikon kruunasi täydellinen lauantaipäivä 🌞
Aamulla aikaisin kävin kolmen koiran kera ratsastamassa Aapon, ja sitten lähdimme mökille saunomaan. Syyskuun 23. päivä, aurinko paistaa ja mittari näyttää varjossa 20 astetta. Ei kesälläkään montaa tällaista päivää ollut.
Pessi ja koiratkin nauttivat 😀

Pieni kissa ja avara maailma

Sininen hetki

Koiratkin innostuivat uimaan, ja kolme tuli saunaan lämmittelemään.

Halti, Unna ja Hetta; ihan parhaat saunakaverit

Illan tullen väsynyt Reissukissa nukahtaa milloin minnekin ja milloin mitenkin ❤

Reissukissa-Pessi koirakamuineen ruskaretkellä Lapissa

Lapin kulkijalle mieluista aikaa on syksyn ruska. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä, sääskiä ei juuri ole ja luonto on mykistävä väriloistossaan ❤

Niinpä Reissukissa-Pessi, koirakamut, isäntä ja emäntä pakkasivat jälleen kerran reppunsa ja suuntasivat auton keulan kohti pohjoista.

1000 km:n ajomatka vaatii paljon pysähdyksiä. Tässä aktivointia Tornion ABC:n pihalla. Kaikki etsivät heittämiäni nameja 😀

Tauolla teemme aina pienen kävelyn. Kuusi koiraa vetovyössä, kissa flexissä, isäntä kahvilla/ruokailemassa - helppoa kuin heinänteko 😎

Perille päästyä matkan rasitukset unohtuvat kuitenkin välittömästi.  Se on kai sitä Lapin taikaa ❤

Lapin taika on valloittanut myös Reissukissa-Pessin. Ensimmäisen aamun ensimmäisellä lenkillä kissa kulki kuin Lapin ruhtinas; häntä pystyssä tärkeänä koirien edellä hypäten välillä jonkun koiran selän yli, välillä loikaten puuhun. 

Olen varma, että Pessin ajatuskuplassa olisi lukenut "minun Lappini".

Kukkuu

Viisi koiraa? Pessi on jo kokenut valokuvamalli

Tähän mennessä Pessin pisin vaellus on ollut 3.5 km. Päätimme kuitenkin rohkeasti lähteä läheiselle Olostunturille koko porukan voimin ihailemaan ruskaa ja tulistelemaan. Seniorikoirat ja kissa kulkevat samaa verkkaista vauhtia,  ja tarkoitus oli kantaa Pessiä osan matkasta repussa. Suunnittelemamme reitti olisi kuitenkin peräti 7 km.

Pessiäpä ei sitten kannettu repussa! Hän ei halunnut. Hän käveli ihan itse koko matkan. Yritin napata syliin jonkun kerran, mutta turhaan. 

Aikaa retkeen kului reilu 4 tuntia nuotiohetkineen, mutta silti melkoinen suoritus kissalta 👍

Kuva Olostunturin maisemalaavulta. Pessin eka tulistelu ja eka nuotiomakkara! Tykkäsi molemmista.

Sivuhuomautuksena todettakoon,  että meidät on aikoinaan vihitty juuri Olostunturin huipulla ❤ 

Poseeraus Olostunturilla

Olin varma, että seuraavana päivänä kissa ja kaksi vanhinta koiraamme eivät viiksikarvojaan väräyttäisi, kun pakkaisimme reissureppumme. Vielä mitä! Siinä ne eteisessä istuivat kaikki seitsemän 😀

Retkikohteemme oli Juuvanrova. 

Yli 30 vuotta näillä seuduilla kulkeneina osaamme välttää ruuhkaisimmat reitit ja  hakeutua rauhallisille osuuksille. Eipä ollut juuri muita kulkijoita nytkään.

Ruskan väriloistoa kera Pessin

Vain tämä hetki

Tulistelua Juuvanrovalla

Hei, me saatiin taas makkaraa 👍

Minulle, kasvissyöjälle,  nokipannukahvit 👍

Elämä on välillä melkoisen leppoisaa ❤

Juuvanrovan reissu oli pituudeltaan 9 km, ja tällä reissulla vain pakkasin Pessin välillä reppuun, välillä kannoin sylissä. En saanut mainittavaa protestia kissan taholta. Ehkä Reissukissaa sittenkin vähän väsytti.  Käveli kuitenkin ihan itse   6-7 km. 

Minun valjakkoni. Isännällä Malla-collie.

Näissä maisemissa ei niin haittaa, vaikkei matka aina oikein etenisi.

Nytkin Pessi tutkii ötököitä, yksi kulkee väärään suuntaan 😂

Välillä täytyy taas poseerata. Palkkana on herkkua, joten  kavereita ei tunnu haittaavan nämä tönötystuokiot 😀 

Ehkä kuitenkin pientä kyllästymisen tapaista on aistittavissa tyyppien ilmeistä 😎

Väsyttääkin kai jo. Viiden tunnin retki on loppusuoralla. 

Kuuden koiran kanssa reissatessani olen tottunut ihmisten ihmettelyihin matkakumppaneitteni määrästä ja sekalaisesta ulkonäöstä, mutta Pessin liityttyä laumaamme, harva enää huomioi koiriamme! Kissa varastaa koko show´n.

Ehkä hauskimman kommentin kuulimme Ylläksen rinteillä vaellellessamme. 

Näin, että vanhempi pariskunta jäi odottelemaan lähestymistämme ja katselemaan tarkkaan kokoonpanoamme. 

Päästyämme lähemmäksi rouva kysyi hieman epäröiden: "o-onko tuo ensimmäinen koira...kissa?" 😎

Jos hämmästyttää kanssakulkijoita meidän Reissukissa, hämmästyttää se kyllä minuakin. Ja tämän reissun jälkeen vasta hämmästyttääkin. Uskomattomia matkoja kaveri paineli häntä pystyssä joukon etunenässä. Oli kyllä iltaisin väsynyt katti retkottamassa milloin missäkin.

Tässä nukahdettiin isännän tohvelien keskelle 

Tässä nukutaan istualtaan,  vaikka toinen haluaisi leikkiä.

Tässä tyylikkäästi sohvatyynyjen seassa takajalka vinksin vonksin

Viimeinen Ylläs-päivä ennen pitkää kotimatkaa päätettiin ottaa levon kannalta. 

Minä olin pitkällä lenkillä vain kolmen nuorimman koiran kanssa. 

Muut huolehtivat sohvasta 😎

Tältä tihkusateiselta lenkiltä palattuani näin facessa videon lumimyräkästä Ylläksen huipulla!!! 

Ihan pakko oli kiivetä omin silmin näkemään tämä ihme. Lunta Lapissa!

Vesisateesta huolimatta ympärilläni nimittäin oli edelleen upea syyskuinen väriloisto. 

Oli todella vaikea usko, että yläpuolella pilven sisällä häämöttävän tunturin laella olisi kunnon lumimyräkkä.

Niinpä lähdin Ropin, Hetan ja Unnan kanssa matkaan.

Ylläksen huippu 15.9.2017 klo 13.10. Sissiryhmä todistaa. 

Tähän oli hyvä päättää tämä loma. 

Seuraavalla reissullamme saattaa lunta jo olla enemmänkin.

Mitähän Pessi tuumaa lumesta? 

Isäntä jo kyseli, että opetanko kissan hiihtämään!

Ehkä kissa matkustaa repussa hiihtoreissuillamme...