Jos ei tiennyt pieni kissanpentu meille muuttaessaan, mitä ihmeellisiä seikkailuja tulevaisuus toisi tullessaan, en olisi osannut minäkään, pesunkestävä koiraihminen, kuvitella mitä tarkoittaa seurallinen kissa!
Olihan kissavalintani toki seurallinen ragdoll, koiramaiseksikin mainittu, mutta yllätyin positiivisesti, että pieni Pessi-poika on alusta asti käyttäytynyt kuin paraskin paimenkoira. Ihan kaikessa touhussa mukana - pyykkien lajittelua ja vessareissuja myöten.
Koirat ovat aina kulkeneet mukanani töissä, mutta kissan kuvittelin kyllä jäävän mielellään päiväksi kotiin nauttimaan omasta rauhasta. Toisin kuitenkin kävi.
Heti ensimmäisenä työaamuna pieni kissanpentu sovitti itsensä eteiseen istumaan, kun pujotin koirille kaulapantoja. Eihän kissaa siihen voinut yksin jättää... Siitä se sitten alkoi!
Reissukissa-Pessin seikkailut 😀
Koirat lähdössä töihin, ja sinne joukkoon sovitti itsensä myös Pessi heti ekana aamuna. Reissukissan elämä alkoi. |
Ensimmäisinä työpäivinä riitti ihmeteltävää |
En vaan yksinkertaisesti voinut jättää pientä kissanpoikaa kotiin, vaikka aviomieheni kyllä lupasi pennusta huolehtia.
Sehän on ihan normaalia reissata neljän koiran ja kissan kanssa 😉
Helppoon elämään, missä huolehditaan vain itsestä, en ole tottunut sitten teinivuosien.
Koiria on ollut sen jälkeen aina vähintään kolme, ja siinä joukossa kasvoivat myös kolme poikaamme.
Poikiemme kasvaessa eläinkatras on sitten vaan pikkuhiljaa lisääntynyt.
Ennen kuin uskalsin kissan kanssa ihan ulkomaille asti lähteä, päätin kokeilla matkustamista tekemällä viikon reissun Ylläkselle.
Tässä napapiirin ylitys |
1000 km:n ajomatka vaatii monta taukoa ja taukolenkkiä. |
Kevät oli pohjoisessakin myöhässä, joten Pessi sai heti ensikosketuksen lumeen. |
Koska Ylläksen reissu onnistui Pessin kanssa vähintäänkin hyvin, uskalsimme siis startata kohti Norjaa.
Tässä odotellaan Turun satamassa laivaan pääsyä |
Viking Gracella seilattiin Tukholmaan |
Hotellimme Oslon Holmenkollenilla. Hotelli oli erittäin eläinmyönteinen, ja ulkoilumaastot ympärillä hulppeat. Kuvassa myös Pessin reppu. Aina ei jaksa Reissukissakaan kävellä. |
Poseeraus Holmentrollenin kanssa |
Niinhän tässä nyt sitten on käynyt, että retkeilevään koiralaumaamme on liittynyt Reissukissa-Pessi.
Vain taivasko touhuissamme rajana?
Ihanaan laumaan on Pessi itsensä saanut! Meidän reissukissamme tekee reissuja vain lähimetsissä, mutta houkuttaisi kokeilla mitäpä tuumaisi pidemmästä samoilusta. :) Kissa tuli meille löytöeläinkodista 4-vuotiaana ja on siitä asti kulkenut matkassa milloin missäkin - tänäpäivänäkin jo 13-vuotiaana jässikkänä, herra Lorenzo. Nelijalkaisena reissukaverina on nyt neljän vuoden ajan ollut corgi-poika Sampo. Mahtava seurata, miten yhdessä juuri tutkivat ja haistselevat kivet ja männyn kävyt. ^^
VastaaPoistaIhanaa, että entinen koditon on saanut teiltä hyvän kodin ❤
PoistaMeidänkin koirista on 5/6 rescueita.
Luulisi, että kisunne koiran kanssa voisi tykätä retkeilystä vähän kauempanakin. Meillä Pessi selvästi ottaa koirista sekä mallia että turvaa 😀