lauantai 28. heinäkuuta 2018

Oukkulanlahden luontopolulla ja vähän muuallakin


Onneksi olemme koko joukko aamuvirkkuja, niin ylipäätään pystymme näillä helteillä edes pienesti retkeilemään 😀 Ennen aamuseitsemää metsässä on jopa viileää. Ylös nousemme jo kukonlaulun aikaan, eli ennen viittä. Eemeli-kukkomme tosin nukkuu vielä silloin. Hän herättää laulullaan rouvansa vasta kuuden aikoihin.


"Herätys unikeot", komentaa Pessi. Tassuväki on jo aamupissalla, mutta helttakansa se vaan nukkuu.

Kaikki nämä vuodet, kun minulla on ollut tämä Tassulan Kanala, olen yöksi sulkenut kanat sisälle. Petoeläinten takia, mutta myös naapurisovun varmistamiseksi. En halua kenenkään heräävän pihallamme kiekuvaan kukkoon ennen oman herätyskellon pärähdystä. Nyt kuitenkin  yötkin ovat olleet niin tukalia, että on ollut pakko jättää kanalan ulko-ovi yöksi raolleen. Myös kanojen kulkuaukko tarhaan on  auki koko yön. Rankalla huumorilla totean, että muuten saattaisi aamulla orrella olla grillattua kanaa 😣


Aamupalan aika. Viiden tähden kanala. Pöytiin tarjoilu ❤


Jätimme kanat touhuamaan tarhaan, ja lähdimme pitkästä aikaa eväitten kera retkelle. Säätiedotteessa oli nimittäin lupailtu tälle päivälle ihan kunnon tuulta, ja se näköjään toteutui jo aamusta. Retkikohteenamme  on Oukkulanlahden luontopolku Lemussa.



Parkkipaikalla selvisi, että luontopolku on käyttökiellossa. Syynä pitkospuiden huono kunto. Hetken mietittyäni, päätin uhmata kieltoa. Tilanteen vaatiessa voisimme kävellä pitkospuiden vieressä. Vaaraa kenkien kastumisesta ei näillä keleillä taatusti ole. Muutenkin olen tottunut liikkumaan luonnosssa omalla vastuullani, en viranomaisten.


Huonossa kunnossahan nämä tosiaan ovat. Vastaavia näkee kyllä muuallakin. Puu lahoaa nopeasti märässä maassa.


Tämä joukko ei huomaa aukkoja turvallisuudessa. Pessi sen sijaan huomaa vettä. Sinne siis suunta. Vesifriikki kissani 😀


Suostui sentään jatkamaan matkaa suht pian. Tässä vuorossa Oukkulanlahden nosebook-ryhmän päivitys.


Hupsista! Silta! Onkohan sekin käyttökiellossa? Pikainen silmäys lankkuihin, ja ei muuta kuin yli.


Selvisimme. Pelottikohan Pessiä, kun heti piti istahtaa lepäämään😉


Luontopolku osoittautui todelliseksi luontopoluksi. Reilun kilometrin matkaan mahtui monentyyppistä maisemaa. Edessä olevalta niityltä meitä väistyi turvaan peura pienen vasansa kanssa ❤


Näyttää lupaavalta. Taidamme astua Peikkometsään ❤


Päivänsäde ja Menninkäinenkö tässä kohtaavat?


Luulen, että tämä puu kuiskasi meille jotakin ❤ Ainakin se liikutti käsiään meitä kohti. Tervehti kai.


Tassuväki pysähtyi kuuntelemaan, katselemaan, haistelemaan. Luonnon kiertokulku ja elämän monimuotoisuus näkyy ympärillä. Tämän kaiken me ihmiset uhkaamme tuhota lyhyessä ajassa tehokkuuden nimissä. Niin surullista.


Joku sieltä maan uumenista taitaa Pessille jotain viestitellä. Liekö myyrä vai muurahainen? Vaiko itse maahinen?


Oukkulanlahden lintutornin käyttökuntoa emme testanneet. Pessinkin seikkailunhalun tyydytti tämä lahoava puunrunko.


Pitihän siihen muidenkin kiivetä.


Odotettu ja arvostettu eväshetki. Koirat sen näköisiä, että taasko heitä sorsitaan. Pessi saa kuulemma aina  paljon enemmän ruokaa. Totuus on, että Pessi syö kissamaisen hitaasti nautiskellen, kuin ranskalainen konsanaan. Koirat ahmivat herkkunsa oikeastaan edes maistamatta mitään.



Yleensä Pessi viettää ruokailun jälkeisen meditaatio-hetkensä istuen, mutta nyt asento oli tämä. Kivi kai viilentää mukavasti vatsapuolen.


Vietimme lähes tunnin lintutornin juurella. Varjoisaan kohtaan puhalsi niin virkistävä merituuli, etten muista, koska viimeksi on ollut näin raikas olo 😀


Ja niinpä paluumatkalle lähti reipas, hyvin levännyt retkikunta.


Miten paljon enemmän nämä ystäväni saavatkaan tietoa ympäristöstään. Ihminen on pääasiassa näköaistinsa varassa. Kuulo täydentää sitä jonkin verran. Niitäkin me usein käytämme liian vähän. Kiiruhdamme vain vauhdilla kohti seuraavaa tapahtumaa. Pitäisi harjoitella pysähtymistä. Hetkessä elämistä. Ottaa mallia eläinystäviltämme ❤

Pitkästä aikaa oli ihana päästä ihan reppuretkelle. Helteet saavat minut hyvin varovaiseksi näiden eläinlasten kanssa. Emme ole aikoihin  tehneet muuta kuin varhaiset aamulenkit. Kaikki muu liikkuminen on tapahtunut Tassulan Tallilla jokaisen oman halukkuuden mukaan. Suorastaan ikävöin pitkiä päiväretkiämme kansalluspuistoihin, vaikka esimerkiksi talomme takapihalta lähtee upea lenkkimaasto.


Tässä muutama kuva eiliseltä aamulenkiltämme lähimetsään. Pessikin tuli mukaan. Välillä hän jää omasta tahdostaan kotiin, ja silloin teen koirien kanssa reippaamman lenkin. 


Nousimme ns. Kettukalliolle. Koirien käytöksestä tiesin, ettei kumpikaan ketuista ollut lähettyvillä. 


Jatkoimme kallion korkeimmalle kohdalle. Näköala oli huikea.


Samalla koirat valpastuivat. Ropilla oli vahva vainu jostakin, ja Hetta repesi täysin.


Tuolla alhaalla kuulemma on jotakin. Olisikohan kettulapset? Kovasti haluaisin minäkin tietää. Ehkä joku päivä vielä tapaamme.

Touhuilu Tassulan Tallilla, Onnelassani, täyttää nyt ja tulevaisuudessa lähes  kaiken vapaa-aikamme. Tosin, kun katson juuri nyt ympärilleni, Onnela saattaa kuulostaa huvittavalta ilmaisulta. Ehkä mieheni käyttämä Surkula-nimi voi olla osuvampi 😎


Tallipiha 


Pessiä ei kaaos haittaa tippaakaan.


Tuntuu ennemminkin nauttivan tilanteesta 😀


Hyvin vaikuttavat  Aapo ja Venlakin viihtyvän, vaikka työmaalla asuvatkin.


Illan hämyn  järvi-idyllin rikkoo vain taustalla pilkottava kaivinkone 😎


Tätä kuvaa voisin katsoa ikuisesti ❤ Koko projekti tiivistyy ikään kuin tähän. Paras on tietysti, kun saunakin on valmis. 


Muistakaa ottaa helteellä rennosti 😀

Viikon kuluttua olemme Lapin lumoissa ❤
Seuraava postaus  sitten sieltä.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Tallielämää ja kulttuuriretkiä


Nyt tämä kaikki on täyttä totta! Unelmani on tässä ja nyt. Ympärilläni ❤ Välillä  tosin täytyy hieman   nipistää  käsivartta varmistaakseni, ettei  kaikki ole  vain unta.


Siinä he ovat. Aapo ja Venla. Tassulan Tallin komistukset. Rakkaat kaviokkaani. Pessin alamaiset.


Pessi on nimittäin nykyään Tassulan Tallin kuningas. Ihan itse itsensä kruunaama. Tyypillistä Pessiä 😉 Vaatimattomuus ei kuulu hänen ominaisuuksiinsa.


Hänen ylhäisyytensä, Majesteetti itse. Suorastaan syntynyt siniveriseksi, ainakin sinisilmäiseksi 😉


Valtakunnassa kaikki hyvin ❤

Laiskana ei tosin Tassulassa ehdi kukaan hetkeen olla, ei varsinkaan  Pessi.


Vanhan saunarakennuksen purkaminen kissalla komennossa.


Lopputarkastus 😎


Kaviokkaat ottavat tilanteen rennommin.
Kello on 7.00. Näytelmä alkaa. Rauhallinen, mutta utelias yleisö saapui eturiviin tarkkailemaan tapahtumia. Kaksi ensimmäistä päivää kaikki sujuikin hyvin. Hevoset hyväksyivät heille rajatun hieman pienemmän alueen. Pääsy työmaalle oli estetty turvallisuussyistä. Kolmantena päivänä Venlalle eivät nämä uudet järjestelyt enää kelvanneetkaan.   Saavutetuista eduista ei noin vain luovuta.


Saavutettuja etuja ovat mm. päiväunet Huvikummun ikkunan alla ❤


Myös pääsy  Huvikummun verannalle on  asia, mistä ei luovuta. Peppi Pitkätossu ymmärsi hevosten sielunelämää ❤

Kolmantena päivänä Venla sitten päätti  valloittaa Huvikummun pihapiireineen takaisin. Hetken kuluttua Aapo rynni perässä. Kaivinkone tietysti lopetti kaivamisen, ja minä  palautin hevoset takaisin laitumelle, vain hakeakseni heidät hetken kuluttua jälleen pois työmaalta. Tämä toistui muutaman kerran. Työmiehille todennäköisesti ainutlaatuinen tapahtuma 😀

Loppuprojektin tulenkin sitten istumaan puutarhatuolissani kaviokkaiden kanssa laitumella. Ei sinänsä hullumpaa. Tällaisesta elämäntyylistä olen aina haaveillut. Ikävä kyllä se ei juuri nyt tunnukaan niin täydelliseltä. Jottai tarttis nääs tehräkki 😂

Onneksi meillä on nyt kolmen viikon kesäloma. Myös Pessin  konttoripäällikön tehtävät ovat tauolla. Tosin me käymme lomallakin ihan vähän töissä. Ihan vaan Pessin takia. Pessi on nimittäin jostain kuullut, että todella tärkeät henkilöt tekevät myös kesälomallaan hieman töitä. En sitten raaskinut oikaista tätä  mielestäni hieman vanhakantaista käsitystä, vaan vien Pessin kerran viikossa konttorille. Ihan Pessin takia. Haluan hänen tuntevan itsensä tärkeäksi 👍


Tältä sitten näyttää konttorikissan ja hänen apulaisensa työnteko 😂 Jotkut tosiaan menevät töihin lepäämään 😎


Retkeilyyn meillä on kuitenkin  aina aikaa. Tässä kuljetaan Onnelan ympäristössä.


"Mä maalaispoika oon" ❤
Poijjaat haaveilee.

Onnela sijaitsee Askaisissa. Askainen on tunnettu muistakin kuuluisista henkilöistä kuin Reissukissa-Pessistä 😎 Täällä on nimittäin asunut Carl Gustav Emil Mannerheim. Hän syntyi Louhisaaren linnassa 4. kesäkuuta 1867.

Minusta on tärkeä tutustuttaa Pessi valtakuntansa menneisyyteen. Niinpä suuntasimme auton keulan kohti Louhisaaren linnaa. Linna toimii nykyään museona. Sisälle linnaan retkikuntamme tuskin olisi tervetullut, mutta linnan komea puutarha ympäristöineen oli retkikohteemme tällä kertaa.


Aamuinen maisema linnan parkkipaikalla. Sielu lepää jo tässä ❤


Jatkamme kohti linnalle vievää upeaa tammikujaa.


Suljen silmäni ja voin melkeinpä kuulla Mannerheimin ratsun kavioiden kopseen tiellä. Historia on vahvasti läsnä hetkessä.


Onkohan Pessi ensimmäinen kissa, joka aloittaa puutarharetken tutustumalla opastauluun 😀


Tässä vaiheessa minun oli pahoitettava Pessin mieli ja kerrottava hänelle, että valitettavasti tassukansa ei ole tervetullut linnan sisätiloihin. Ei, vaikka kyseessä olisi kissakuningas palveluskuntineen 😎
Tilanteen pelasti paikalle osunut ystävällinen eläinrakas puutarhuri, joka toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi koko puistoalueelle ja kalmilaiseen hyötypuutarhaan.


Tuleva arkkitehtiopiskelijako tässä?


Matka jatkui. Eräillä suunta hieman muusta joukosta poikkeava 😀


Pessillä nousi häntä pystyyn rakennuksen nähdessään. Ihan kuin olisi tiennyt, että siellä toimi aikoinaan kylpylä.


Vettä rakastava kissa haluaa sisälle 😀


Luonnon taidetta. Halti, varsinainen linssilude, tai oikeasti kuvauspalkkion odottaja.


Kuninkaallinen seurue oli ikuistettava arvoisessaan ympäristössä.


Komeat rakennukset saavat tassukansankin pysähtymään.


Kalmilaisessa hyötypuutarhassa oli Mannerheimin leikkimökki. Pessi taisi tarkistaa, asuuko sielläkin kanoja. Meillähän helttakansa asuu lastemme vanhassa leikkimökissä.


Kehotin Pessiä tutkimaan, miten heinät on nostettu seipäille, jotta osaisi kuivata heinää Tassulan Tallilla.


Syömiseksi se homma näköjään meni 😎


Pieni Pessi vai iso puu?


Hätä ei lue lakia 😉


Kolme tuntia vierähti nopeasti historiallisessa miljöössä.


Parkkipaikan upea taivas ja vihreät pellot 
viimeistelivät retkitunnelman.


Halusin esitellä Pessille myös Askaisten kirkon. Vuonna 2009  Museovirasto on määritellyt Louhisaaren linnan ja Askaisten kirkon yhdeksi Suomen valtakunnallisesti   merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.


Tässä  lataamassani kuvassa näkyy kaunis kellotapuli kokonaan. Pessin kanssa ei kuvaus oikein enää onnistunut. Taisi kissa olla jo kyllästynyt kulttuurikierrokseen.


Selvästi oli aika lähteä kotiin. Kirkon viereiseen Ritaripuistoon tutustuttiin näin. Askaisten Ritaripuisto on perustettu Mannerheim-ristin ritarien ja Suomen sotaveteraanien kunniaksi.


Onnelassa mittailin vielä uuden saunan paikkaa. Yhdistin tehtävään pienen tottelevaisuustreenin koirille. He saivat toimia rakennuksen kulmamerkkeinä 😀 Unna vaan olisi halunnut istua samassa kulmassa kuin Hetta, mutta muutaman yrityksen jälkeen suostui pysymään omalla paikallaan.


Siirryin kirjoittamaan blogia ilta-aurinkoon Aapon ja Venlan seuraan.


Kuului vain rauhoittava tasainen rouskutus, kun heppaset söivät antamaani iltaheinää.  Koirat kuorsasivat taustalla ❤


Välillä lepuutin katsettani isältäni syntymäpäivälahjaksi saamissani maitokärryissä. Kärryt on tarkoitettu käyttöön, mutta halusin silti täydentää ne maitotonkalla. Sen nostaa helposti pois työnteon ajaksi. Kauneus ennen kaikkea ❤

Seuraava päivitys tulee toivottavasti uuden kansallispuiston bongauksesta.


Pessin pitää vaan kerätä vielä hieman voimia ❤

Tykkää meistä Facebookissa