Tammikuinen Ylläs

Tammikuinen Lappi on kokemisen arvoinen.  Joulun ja uudenvuoden vilske on laantunut, on tilaa ja rauhaa kulkea,  luonto on hiljainen, muttei äänetön. On helppo  rauhoittua kiireen jälkeen ❤

Ajoimme tänne lauantaina ennen loppiaista. Ajokeli oli surkea; sakea lumipyry ja kova tuuli. Perillä taivas aukeni ihan kirjaimellisesti. Kirkas tähtitaivas, kuu taivaalla ja revontulet ❤ Mikä aloitus lomalle ❤🐾

Ensimmäisen aamun toinen aamulenkki näissä tunnelmissa ❤

Ensimmäisen lenkin tein viiden koiran kanssa. Tälle toiselle lenkille lähdin kera neljän koiran. Saaga-mummo jäi Pessin seuraksi.

Loppulenkillä oli jo näin valoisaa, joten pitihän ryhmäkuvakin ottaa. Ihan koirien iloksi, koska arvostavat kuvauksen namipalkkaa.

Ylläsjärven puolella pakkasta oli vain 13 astetta, joten uskaltauduin ottamaan Pessin mukaan kauppareissulle Äkäslompoloon. Ajattelin, että teemme siellä pienen kävelyn järvelle. Ajatukseksi jäi, koska siellä pakkasta olikin peräti 23 astetta! Ei ollut kissan ulkoilukeli eikä edes pikkukoirien.

Nopea yhteiskuva, ja takaisin autoon! Pessin ilme paljastaa kaverin tunteet 😎

Lapin lumoa voi ihailla sisätiloistakin ❤

Kissanpäivät 😻

Maanantain pidemmälle aamulenkille lähdin kera ns. sissiryhmän, joka sekin eläköityy kovaa vauhtia.  Ropi täyttää kohta 12, Hetta 10 ja Unna 8.

Kovin on tyhjää ryhmäkuvassa.

Iltapäivällä menimme tapaamaan Ylläksen Vaellushevosten Virpiä. Aurinko oli jo painunut takaisin horisontin taakse, mutta synkkää ja pimeää täällä talven ihmemaassa ei silti ole.

Ei tavannut Pessi hevosia tällä kertaa. Kaverit olivat juuri saaneet heinäannoksensa, eivätkä malttaneet tulla kissaa moikkaamaan. Saikohan Pessin ego kovankin kolauksen?

Tiistaina aamu valkeni utuisen sinisenä, ja pakkasta oli enää pari astetta.

Tällä reissulla olen erityisesti arvostanut Ylläksen talvipolkuja. Minulla on oikean käden sormissa niin paha jännetupin tulehdus, etten ole halunnut hiihtosauvaa käteeni sovittaa. Näillä hyvin huolletuilla talvipoluilla pääsen kuitenkin nauttimaan luonnon rauhasta, eikä tarvitse kevyen liikenteen väyliin tyytyä. Isäntä vaan joutuu (vai saa 😎) hiihtämään yksin.

Pessikin uskaltautui pidemmälle lenkille, kerrottuani hänelle pakkasten lauhtumisesta. Kotiinpäin mentäessä viuhka kulki näin virtaviivaisesti.

Enpä muista, koska olisi ollut näin vaikeaa sovittaa kissaa ryhmäkuvaan! Pomppasi ylös ja eteenpäin kuin vieteriukko jokaisen asetteluni jälkeen. Viimein sitkeyteni palkittiin, ja kaveri istui pienen hetken paikoillaan, mutta tietysti hieman erillään muista. Kissa on kissa 👍

Kuvassa kello on illalla seitsemän, ja näemme kulkea metsäisellä talvipolulla ilman taskulamppua. Etelä-Suomen lumettomassa talvessa metsä on illalla säkkipimeä. 

Pessillä onneksi puuhaa riittää sisätiloissakin. Tässä vessakenraali laskee hampaiden pesussa käyttämäni veden määrän. Turhaa tuhlausta on vältettävä. 

Keskiviikkona pakkanen oli lauhtunut nollaan, ja lumisadetta oli luvattu koko aamupäiväksi. Melko väsyneen oloista jengiä makoili tuvassa. Kenestäköhän saisin seuraa ulkoilemaan?

Pessi ainakin näyttää olevan poissa laskuista.

Hetta, raikuli prinsessa ja  joukon äänekkäin kommentaattori, on ollut viime päivinä oudon vaisu. Ruoka sentään maistuu, mutta lenkeillä kulkee kuin vanhus. Päätin jättää Hetankin lepäämään.

Mukaani lähtivät vain Ropi ja Unna. Enpä olekaan tainnut lenkkeillä vain kahden koiran kanssa ainakaan 10 vuoteen! Silloin meillä oli muutaman kuukauden vain Saana-sakemanni ja Malla-collie,  shelttivanhuksemme nukuttua ikiuneen.

Rehellisesti täytyy myöntää, että kulkeminen vain kahden koiran kanssa tuntui suorastaan koukuttavan helpolta.

Kiersimme 10 km:n lenkin,  josta suurin osa oli suota tai suon reunaa. Ei ollut tuntureita, tykkylumisia puita eikä edes aurinkoa, mutta koin reitin mahtavaksi. Täydellinen rauha ympärillä, ei muita kulkijoita, vain jostain kaukaa kuului koiran vaimea haukku. Mikä vastakohta joulunajan ostoskeskusten hälinälle.

Pysähtelimme, ihailimme, haistelimme, kukin taipumustensa mukaan ❤

Kotiin palasi virkistäytynyt kolmikko.

Pessillä oli ollut ikävä ❤ Asettui tabletin ja minun väliini. Nyt on kissan vuoro, ei somen. Pientä sabotointia on osoitettu myös koiria kohtaan. Ihan muina kissoina tilaisuuden tullen pamautetaan parit tassuniskut viattomia koirakavereita kohti. Ylimääräistä energiaa tuntuu kissaan kertyvän, koska lumiretkeily ei oikein innosta eikä täällä ole tiluksiakaan, joita vahtia. 

Kuvassa on kissa ja vellikello. Vellikellolla kutsutaan yleensä syömään, mutta tällä vellikellolla vaaditaan ruokaa välittömästi!  Pessillä on nimittäin koko ajan nälkä. Viikonloppuna meni pari päivää niin, että ruokaa vain närpittiin. Sellainen ei ole tyypillistä Pessiä, joten nyt paasto vaatii veronsa. Ruokaa on saatava parin tunnin välein. Jos naukaisuun ei heti reagoida, talouspaperirullan repimiseen taatusti reagoidaan. 

Torstaiaamuna pakkasta oli vain pari astetta, ja taivas oli selkeä, joten lähdimme koko joukko tutkimusmatkalle. Ihmisten tallomilla  poluilla Pessiä ei liiemmin huvita kulkea,  mutta metsän eläinten reitit ovat ihan eri juttu. Minä vaan en tuonne uppolumeen kissan perässä voi mennä, joten sekin ilo jää kissalta lyhyeen. Noin 6 metriin 😎

Ropi ihasteli aamutaivasta ❤

Pessiä kiinnosti maallisemmat asiat. Lumen alla taatusti liikkuu joku.

Johtaja pyrkii kärkeen, joten valjakko viuhkaan ja kohti kotia.

Päivän reippain lenkki tehtiin Kuertunturille kera Ropin ja Unnan.

Pikkuhiljaa nousu jyrkkeni.

Silmä lepää, sydän lepää ❤ 

Vielä tarkenee kuvata. Tuuli yltyy huippua kohden.

Huipulla todellakin tuulee! Kuvittelin ottavani hienon kuvan upeista koirista upeissa maisemissa, mutta lopputulos oli tämä 😀 Tuuli melkein nappasi koiraparat mukaansa.

Tuulta uhmaten vielä yksi kuva, ja sitten alamäkijuoksua takaisin autolle. 

Oli upea retki. 

Tunturi on aina tunturi.

Vertaistaan on vaikea löytää ❤

Viimeinen lomapäivä alkoi lupaavasti.  Täysikuu valaisi taivaalla. Päivä on lomaviikkomme aikana pidentynyt täällä jo tunnilla. Kevättä kohden mennään. Aamun toisen lenkin tein vain koirien kanssa. Pessi pakeni sängyn alle, kun huomasi lähtöpuuhat. Homma oli sillä selvä 😎

Helpotuksekseni Hettakin on jälleen oma itsensä ❤

Kulki lenkin tuttuun tapaan etujoukoissa 😃

Päivän reipastahtiselle lenkille lähti jälleen koko sissiryhmä. Miten ihanalta tuntui katsella Hetan terhakkaa olemusta - jopa neidin haukku oli kuin musiikkia korville ❤

2,5 tunnin lenkin aikana saimme ihailla melkoista taivaanrannan maalarien näytöstä. 

Onko tuo edes totta?

Välillä on luettava Nosebookin Äkäslompolon koirat  -keskusteluryhmän tuoreimmat päivitykset 🐾🐾

Näissä tunnelmissa oli hyvä palata autolle ❤

Viimeinen ilta talven ihmemaassa. Takkatulta, saunomista, hiljaisuutta. Ehkä revontulet iltataivaalla.

On lähdettävä, jotta voi palata.

Näkemiin Lappi. Tulemme pian takaisin ❤