Pessillä kumppaneineen on kiire bongailla kansallispuistoja ennen talven tuloa. Talvitakit meillä on sekä koirille että kissalle, mutta sukset puuttuvat. Toisaalta ainakin Lapin kansallispuistoissa on koiralatuja, mutta yhtään kissalatua en ole nähnyt 😎 Näin ollen tyydymme pitämään bongailussa taukoa hankikelien ajan.
Eilen joka tapauksessa retkeilimme Liesjärvellä varsin aurinkoisissa tunnelmissa. Kiersimme Pohjantikan rengasreitin, 5 km. Seuraamme oli uskaltanut liittyä lapsuudenystäväni Kirsi Ossi-koiransa kera. Olin kyllä etukäteen tarkkaan kertonut heille , mitä tarkoittaa retkeily kissantahtiin. Siinähän välillä mennään pätkä polkujuoksua, välillä tuijottellaan ties mihin ja välillä kiipeillään kaatuneitten puunrunkojen päällä tai kiivetään jopa puuhun. Kaikki tämä myös toteutui 😀
Pieni lisäjännitys oli Ossin ja Pessin suhde. Ossi kuulemma tykkää jahdata kissoja! Päätimme kuitenkin luottaa Pessin mahtavaan henkivartijakaartiin. Koiramme kyllä puolustavat kissakaveriaan ❤
Vanha kuva, mutta kertoo kaiken. Kissalla ei ole hätäpäivää tässä joukossa.
Alla kuvasarja Pessin ja Ossin tutustumisesta.
Ossi käyttäytyi Pessiä kohtaan alusta asti niin luontevasti, että luuli taatusti laumamme saaneen jälleen uuden koirajäsenen! Emme missään vaiheessa kertoneet Ossille, että Pessi on kyllä oikeasti kissa 😎
Pessi vaikutti alkuun hieman järkyttyneeltä uudesta retkikaverista. Ilme kertoo kaiken.
Pienimmät henkivartijat tarkkailevat.
Tässä saapuu lauman suurin turvamies varmistamaan tilannetta.
Jännitys oli kuitenkin hetkessä ohi, ja retkemme voi alkaa.
Reittivalintamme kulki läpi satumaisen peikkometsän. Rölli ja Metsänhenki-elokuva olisi hyvin voitu kuvata täällä.
Polkua oli kuljettu ehkä 100 metriä, niin jo löytyi kissalle mahtava taukopaikka. Kutsuessani Pessiä jatkamaan matkaa, en olisi yhtään hämmästynyt, vaikka kannon takaa olisi kurkannut Illusia-keiju ❤
Maahisetkohan täällä olivat riehuneet? Iso puu kaadettu ja pitkospuut heitetty sivuun.
Tuosta oli viisi koiraa vetovyössä ja kissa flexissä vaan jotenkin päästävä ohi, jotta taival voisi jatkua. Onnistuihan se sentään.
Näytti olevan Pessilläkin ihmettelemistä luonnonvoimien mahdista.
Ja heti perään oli seuraava puu nurin reitillämme.
Ja seuraava, ja seuraava... Pessin mielestä oikein mukavaa.
Tässä olo tuntui ehkä vähän toivottomalta. Kirsi ja Ossi selvittivät kaksoisesteen erinomaisesti, mutta minulla oli hieman vaikeuksia. Pessillä oli jälleen oikein mukavaa.
Kaikille mieluinen evästauko vietettiin aurinkoisen Liesjärven rannalla.
Taivas näytti pudonneen järveen.
Näille kahdelle taisi jäädä vielä nälkä, koska näin reppua vahtivat 😀
Totuus sulkeisista oli reittimme ainoiden kanssakulkijoiden tulo juuri tuosta suunnasta kesken kuvaussessiomme.
Pessihän on edelleen varsin ulkosiisti. Tarpeet tehdään pääasiassa sisälle omaan hiekka-astiaan. Ulos vain todellisessa hätätilanteessa. Sellainen tilanne osui sopivasti kameran silmään.
 |
| Sieltä se pisu lorisee
Tuossa hommassa taisi tassutkin likastua, koska seuraavaksi alkoi pesuhetki.
 Pessi ja Unna. Retkikaverit ❤❤   Mistä tunnet sä ystävän Onko oikea sulle hän Anna tunturin selvittää Kuka viereesi jää Kun on kaukana kaikki muu Ja kun päättyvät pitkospuut...  Loppumatkan taival oli näin helppo kulkea. Pessi kulki taas koko viiden kilometrin lenkin kuin - koira. Uskomaton Reissukissa. Rengasreitin alku- ja lähtöpiste oli Korteniemen entinen metsänvartijatila. Kesäisin perinnetilana toimiva idyllinen pihapiiri lumosi meidät täysin. Vietimme siellä lenkin jälkeen reilun tunnin loppuja eväitä syöden ja pihapiiriä ihastellen.     Näkemiin Liesjärvi ❤ Varmasti tapaamme vielä ❤  Kotona metsän väki vaipui uneen muistellen iki-ihanan päivämme antia. Mistä tunnet sä ystävän Onko oikea sulle hän... ❤❤ |
