Loppukiri suoritettu! Varsinaiseen maaliin on vielä matkaa, mutta tämä vuosi on päätöksessä kansallispuistojen bongailun osalta. Keväällä jatkamme taas.
26/40 on tuloksemme nyt. Toinen toistaan upeampia kohteita, joista kierroksellamme näemme vain pienen raapaisun. Jokaisessa olisi halunnut viettää enemmän aikaa.
Marraskuun puolessa välissä jätimme hetkeksi taakse sateisen mustan kotiseudun ja suuntasimme kohti Keski-Suomea. Pyhä-Häkin kansallispuisto oli ensimmäinen kohteemme. Harmiksemme sielläkin talvi otti takapakkia juuri käyntimme aikana, ja saimme tutustua puistoon vesisateessa tassutellen.
Lähdimme liikkeelle kansallispuiston opastuspisteeltä. Eipä ollut parkkipaikalla ruuhkaa.
Pessiä ei keli haitannut. Terhakkaasti siirtyi ryhmän kärkeen. Uteliaisuus on etu.
Päätin kuitenkin, että kierrämme vain Mastomäen polun 3,2 km. Alkuperäinen suunnitelma oli 6,5 km:n Kotajärven polku. Olen nimittäin oppinut, ettei kissan kanssa kannata ottaa turhia riskejä. Niistä ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi päättävät. Ovat kuulemma vähän kuin naiset.
Oikean päätöksen tein. Tässä retkikunta ei ole enää kissavetoinen. Havaittavissa pientä epäröintiä. Polku puuttuu ja varpaat kastuvat!
Miten voimaannuttava metsä on tähänkin vuodenaikaan. Ja miten raikas hengittää. Puiden runsas naavapeite (vai onko luppoa) kertoo, ettei ilmansaasteita ole lähipiirissä. Hiljaisuus oli lähes täydellistä.
Enemmän kuin ikiaikainen aarnimetsä, Pessiä kiinnosti vesiliukumäki. Paikoin etenemisemme muistuttikin vesijuoksua.
Satoja vuosia vanhat puut ovat nähneet paljon. Osa on jo kaatunut antaen suojissaan elämän monelle muulle lajille. Houkuttelin pienen tassuväen kaatuneelle puunrungolle. Istuivat siinä rivissä kuin tonttujoukko. On helppo kuvitella keijut ja maahiset taustalle.
Pessi taisikin kuulla jotain.
Onkohan tuolla metsähiiri vai peräti Illusia-keiju?
Puuvanhukset ovat puiston upeinta antia. Tässä jengin arvokas poseeraus vuonna 1641 syntyneen petäjän juurella. Kyseessä on Uusi Iso Puu.
Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Poikkesimme reitiltä katsomaan myös Vanhaa Iso Puuta, joka on nyt jo kelottunut. Se on syntynyt 1518, ja ympärysmitta on peräti 288 cm. Eipä ihme, että Pessi istui pitkän tovin vanhuksen edessä. Mitä lie keskustelivat, Pessi-peikko ja metsän vanha tietäjä.
Metsän lumo ❤
Metsän valo ❤
Pätkä suon reunaa, ja metsän läpi takaisin autolle.
Sateisesta säästä huolimatta Pyhä-Häkin ikimetsät tekivät retkestämme ikimuistoisen.
Yövyimme Kivijärvellä, ja aikaisin seuraavana aamuna valmistauduimme, kukin tavallaan, Salamajärven kansallispuiston valloitukseen. Pessi katsoi kissavideota, koirat nukkuivat ja minä tein eväät.
Salamajärven luontotuvan parkkipaikalla meidät toivotti tervetulleiksi kaksi uteliasta talitinttiä. Kurkkivat ja keikistelivät auton ikkunoiden takana.
Kiersimme Pienen Koirajärven, ja suurimman osan matkasta meitä seurasi ainakin yksi talitintti. Evästaukoon siivekäs osallistui erityisen aktiivisesti. Lapin kuukkeleilta tällainen käytös on tuttua, mutta en ikinä ole kokenut tiaisilta samaa.
Pessi olisi siirtynyt autosta suoraan sisätiloihin.
Ymmärrettävä ajatus kissalta. Voiko arvovaltainen kissa edes kiertää Koirajärveä? Ilmakin oli edelleen ennemmin koiranilma kuin kissanilma. Sade oli sentään lakannut, oli pieni pakkanen ja taivas ei ollut kokonaan pilvessä. Eiliseen verrattuna suorastaan loistava sää.
Tuumaustauko. Mennäkö vai ei?
Johtaja päätti jatkaa.
Tässä olisi pitänyt uskoa Pessin ilmettä. Olimme nimittäin menossa väärälle polulle.
Oikea reitti on tämä luminen rantaviiva. On siellä pitkospuutkin jossain lumen alla.
Osoittaakohan Pessi mieltään, vai miksi kävelee tuolla sohjossa? Me muut sentään yritimme pysytellä pitkospuilla.
Poseeraa mieluummin yksinään. Selvä diivan merkki.
Loppukierros oli kivikkoista.
Todella kivikkoista. Polku oli kuitenkin helppokulkuinen.
Pessi tietää, että laavu ja evästauko kuuluvat yhteen.
Kas kummaa, ruokakuppiin ei edes vilkaistu. Tuoreempi ravinto keikkui puunoksilla.
Uskollinen seuralaisemme siellä keikisteli.
Pakkasin eväät takaisin reppuun, ja jatkoimme matkaa autolle. Pessin etenemisestä ei tahtonut tulla mitään, koska nyt pieniä siivekkäitä pyörähteli ympärillä jo useampia.
Luontotuvan isäntäparin mukaan niitä on kymmenkunta. Ovat niin kesyjä, että syövät kädestä. Aamuisin koputtelevat heidän keittiön ikkunaansa, ja kesäisin asiakkaiden asuntoautojen ikkunoihin.
Koirat odottivat jälleen kerran kärsivällisesti, jospa Pessi lopulta suostuisi kävelemään viimeiset metrit autolle.
Upeat kaksi retkipäivää päätöksessä. Pitkä ajomatka kotiin vielä edessä, mutta esikoisemme tyttöystävä liittyi seuraamme Alajärveltä. Jutellessa matka taittui nopeasti.
Kotona on pari kertaa tullut hieman lunta. Niistä hetkistä olemme ottaneet kaiken ilon irti.
Tällä kokoonpanolla lenkkeiltäessä, ilo ja riemu ovat taatusti vallitsevat tunteet.
Enimmäkseen on ollut sateista ja pimeää, mutta toiset osaavat ottaa ilon irti siitäkin.
Päivien piristykseksi voi myös heittäytyä leikkisäksi ja astua satumaailmaan. Pessi sai oman Illusia-keijun ❤ Jokaisella retkikunnalla pitää olla maskotti. Jatkossa kansallispuistoja kanssamme valloittaa myös pieni keijutyttö.
Pessillä on vielä hieman totuttelemista ajatukseen.
Mukavaa joulunodotusta kaikille lukijoillemme 🎅🤶
Kiitos toivotuksesta ja ihanasta matkakertomuksesta, jälleen kerran! Näitä juttuja on niin ihana lukea ja katsella, osaat kertoa niin hauskasti ja keksiä juuri oikeat kuvatekstit. Ja reissupoppoo on tietysti aivan verraton, samoin kuin koko eläinkatraanne. Hyvää joulua myös teille sinne Onnelaan!
VastaaPoistaAina tulee hyvä mieli, kun kuulee lukijan viihtyneen seurassamme ❤
PoistaKiitos 🤶🎅
Kyllä teillä oli tsemppaamista räntäsateessa, on se vaeltaminen mukavampaa kesäaikaan. Hyvää joulunodotusta Onnelaan
VastaaPoistaVarsinkin syksyn ruska on minulle mieluisin retkiaika. Sisältä ikkunan läpi katsottuna räntäsade on kyllä pahempi kuin miltä se ulkona tuntuukaan.
PoistaKiitos 🤶🎅
Voi iik ihanuutta,nyt teillä jo lampaatkin mukana kävelyllä hihnassaan!:) Aivan mainio porukka tämä teidän eläinystävistö! Pessi hauskasti hieman ujon pöllähtänyt keijustaan kuvassa.
VastaaPoistaKaikkea hyvää teille kaikille ja osanottoni mummolampaiden johdosta.<3
Seuraavaa reissuanne odotellessa.
Nuo kaksi karitsaa ovat olleet valjaslenkkeillä ehkä kerran viikossa ihan pienestä asti. Ovat jo aika taitavia kulkijoita.
PoistaKiitos ❤
Osanottoni mummolampaiden poismenon vuoksi. Voitte kuitenkin olla ylpeitä siitä, että ne ovat eläneet upean, arvostetun elämän Onnelassa ❤️.
VastaaPoistaIhanaa joulunaikaa koko poppoolle 🎄
Kiitos ❤ Uskon, että viihtyivät Onnelassa 🐑❤🐑
PoistaLampaiden puolesta ikävää.
VastaaPoistaVoin vain kuvitella miltä loskainen osuus tuntuu kulkea. Onneksi ainakin suurin osa kuvista kauniin talvisen tuntua sitä lunta täälläkin odotellaan.
Hetken oli jo huoli kun marraskuussa ei tullut mitään päivitystä Pessin ja kumppanieden seikkailuihin.
Täällä laavuyöt 65, keli ei hirveästi ole houkutellut ja vähäsen on rajoittanut rasitusmurtuma jalkapohjassa ei kokonaan liikkumistä estänyt onneksi ja alkaa olla jo voiton puolella ainakin siltä tuntuu.
Mukavaa vuoden vaihdetta Pessille & muille kulkijoille & huoltojoukoille/henkilökunnalle
Tämä päivitys venyi ja venyi. Koko ajan arjen touhuihin tuli jotain pientä ylimääräistä puuhaa.
PoistaKomea luku tuo 65 on. Kyllä tämä sateinen syksy ja alkutalvi on taatusti haitannut yön yli reissuja. No voihan rasitusmurtuma 😔
Kiitos ❤
Tämäkin niin hassu juttu kun viime kuun alkupuolella kävin porissa fysiolla hakemassa jumppaohjeita vähän oireilevaan olkapäähän ja kävelin sairaalasta puuvillalle ja sieltä linj-autoasemalle ihan tutuilla jalkineilla ja seuraavana aamuna olikin sitten jalkapohja vähäsen kipeä, ei oireillut kaupungilla mitenkään.
PoistaPääasia tai tassuasia että Pessillä ja kumppaneilla tassut toimii hyvin
Kiitos hienoista kuvista ja kertomuksista. Hyvää joulua kaikille ❤️
VastaaPoistaKiva, kun tykkäsit ❤
PoistaKiitos 🤶🎅
Kiitos kun jaatte retkenne ja Onnelan elämää kanssamme. Suloista Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta teille ihan jokaiselle❤
VastaaPoistaAina tulee hyvä mieli, kun lukija viihtyy seurassamme ❤
VastaaPoistaKiitos 🤶🎅🐾
Heti alkuun haluan ottaa osaa suruunne mummolampaiden poismenon johdosta ❤
VastaaPoistaHyvillä mielin voitte kuitenkin muistella yhteistä taivaltanne. Pitkän ja onnellisen elämän saivat siellä teidän luonanne elää.
Aivan mahtava kertomus upeine kuvineen taas kerran, kiitos. Hattua nostan teille, sillä olette kyllä todella reippaita, koko porukka!
Vanha Iso Puu ja Pessi -kuva on minusta aivan erityisen hieno ❤ Ja nuo ryhmäposeeraukset ovat aina yhtä taattuja hyvänmielen tuojia :D
Oikein mukavaa ja maukasta joulunaikaa sinne teille kaikille ❤
Toki olisin halunnut pitää mummolampaat vielä Onnelassa, mutta aika on rajallinen ❤
VastaaPoistaMinunkin suosikkini on tuo kuva Pessistä Vanha Iso Puun kanssa. Satumainen tunnelma ❤
Kiitos 🤶🎅
Saarijärvellä kannattaa tutustua Hepoharjun maatilamatkailu yritykseen. Kissoja, koiria hevosia lampaita. Kaikki mukavia erityisesti kissa Nörtti, joka leikkii koirienkin kanssa kun sille päälle sattuu. Kiltit hevoset, minäkin kiipesin yhden selkään ja poiskin ilman ongelmia.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Pidän mielessä, jos sielläpäin reissaamne taas.
PoistaNyt vasta luin tämän postauksen ! Ihanat retket teillä taas . Juteltiin Maskussa Mustin ja Mirrin pihalla, yritin selittää meidän kissatarhan aitaa , haluaisitko joskus tulla katsomaan ?
VastaaPoistaOli kiva juttutuokio 😀 Kiitos, voisin joskus poiketa, kun niin lähellä asun. Voit sinäkin joku kerta Onnelaan ajella 😉
PoistaMietin tapaamisemme jälkeen, että onneksi Pessi ei ole niin ketterä, että kiipeäisi verkkoaitaa pitkin 👍