Nonni! Nysse sit alko!
Ai niinku mikä?
No se jatkuva kansallispuistois ramppaamine tiätty 😎
Viime julkaisussani suunnittelin Tea Karvisen upean Kansallispuistot-kirjan hurmaamana, että mekin voisimme Pessin johdolla aloittaa kansallispuistojen kiertämisen. Kohteessa on tehtävä vähintään päiväretki, jotta hyväksyn sen bongatuksi.
Tuumasta toimeen. Tänään oli vuorossa Teijo. Pessin 3. kansallispuisto. Enää 37 👍
Kiersimme Matildanjärven. Kaikkine mutkineen reilu 6 km. Kaikkine taukoineen 3,5 tuntia. Ei hassumpaa kissalta 😀
Viime päivien sateiden jälkeen aurinkoinen järvikierros oli kuin sadusta. Uskon vakaasti, että Pessillä on läheinen suhde ilmojen haltijaan, niin täydelliset ilmat ovat retkillemme osuneet. Lieköhän haltija viehkeä keiju, hänkin Pessiin ihastunut ❤
Kuvassa Hetta- ja Unna-keijut |
Sateet olivat tehneet pitkospuuosuuksista hieman haasteelliset. En halunnut edes ajatella, kuka väistäisi ja mihin, jos puistossa olisi ollut muita! Vaan eipä ollut. Vain yksi kalastelija.
Tällainen opaste oli polun varrella. Teki mieli kirjoittaa siihen perään, että ottamalla kissan mukaan metsään, tämä kaikki toteutuu automaattisesti ❤
Kansallispuiston suosituimmalla reitillä taukopaikkoja riittää. Me tosin otimme vain pakollisen ryhmäkuvan tässä, ja siirryimme syömään eväät viereiselle aurinkoiselle kalliorannalle.
Pessi tutki laavun hieman tarkemmin. Olin nimittäin kertonut hänelle kissasta, joka on mukana yön yli kestävillä vaelluksillakin.
Pessi vaikutti kaipaavan pehmeämpää petiä.
Tästä ei enää lounasravintola parane ❤
Kellon olisi voinut pysäyttää...
Ruokailun jälkeen matka jatkui hieman haasteellisella osuudella. Arvatkaa, montako puuta tuli taas halattua tälläkin polulla? En edes laskenut, vain sen yhden katajan muistan. Oli sen verran piikikäs halaus. Koirille tämä on hyvää aivojumppaa ja suuntakäskyjen treenaamista. Pessin kun vielä saisin opetettua kulkemaan puut samalta puolelta kuin koirat. Toisaalta, sitten loppuisi puiden halaus!
Pessi päätti ottaa päivätorkut |
Tarkka homma menossa, jotta varpaat pysyvät kuivina! Koirat kulkivat koiramaiseen tapaan suorinta tietä läpi vesilätäköiden. Pysähtyivät välillä katsomaan taakseen, missä ihmeessä se Pessi taas loikkii 😎
Nyt tarvitaan huilitauko, henkisesti liian rankka vesijuoksuosuus! |
Oli kyllä väyläkin leveä kuin kiitorata. Kelpasi siinä kissan kiihdytellä.
Viimeinen katse järvelle, oli kotiinlähdön aika |
Minä purin keittiössä reissureppua, Pessi nukahti viereeni sanoisinko - hieman epämukavan näköisesti. Ehkä vesikuppi tuo uneen tuulahduksen Matildanjärvestä? ❤
Voi Pessi miten ihana palveluskunta ja koirokaverit sinulla onkaan. On niin mukava seurata reissuamistanne kauniissa luionnossa ja nauttia syksyisestä maisemasta. Meidän karvaturrit haluavat ulkoilla vain omassa pihassa.
VastaaPoistaKivaa, kun voin näin blogin myötä jakaa retkitunnelmiamme
Poistamuillekin ❤
Aurinkoinen ilma sai kuvatkin suorastaan hehkumaan 😀
On joo liian kovan näköinen peti.. Mutta toivottavasti hännänpääsi ei tippunut kippoon! - Pepsi
VastaaPoistaKyllä se ainakin kastui 😂
PoistaMikä retki! En tajua, miten saat nämä kaikki pysymään mukana suunnilleen samassa tahdissa ja sopuisasti. Ihanat kuvat kans.
VastaaPoistaIhan kissan tahtiin kaikki muut kulkevat 😉 Koirat ovat kokeneita kulkijoita, ja onneksi tykkäävät myös haistella. Kissa on mukana päivittäin vain yhdellä lenkillä. Muut lenkit mennäänkin sitten reippaammin koirien tahtiin 😀
Poista