Reissukissa-Pessi ja koirat Savojärven kierroksella

Pessi ja koirat retkeilivät eilen Kurjenrahkan kansallispuistossa Savojärven kierroksen. 6 km ja reilu 4 tuntia 😀

Ensin kuitenkin pari tiedotusluonteista asiaa 😉
Ensimmäisenä ajattelin selventää,  että vaikka näitä juttujamme lukemalla saa sen kuvan, että raahaan alta vuoden ikäistä kissaparkaa jatkuvasti pitkillä retkillä, niin en raahaa!
Vasta syyskuussa retkemme venyivät yli 3 km:n, ja näitä pitkiä reissuja teemme vain 1-2 kertaa viikossa. Pidemmän lenkin jälkeen on aina vähintään yksi lepopäivä, jolloin hengailemme vain lähimetsässä.
Ja se toinen asia...se on kai taas vähän hullu 😎 Sain nimittäin eilen päähäni, että mehän voisimme Pessin johdolla alkaa bongailla kansallispuistoja! Ehkä ei sentään kaikkia neljääkymmentä, mutta vaikka puolet viiden vuoden aikana.
Jälkikasvumme mukaan idea on yhtä hullu kuin suurin osa touhuistani muutenkin.
Heistä kuusi koiraa on hullun paljon, ja kukko ja 7 kanaa taajamassa on ihan nolon hullua 😎 Hullua ajattelua minusta.
Pessille kerroin jo ideasta, ja hänestä se ei ollut ollenkaan hullumpi ajatus 👍

Tästä kirjasta idea lähti. Luontoretkeilijän unelmakirja. Upein kuvin ja tarinoin esitelty kaikki Suomen 40 kansallispuistoamme. Pessikin ihastui ❤
Tällä hetkellä Pessillä on tassussa 2/40. Siitä se lähtee.

Retkellämme oli hieno aurinkoinen tyyni ilma. Reitti kiertää kauniin luonnontilaisen Savojärven, jonka rannat ovat täynnä kissalle sopivia meditaatiopaikkoja. Vai mitä sanotte?

Haastavinta viiden koiran ja kissan kanssa kulkiessa oli pitkospuut. Niitä on nimittäin matkasta lähes puolet, eli kolmisen kilometriä. Koiramme hallitsevat kyllä homman, mutta mutta... Alkuun Pessi käveli jonon ensimmäisenä häntä pystyssä rehvakkaan oloisena, mutta pikkuhiljaa homma alkoi tuntua kissan mielestä kai turhan yksitoikkoiselta. Piti sitten ruveta  pysähtelemään tämän tästä. Voitte kuvitella, mitä tapahtuu, kun keskellä märkää suota jonon ensimmäinen pysähtyy noin vain mitään varoittamatta 😎 Välillä yritimme kulkea eteenpäin kissa viimeisenä, mutta silloin perästä kuului niin surkeaa naukumista,  ettei sitä voinut mitenkään kuunnella sydän särkymättä. Syliinkin yritin raasun ottaa, mutta sen verran Erä-Eeroksi Pessi ilmeisesti itsensä jo kokee, ettei syli tullut kuuloonkaan. Reppuhan tietysti  keikkui jälleen koko retken selässäni tyhjänä. Niinpä sitten etenimme pitkospuita kirjaimellisesti kissantahtiin.

Näin sitä kuljettiin alkuun jonon ekana

Välimatka kutistuu

Hajutauko

Pessiä kiinnostaa nykyään hajut enenevässä määrin.  Hän nimittäin yleensä liittyy koirajoukon jatkoksi lukemaan koirien facebookia eli nosebookia.

Tässä on erittäin korkeatasoinen nosebook-viesti

Pakollinen poseeraus seitsemän kunnan rajakivellä. Tässä on pienet retkeilevät poikammekin aikoinaan kuvattu ❤
Joku tarina väittää, että alue on saanut nimensä tämän erikoisen rajan mukaan. Kuhankuono! Ehkä kartta tämän kohdalla siltä lähinnä näyttää.

Rajapyykillä pidimme evästauon. Koirien ilmeet kertovat, että taas kissa sai enemmän ja parempaa kuin he!

Eväshetken jälkeen matka jatkui silmiä hivelevässä väriloistossa ❤

Tämä näky on luonnonystävälle mieluinen 😀 Myrskyn kaatamat puut jätetään lahoamaan metsiin.  Lahopuu on monelle eliölajille elintärkeä asuinsija.
Huomatkaa, miten tarkkaan Pessikin kuuntelee tarinaani lahopuusta pikkueläinten kotina 😀

Joen yli vievä silta oli jännä paikka. Pessi ylitti sillan hieman jännittyneenä sivuilleen katsomatta, mutta uteliaisuus kuitenkin voitti, ja piti kurkata katsomaan, mitä siellä sillan alla olikaan. Lumoava jokihan siellä oli.

Luottokoirani, lauman turvaajamme Ropi, istui niin ylvään näköisenä sininen järvi ja suomalaiset männyt taustalla, että pakko oli  ikuistaa hetki ❤

Vaan mitäpä tapahtuukaan kuvan ulkopuolella? Linssilude-Pessihän se siinä kiehnaa ❤

Vuoteena sammalet vihannat

Pessi ja Ropi ❤ Isoveli ja pikkuveli ❤ Suukko retkikamulle ❤