Reissukissa-Pessi, koiria, ruskaa, saariston hevosia

Ei kannata (ainakaan aina) mennä merta edemmäksi kalaan! Niinpä mekin retkeilemme enimmäkseen ihan kotinurkilla. Onneksi nurkilta löytyy Kuhankuonon retkeilyreitistön upeita polkuja. Ulko-oveltamme reitistölle on vain puolikas poronkusema 😎 Anteeksi karkea ilmaisu, mutta lapinhullulle  tämä on ihan luonteva määre 😉
Pessi pääsi tällä viikolla ekaa kertaa näille reiteille. Tähän asti hän on retkeillyt vain Lapissa, Oslon Holmenkollenilla ja kotimetsässä. Korkea aika siis näyttää hänelle ihan oman kunnan helmiä.

Tähän jätimme automme. Ei hullumpi aloituspaikka retkelle 😀

Ja matka jatkui pitkin hiekkakuoppia kiertävää polkua. Liekö Hetan venttiili epäkunnossa, vai mitäköhän Pessi niin tarkkaan haistelee 😎

Pakollinen poseeraus tässäkin laguunissa.
Koirille kuvaukset sopivat, koska palkkana herkkuja. Pessikin on hyvin oppinut ryhmän säännöt. Tai noh  - sallittakoon kissalle vapaus asennon suhteen 😎

Ainakin yhden selvän eron huomaan kissan ja koiran välillä retkillämme. Pessi nimittäin istahtaa tämän tästä upeille paikoille ikään kuin mietiskelemään. Siinä hän tuijottaa tyhjyyteen kuin viisaampikin filosofi. Samaan aikaan koirat nuuhkuttelevat ympäriinsä - sanoisinko hmmm - vähemmän viisaan oloisina.

Pessin meditaatioharjoitus numero 1

Meditaatioharjoitus numero 2

Pitkospuut ovat Pessin bravuuri 👍Flexi tuo Pessille etulyöntiaseman lyhyemmillä hihnoilla kulkeviin koiriin nähden. Ryhmän kingihän kävelee edellä, muut pitävät kunnon hajuraon 😉

Kissa on numero yksi 

Välillä homma näyttää tältä. Pitkospuut ja pikkujengi - molemmat vinksin vonksin 😎

Tämä on suurien tunteiden kuva ❤

Kuvassa ei ole vain kissa puussa!

Huomaatteko, miten kulunut oksa on?

Noin kymmenen vuotta, useita kertoja viikossa, oksalle on nostettu poikiamme ❤

Ei suinkaan jäähylle, vaan seikkailulle. Oksalla istuen on juotu lukemattomat pillimehut. 

Kolmen koiran ja kolmen pienen pojan äitinä eväsretket tälle reitistölle olivat meille arkipäivää. 

Pojillemme oli varmasti yllätys jossain vaiheessa havaita, etteivät kaikki perheet suinkaan vietä vapaa-aikaansa näin.

Viime postauksessa valittelin,  ettei Pessistä ja Aapo-heppasestamme ole yhteiskuvia.

Pessi todistettavasti lukee blogiaan, koska seuraavana aamuna hän oli väkisin tunkemassa mukaamme tallille. 

Normaalisti Pessi tulee tallille vain, kun menemme sinne suoraan töistä. Viikonloppuisin menen tallille aikaisin aamulla, ja silloin Pessi jää ihan vapaaehtoisesti kotiin. Vaan nytpä ei jäänyt! Valokuvia oli siis otettava 😎

Aloitimme tutustumisen turvallisesti koirakamujen kera aidan takaa. 

Kiinnostus oli molemminpuolista ❤

Metsässä tapasimme myös tällaisen pikkuruisen Millie-ponin. Koirakavereiden seurassa Pessi uskalsi ponia tarkkailla, mutta kun yritimme myöhemmin ilman koirien turvaa ottaa Pessistä ja Milliestä kuvaa, siihen ei pieni kissanpoika kyennyt. Äiskän sylistäkin pelotti...

Silmät jännityksestä pyöreät

Tänään jatkoimme Pessin ja Aapon tutustuttamista. Nyt oltiin jo vanhat kaverit.

Ratsastuksen alkeitakin harjoiteltiin. 

Selvyyden vuoksi todettakoon, että kuvauksissa ei vahingoitettu eläimiä eikä käytetty väkivaltaa 😎 Alla kuvasarja edistymisestä hetki kerrallaan.

Aapon talli on paratiisi meren rannalla Rymättylässä. 

Sinne ajaessani koen itsekin siirtyväni kiireisen arjen ulottumattomiin. 

Ylittäessäni saarelle vievää Särkänsalmen siltaa, mieleeni tulee hieman muunneltu ohje "ken tästä käy, saa kaikki murheet jättää" ❤

Leppoisuuden silta

Kaikkien näiden puuhastelujemme jälkeen kotona on melkoisen väsynyttä jengiä.

Varsinkin Pessi on kirjaimellisesti reporankana 😎

Kuva otettu juuri nyt, hevostelujemme jälkeen ❤

Tämä kuva edellispäiväisen retkemme jälkeen. Alla vielä lähikuva Pessin rentoutumisesta ❤