Reissukissa-Pessin matkakumppanit

Reissukissa-Pessin laumaan kuuluu kuusi koiraa, Eemeli-kukko kanarouvineen ja Aapo-suomenhevonen.
Reissuissa mukana kulkevat kyllä vain koirat.
Koiralaumaamme kutsutaan myös Tunturilandiaksi. Nimi juontaa koirien nimistä.
Suuri rakkauteni Lappiin sai minut nimeämään koirammekin Lapin tuntureiden mukaan. Ensimmäinen tämän teeman mukaan nimetty oli saksanpaimenkoira Saana, joka on jo sateenkaarisillalla.
Seuraavaksi nimen sai pitkäkarvainen collie Malla, nykyisen laumamme vanhin koira.

Ensimmäinen rescue tuli meille kahdeksan vuotta sitten Espanjasta, ja nimettiin Haltiksi. Kilpisjärven tunturitrio oli kasassa.

Ihmislastemme kasvaessa eläinperheemmekin kasvoi... 

Tunturitrioon liittyi vuoden sisällä Hetta, Ropi (tunturi Enontekiöllä) ja Saaga.

Pari vuotta sitten joukko täydentyi Unnalla. 

Kaikki muut koiramme ovat rescueita Espanjasta, vain Malla on suomalainen pentuna kasvattajalta meille tullut. 

Tunturitrio oli muuttunut Tunturilandiaksi (ystäväni antama nimi uudelle kokoonpanolle).

Alla olevat kuvat ovat sielunmaisemistani, Lapin tuntureilta ❤

Juureni ovat vahvasti Varsinais-Suomessa, mutta rakkaus Lappiin syttyi jo vuonna 1977 Saariselällä, missä olin rippikouluvaelluksella. 

Huuma on jatkunut niin vahvana, että avioliittommekin alkoi eräänä juhannusaattona vihkimisellä Olostunturin huipulla jatkuen yöttömän yön juhlalla Olos-hotellilla ❤ 

Juhlat jatkuivat seuraavana päivänä koskenlaskuilla Muoniojoella.

Äijäkoski hiljensi häävieraat; oli keskityttävä vain melontaan!

Pessin koirakaverit Kesänkitunturilla Ylläksellä

Tässä poseerataan Pallaksella

Malla Mallatunturilla muutama vuosi sitten

Malla on joukon vanhin, 12 vuotta täyttävä oman arvonsa tunteva seniori, joka ei enää pitkillä lenkeillä jaksa kulkea mukana. Lauman rauhallisin, jonka bravuuri on valehälytykset!
Seesteisen hetken rikkoo usein Mallan lyhyt hälytyshaukku. Koko lauma ryntäilee ympäriinsä etsien hälytyksen syytä. Malla itse tarkkailee tilannetta sivusta tyynen rauhallisena, selvästi huvittuneena 😀

Halti on 9-vuotias herrasmies.
Herra tietää mitä tahtoo ja ei tahdo!
Kaikki mulle heti nyt-tyyppi!
Ensimmäinen rescuemme, joka hurmasi koko perheemme avaten  sydämemme seuraaville kodittomille ❤

Hetta on suloinen 7-vuotias pentuna Espanjan kaduilta löytynyt tyttö.
Todennäköisesti kasvanut kissanpentujen kanssa. Leikkii niin kissamaisesti ja tykkää kissoista yli kaiken. Vihdoin sai oman kissan.
Hetta ei jätä ketään kylmäksi. Haukku raikaa, missä Hetta kulkee.
Oikeasti hän on hyvin epävarma ja herkkä pieni koira, joka haukkumalla yrittää ajaa vaaraa pois.
Koirankoulutustaitoni on Hetan kanssa kyseenalaistettu monta kertaa, vaikka omia ja toisten koiria olen melkoisesti vuosien mittaan koulutellut.
Onhan se haukkuminen kuitenkin vuosien kuluessa vähentynyt ehkä neljännekseen, eli paljon on edistytty.
Mielensäpahoittajakin neiti on. Hänestä näkee jo metrien päähän, millä tuulella sitä ollaan.
Hetta on Hetta, valloittava persoona ❤ Näillä mennään eteenpäin.

Ropi on 9-vuotias herrasmies. Lauman hillityin persoona, vaikka kuva ehkä muuta väittääkin.
Rankka lenkki vaatii vilvoittelua 😀
Ropissa on noutajaa ja saksanpaimenkoiraa, joten vahtiviettiä ja suojeluhalua löytyy sen verran, että koen olevani turvassa, missä ikinä reissaammekaan.
Luottokoirani ❤

Saaga on arviolta 11-vuotias.  Löytynyt espanjalaisen ostoskeskuksen pihalta.
Saaga ja Pessi nukkuvat useimmin kylki kyljessä.
Saaga rakastaa myös isoja pehmoleluja ❤
On hyvin läheisriippuvainen. Nukkuu yöt omalla tyynyllään mieheni ja minun tyynyjen välissä. Oma tyyny, jotta meillä ihmisilläkin säilyisi oma.
Saaga tuli meille alunperin kotihoitoon. Jalasta löytyi kuitenkin hoitamaton murtuma, jonka halusin leikkauttaa, ja niin Saaga jäi meille.
Kotihoitajaksi en ole sen jälkeen uskaltanut ryhtyä. Luopuminen hoidokeista tuntuu mahdottomalta.

Unna on arviolta 5-vuotias surusilmä.
Ollut meillä vajaa kaksi vuotta.
Oli tullessaan arin tapaamani koira. Pelkäsi ihmisiä kuollakseen. Mitä lie joku hänelle tehnyt. En halua edes tietää.
Näin reilu 2 vuotta sitten yhden eläinsuojelijan ottaman kuvan Unnasta espanjalaisella ns. tappotarhalla. Kuva tuli uniinikin. En vaan voinut jättää häntä sinne. Pyysin ystäviäni hakemaan hakemaan raasun turvaan. Parin kuukauden päästä Unna sitten jo lensikin meille  loppuelämänsä kotiin.
Koiramme ovat olleet Unnan tuki ja turva. Ovat opettaneet häntä luottamaan.
Muutos on ollut valtavaa, mutta työtä tehdään edelleen.
Suloinen ihana tyttö ❤

Aapo on 19-vuotias suomenhevosruuna.
Asuu Rymättylässä täysihoitotallilla. Päivät viettää pienessä laumassa isossa metsätarhassa.
Aapo on herkkä epävarma pieni poika, maailman kiltein hevonen, joka tarvitsee ympärilleen turvallisen ja ymmärtävän ilmapiirin ❤
Eniten puuhailen Aapon kanssa maastakäsin kaikenlaista, mutta pari kertaa viikossa maastoilemme kera muutaman koiran.

Eemeli-kukko on pihamme komistus.
Todellinen herrasmies hänkin. Kiltti ihmisille ja kanoille. Sylikukko ❤
Seuranaan Eemelillä on seitsemään kanaa. Yksi on ikäneito, kolme vielä nuorikkoja, loput siltä väliltä.
Koirat, kissa ja kanat touhuavat kaikki pihallamme sulassa sovussa ❤

Kuvassa etsitään maahan heittämiäni nameja. Pessiä taitaa kiinnostaa perhonen 😀

Eemelin  ja kanojen koti. Lastemme vanha leikkimökki.

Tämä pieni eläinperheemme on haaveitteni täyttymys ❤ Lapsuuteni unelma ❤