lauantai 8. joulukuuta 2018

Eloa ja oloa Tassulan Tallin tahtiin



Aika rientää...
Puoli vuotta kellomme on tikittänyt Onnelan tahtiin. Reilu viisi kuukautta Aapo ja Venla ovat  täällä jo asustelleet. Paljon on puuhaa ja kiirettä tuohon jaksoon mahtunut. Vihdoin homma on loppusuoralla. Pieni saunamökkikin on melkein valmis.

On aikaa pysähtyä, aikaa nauttia ja aikaa suunnitella tulevia. Josko Tassulan Kanala sittenkin muuttaisi  Onnelaan Tassulan Tallin viereen? Mietinnässä on 😀

Monitoimikissa Pessillä vasta kiirettä on pitänyt. Päävastuu koko projektista vaikuttaisi olevan kissaparan harteilla.


Alueen rautakaupat ovat tulleet meille tutuiksi. Tässä suunnistamme Pessin avustuksella Bauhausiin.


Mitähän muuta tähän laatikkoon sijoittaisin kuin kissan 😎


Pessistä paras hankinta oli tämä torni. Sisällä on narussa kiinni pieni pallo, ja se jaksaa viehättää kaveria aina vaan.


Torni on niin kevyt, että sitä on helppo siirtää sinne, missä jotakin tapahtuu. Tässä kissalla eturivin paikka tosi-tv:n suoraan lähetykseen.


Aapo ja Venla ovat täysin tietämättömiä, että heitä tarkkaillaan.


Onhan ohjelmassa myös joukko avustajiakin 😉 Heidän roolinsa on etsiä maasta heittämiäni nameja.


Esityksen jälkeen Pessikin liittyi seuraamme. Pessi - valon lapsi - istui pitkän tovin ihaillen jouluista tunnelmavalaistusta ❤


Vaikka vapaa-aikamme kuluu pitkälti Onnelassa, ehdimme sentään kotonakin olla. Siellä huolenpitoamme tarvitsevat Eemeli-kukko ja kanarouvat. Pessin tehtävä on tietysti vastata vapaana ulkoilevien kanojen turvallisuudesta.


Päivisin ylityöllistetty konttoripäällikkömme lähinnä nukkuu toimistolla.


Työpäivä on ohi,  ja olisi kotiinlähdön aika, mutta eräs on kirjaimellisesti reporankana 😂 Taitaa olla kaveri loman tarpeessa.


Pitkää eväsreppuretkeä emme ole muutamaan viikkoon ennättäneet tehdä, mutta lyhyitä retkiä teemme toki päivittäin. Matkat ja aika vaihtelevat sään mukaan. Koirien sissiryhmä ulkoilee säällä kuin säällä, mutta vanhukset ja kissa ovat hieman nirsompia sään suhteen.

Välillä talvikin on vieraillut luonamme, ja siitä olemme yrittäneet ottaa kaiken ilon irti.


Pessin ilon määrä korreloi suoraan puihin kiipeämiseen määrään.


Välillä pysähdellään ja nautitaan luonnon kauneudesta.


Katson maalaismaisemaa ❤


Huomaan selvästi, miten koko retkiseurueeni nauttii tällaisesta upeasta talvipäivästä.


Ikävä kyllä viime päivinä on enimmäkseen ollut  harmaita sateisia ilmoja. Näin reippaasti Pessi kävelee tihkusateessa vain kotiinpäin.


Portista kaveri suunnistaa suoraan saunamökin terassille ja ilmaisee hyvin selvästi, minne hän haluaa seuraavaksi.


Onneksi laadukasta  ohjelmaa on tarjolla sisätiloissakin.
On ihan pakko selventää tarkkakatseisille lukijoille, että ikkunan alareunan höyrystyminen johtuu tiivisteiden puuttumisesta. Nyt ovat tiivisteet paikoillaan, ja ikkuna kuiva. Ja vielä toinen selitys 😎 Keinussa oleva kurainen mytty on Aapon loimi, joka on menossa pesuun.


Tällainen porsas meillä asustaa 🤣 Piehtaroi kurassa myös takki päällä.  Joka toinen päivä suihkutan Aapon loimen puhtaaksi, ja kun se on kuivunut, vaihdan sen Aapon päällä olevaan toiseen kuraiseen loimeen, joka se vuorostaan menee pesuun. Näin aikani kuluu pakkaskelejä odotellessa 😎


Sateeton lumeton joulukuinen keli voi onneksi olla ihan mukavakin ulkoilusää. Tuulettomina päivinä suunnistamme usein merenrantaan, missä Pessi selvästi viihtyy 😀


Toivottavasti veneen omistaja ei pahastu, vaikka Pessi  mielellään viettää hänen veneessään meditaatiohetkiään.


Huomatkaa kaverin murjottava  ilme, kun yritän houkutella häntä pois veneestä.


Paha mieli haihtui, kun paluumatkalta löytyi paljon hyviä kiipeilypuita. Taitaa kissa itsekin tässä ihmetellä omaa rohkeuttaan.


Välillä sattuu fiksummallekin kömmähdyksiä. Pessi yritti kiivetä kuusen latvaan, mutta matka tyssäsi jo alaoksille.


Tällaisiin lumettomiin joulukuun päiviin on vaan syytä sopeutua. Väriä harmauteen tuovat pikkukoirien takit 😀


Iloa ja jännitystä elämään tuo myös joulun odotus. Pessi arvostaa tassuväen omaa joulukalenteria. Laskeekohan päiviä aattoon, vai vahtiiko herkkuja 😉



Päivän puuhat väsyttävät pienen kissapojan niin, että illan tullen akku on täysin tyhjä.


Tilaisuuden tullen Ropi sovittaa itsensä pikkuisten pehmeään petiin. Ihan hyvin mahtuu 😎


Viikonloppuisin jään mielelläni Onnelaan yöksi. Helpottaa hevosten aamuheinien jakoa, kun voin yöpuvussa käydä ne antamassa.
Vaikka vuodesohva ei anatomisesti ihan paras vuode olekaan, takaavat nämä upeat heppalakanat suloiset yöunet ❤


Mikäli ylipäätään mahdun enää sänkyyn 😉


Poissaollessamme nämä saunan ja tuvan ulko-oviin laittamani ovikranssit valvovat Onnelan elämää.


Tuvan seinällä kello tikittää Onnelan aikaa ❤

Onnela -  hyvän olon keidas ❤

torstai 22. marraskuuta 2018

Vielä hetki marraskuisella Ylläksellä


Hidasta sen verran juoksuasi,
etteivät unelmasi jää suoritustesi jalkoihin!

Tuo suuri viisaus on nykyään elämänohjeeni. Vaikea välillä noudattaa jopa näillä pohjoisen reissuillamme. Sitä haluaisi nähdä ja kokea niin paljon. Mielessäni olin tehnyt nytkin hurjasti suunnitelmia tälle lyhyelle lomallemme, mutta Pessi päätti toisin.
"Hengaillaan ja hyggeillään" oli teemamme minilomamme  kahtena viimeisenä päivänä.  Pessi nimittäin antoi kaikkensa eilisellä Kukastunturin huiputuksella. Loppulomalla hän ei sitten montaa metriä enää kävellyt. Ymmärrettävää, sillä 8 km:n tassuttelu on kenelle tahansa hyvä suoritus,  mutta kissalle se on jo valioluokkaa. "Palautuminen" on sen jälkeen tuiki tärkeää.


Täysin ansaittu lepohetki menossa ❤


Välillä vähän venyteltiin rasittuneita tassuja.


Oli helppo päätös lähteä aamulenkille vain koirajengin kanssa. Myös vanhuskoirat Malla ja Saaga pääsivät mukaan.


Lumi sulaa vauhdilla pois. Päivällä on lämpöasteita, yöllä pieni pakkanen, joten liukkaus vaikeuttaa kulkemista.


Reitit pitää valikoida tarkoin, jos haluaa välttää liukastelun. Edessä näkyvä suo kiinnosti Saagaakin, joten päätimme lähteä sinne seikkailemaan.




Olipa helppo saada onnistunut yhteiskuva, kun Pessi puuttui säätämästä 😎


Seuraavalle lenkille halusin kuitenkin Pessinkin mukaan, koska haaveilin ottavani perheemme joulukorttikuvan tällä reissulla. Pessi ei vaikuttanut kovin innostuneelta suunnitelmastani. Siispä otin kissan kainaloon ja kannoin autoon.


Ajoimme autolla Äkäslompolon puolelle, ja Pessin reippaus oli edelleen tätä tasoa. Halusin kuitenkin sen valokuvan, joten päätin jälleen kantaa kissaa. Sylissä kaveri viihtyikin erinomaisesti ihaillen upeita maisemia.


Maisema ei näyttänyt tältä vain Pessin sinisten silmien läpi katsottuna, vaan taivas oli oikeasti näin kaunis  💙 Marraskuu yllättää.


Halusin hoitaa ryhmäkuvan heti alkutaipaleella, koska epäilin vahvasti Pessin yhteistyöhalukkuutta. Ilme on taas kissalla sellainen, että mitä vaan voi tapahtua koska tahansa 😎


Hetken maestro sentään viihtyi maassakin. Liikkui ehkä 20 metriä kerrallaan eteenpäin ja sitten taas istahti lumoutuneena viettämään  meditaatiohetkeään.


Retkestä tulikin meille kaikille mindfullness-treeni. Ei kiirettä mihinkään.


Marraskuinen karu kauneus tuo levon ja rauhan kulkijan mieleen ❤


Korpikuusen (kannon) alla on Pessi-peikon pesä ❤
On siinä vihreä vilpoinen katto ja
naavoista lämpöinen lattiamatto ❤

Molemmat lastenlaulut tulivat mieleeni, kun kissaherra parkkeerasi itsensä kuusen alle, eikä sitten enää kävellyt. Nappasin väsyneen kaverin syliini ja palasimme autolle.


Parkkipaikka oli kuin luistinrata. Kuvatekstiksi sopisi "kuin kissa liukkaalla jäällä". Häntäkin apuna tasapainoilussa 😉

Kotiin oli muutenkin kiva kiiruhtaa, koska Pessillä oli jälleen tiedossa fanitapaaminen 😀


Ylläksen Vaellushevosten Virpi on suosittu henkilö 😀


Erästä kiinnosti tarjoilu 😉


Pessi sai ihan oman tuliaisen, tassusaippuan. Virpin siskon valmistamaa. Minulle jäi hieman epäselväksi, mitä Pessi piti lahjastaan. Tassujen pesu ei ole ihan kissan suosikkipuuhaa 😉 


Kolmas ja viimeinen lomapäivämme oli keliltään melko haastava. Edellisenä päivänä sulanut lumi oli taas yöllä jäätynyt,  ja luistimet olisivat olleet sopivat jalkineet.


Sinnikkäästi pakkasin kuitenkin tassujengin autoon, ja ajoimme lähellä olevan latukahvilan parkkipaikalle.


Vieressä olevalle laavulle Pessikin suostui kävelemään, muttei yhtään enempää.


Vein sovinnolla kissan autoon, laitoin lämmityksen päälle, ja teimme koirien kanssa pienen lenkin.


Pessi vietti illan jälleen näin ❤


Me teimme koirien kanssa päivän pisimmän lenkin turvallisesti kevyen liikenteen väylillä. Ei erähenkistä, mutta pysyimme ainakin pystyssä.


Omalla tavallaan kaunis tämä valaistu liikenneympyrä reittimme varrella kuitenkin on. Toki paras valo on aina kuu ja tähdet ❤

Viimeinen ilta kului lähinnä saunoen ja takkatulta tuijotellen. Nautin ❤

Aamulla lähdimme aikaisin kotimatkalle. Vein ensin tavarat autoon, ja sitten lähdin koirien kanssa pienelle kävelylle. Pessi jäi sovinnolla sisälle. Lenkin jälkeen jätin koirat jo autoon ja menin hakemaan Pessiä. Sydämeni särkyi ja tuli niin paha mieli...


Jo terassilta näin, että Pessi istui tornissaan ja katseli ikkunasta ulos. Astuessani ovesta sisälle, kaveri riemastui täysin. Heittäytyi selälleen, otti taluttimen suuhun ja kehräsi ❤ Oli kai reppana luullut, että hänet jätettiin yksin tyhjään lähes pimeään taloon muiden lähtiessä matkaan. En hevin unohda tilannetta!


Reissulta on aina kiva palata kotiin ❤ Kaikkein lämpimin vastaanotto oli kuitenkin Onnelassa. Aapo ja Venla tulivat molemmat täyttä laukkaa portille vastaan, kun tunnistivat autoni.

Onnelan saunamökkiprojektikin on ihan loppusuoralla. Ehkä jo reilun viikon kuluttua voin yöpyäkin siellä ja ihailla aamukahvipöydästä heppasten aamuheinien rouskuttelua 😍  Muutamia tuiki tärkeitä hankintoja olen jo mökille tehnyt 😎


Onnelan kello käy luonnollisesti tämän lauman tahtiin ❤ Blogiini en tule huolimaan maksettuja mainoksia, mutta jos sydämestäni haluan jotain kehua, niin kehun. Kello on Taide Miloun tuotantoa.


Pessi, vessakenraalimme, sai näin hienon kannen hallitsemaansa wc-istuimeen. Toivottavasti päästää meidät ihmiset sentään asioilleen.


Hevoset saivat sähköllä lämmitettävän juomavesiastian. Pessi istui koko kotiinkuljetuksen ajan astiassa. Ei muuten istunut sen jälkeen, kun täytin astian vedellä 😂


Täytyy myöntää, että odotan pakkasia 😉 Kurakelit ja piehtarointia rakastava hevonen ovat hieman ikävä yhdistelmä.

Me siis elämme jännittäviä odotuksen hetkiä Onnelassa ❤❤❤


Tykkää meistä Facebookissa