Talven taikaa siellä sun täällä

Aivan mahtavaa! Nyt on täällä lounaisrannikollakin ihan kunnollinen vanhanajan talvi 😀 Koen neljä vuodenaikaamme suurena rikkautena. Pidän ihan  kaikista, jos 30 asteen helteitä ei lasketa. Niistä en tykkää yhtään.

Pessin kanssa retkeily ei tosin talvella onnistu totuttuun tapaan, mutta lyhyitä lenkkejä kaveri tekee oikein mielellään. Pääasiassa ulkoilemme Onnelan isolla piha-alueella js ympäristön pikkuteillä, mutta välillä on pakko lähteä autolla uusiin maisemiin. Muuten meinaa seinät kaatua päälle - Pessillä siis. Varsinaiseksi riiviöksi muuttuu ilman riittäviä aktiviteettejä.

 Tyyppi on nimittäin kekseliäs järjestämään omaa hauskaa sisätiloissakin. Tässä on kiivetty kylpyhuoneen hyllykön päälle tarkoituksena pudottaa alemmalta hyllyltä paperit alas lattialle, ja sitten tuhota ne. Tällä kertaa minä ehdin väliin.

Pessin versio tilanteesta on eri. Kuulemma tuli ihan vaan katselemaan ikkunasta ulos kauniita talvisia maisemia 😎

Näin käy, jos kaverilla on ollut työrauha.

On ehkä aika lähteä pienelle retkelle 👍
Kohteena ainutlaatuinen Louhisaaren kartanon miljöö.

Opastaulusta selviää, että paikka on suljettu toukokuuhun asti. On siis mukavan rauhallista nauttia maisemista.

Pessi halusi kuitenkin ihailla hetken komeaa linnaa.

Vaikka Pessi viihtyy uskomattoman hyvin ulkona talvikeleilläkin, ei hän kuitenkaan mikään lumiaura ole. Kuljemme siis valmiiksi aurattuja reittejä pitkin. Koska Pessi haluaa olla retkikunnan johtaja, hänelle ei  käy, että koirat kulkisivat metsässä edellä avaten kissalle hyvän polun.

Myöskään tämä peltotie ei käynyt Pessille. Huonosti aurattu kuulemma.

Pysyttelemme siis kartanon päätiellä. Eikä ollenkaan huono valinta. Pessinkin mielestä satumainen kuja ❤

Kujaa reunustavat yhtä satumaiset kiipeilypuut ❤

Siisti kissa. Asiat tehdään hieman kauempana - vaikka umpihangessa.

Hetkessä elämisen mestari. Miksi pitäisi kiiruhtaa?

Ei tarvitsekaan. Koiratkin ovat jo oppineet pysähtymään. Nautimme kaikki kiireettömyyden tunteesta ❤

Hiljalleen tihenevä lumisade saa meidät palaamaan autolle ja takaisin hevosten luokse.

Lumisade sakenee koko automatkan. Onnelassa meitä odottaa huvittava näky. Aapo ja Venla makaavat vierekkäin tuulisella avoimella niityllä ja vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä oloonsa.
Kuvassa Venla oli jo ehtinyt nousta.

Molemmat kiiruhtavat meitä vastaan. Olemme aina odotettuja takaisin Onnelaan ❤

Isoveli

Ja pikkusisko. Molemmat niin seurallisia.

Perässäni alati kulkeva jono 😀

Pessihän on monen mielestä kuin yksi koiristamme, mutta niin on Venlakin. Kulkee perässäni pitkin pihaa, tunkee päätä kainalooni ja osallistuu kaikkeen toimintaan kuin paraskin seurakoira.

Venlan suuri ihastus on Pessi ❤

Hyvin näyttää Pessikin viihtyvän Venlan seurassa ❤

Pisimmät ja reippaimmat päivälenkit teen tämän sissiryhmän kanssa. Onnela sijaitsee suositulla mökkialueella, mutta talvisin täällä on hyvin rauhallista liikkua. Vain muutama talo on vakituisessa asuinkäytössä.

Kelpaa täällä irrotella. Talvinen maisema on rauhoittavan kaunis ❤ Luonto lepää valmistuen uuteen nousuun.

Voi taivas, miten kaunis oletkaan 💙

Ihmisen kädenjälkiä, mutta hypnoottisen kaunista tämäkin. Laulu "Karjalan kunnailla" soi mielessäni.

Lenkkimme jälkeen Pessikin halusi ulos, mutta mitä kissa tekeekään kuvassa? No, halaa puita tietysti. Sehän on nyt muotia.

Aapo ja Venla olivat vetäytyneet päiväunille pienen metsämme suojaan. Aurinkokin ehkä vaikutti paikan valintaan.

Kaunista päivää seuraa kaunis ilta.

Hevosten muutossa Onnelaan minua jännitti ehkä eniten vuoden pimein aika. Käytännössä ehtisin touhuta tallilla pääasiassa pimeässä, valoisa aika kuluisi töissä ja kotona. Pelko on onneksi ollut turha. Valaistus tekee ihmeitä.

Venlaakin naurattaa 😀 Kuka nyt pimeää pelkäisi 😀

No ei kukaan! Päivällinen maistuu erinomaiselta kohdevalon loisteessa.

Hyvin viihtyy tassukansakin pimeässä illassa. Pessi tarkastaa tuttuun tapaansa heinälaatikon sisällön.

Siitä sainkin idean...

Välillä voi hassutella, ja onhan tämä myös pieni tempputreeni 😉

Hämmästyttää, kummastuttaa meidän Aapoa.

Venlaa kiinnostaa jälleen vain Pessi ❤

Jatkoin samaa rataa sisällä. Suurin osa tassuväestä nukkui sohvalla, joten pyysin heitä poseeraamaan kameralle.
Pessin versio on tämä:
"Kukkuu, näkyykö minua ollenkaan?"

Tassulan kanalan väki ei kovilla pakkasilla halua ulkoilla, vaikka heille siihen päivittäin mahdollisuuden tarjoan. Sen sijaan kanalan spa-osastolla on tungosta. Turvekylpyihin suorastaan jonotetaan.

Tässä Viivin ja Josefinan tyylinäyte.

Pääasiassa elomme Onnelassa on hyvin verkkaista. Keräämme voimia keväällä taas alkaviin kansallispuistojen bongauksiin. Hieman minulla jo menojalka vipattaa 👍😀🐾

Pessin lempipaikka on saunan lauteilla. Väritkin sopivat erinomaisesti sisustukseen. Onneksi meillä oli ensin kissa, eikä niin, että ostettiin sisustuksen väreihin sopiva lemmikki. Sellaisilla lemmikeillä ei yleensä pitkää tulevaisuutta kodissa ole!

Koirat puolestaan ovat kirjaimellisesti sohvanvaltaajia.

Tällainen näky sohvalta oli edellisiltana, kun menimme nukkumaan. Täydellistä ❤

Leppoisia talvipäiviä itse kullekin!

Lumoava tammikuinen Lappi

Tänä vuonna otimme uuden vuoden vastaan Onnelassa. Halusin itse olla hevosten seurana rakettien räiskeen ajan. Aapoa ja Venlaa onneksi kiinnosti heinän rouskuttelu selvästi enemmän kuin ilotulitteet. Vain keskiyön kovimmat pamahdukset saivat heidät säpsähtämään pari kertaa. Onneksi näin. Osalle hevosista uusi vuosi on suorastaan painajainen!

Suomenhevoset ja shetlanninponit ovat tunnetusti ahneita. Melkeinpä saa meteoriitti pudota tallipihalle, jotta nämä kaksi keskeyttäisivät syömisen 😎

Pessin vuosi vaihtui näin; vatsa täynnä unten mailla ❤

Vuoden ensimmäisenä arkipäivänä tassukansa pakattiin jälleen autoon määränpäänä meille niin tuttu Ylläs.
Ajomatka pohjoiseen oli hidas ja rankka. Edellisyön myrsky oli jo hieman hellittänyt, mutta lumituisku haittasi etenemistä. Napapiirin jälkeen pakkanen kiristyi. Kylmimmillään auton mittari näytti -31!

Poissaollessamme Lappi oli viimein saanut lumipeitteen. Aamulla oli pakkasta enää 21, mutta terassia lumesta lapioidessani tuli kyllä kuuma 😉

Tälle joukolle sää on vain pukeutumiskysymys 👍 Aamulenkki sujui reippaasti.

Päivän mittaan pakkanen lauhtui 13 asteeseen. Houkuttelin Pessinkin ihailemaan Lapin lumoa.

Kaveri vaikutti lumoutuneen lähinnä moottorikelkoista, poikakissa kun on 😂

Ulkoilun jälkeen kissa linnoittautui torniinsa, eikä kuulemma enää ulkoile. Viisas valinta, sillä melkoinen lumimyräkkä valtasi tienoot.

Seikkailunhaluisena suunnistin Äkäslompolojärvelle. Näkyvyys oli tämä. Aurauskeppejä oli ladulla ja kävelypolulla sen verran tiheään, että suunnistus onnistui kepiltä kepille. Kokemus oli sykähdyttävä.

Myrskyn jälkeen on poutasää. Ei muuta kuin hiihtämään 👍😀 Isäntä toimi jälleen kirittäjänä.

Hetta rakastaa hiihtämistä. Neliveto ei hevin hyydy.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä ❤

Sen vain tuntee,
ken Lappiin on kulkeutunut,
mitä aiemmin ollut on vailla ❤

Tammikuu ei täällä pohjoisessa ole kissalle parasta retkeilyaikaa. On kylmää, pimeää ja lumi on upottavaa.
Kylmää vastaan voi toki pukeutua, mutta Pessille takki aiheuttaa jonkinlaisen halvauksen.

Onneksi tunto palasi suht nopeasti kissan tassuihin, ja lähdimme ihailemaan hämärtyvää pohjoisen iltaa.

Ylläsjärven sininen lumo  ja lumoutuneet kulkijat 💙

Ei elämä ole suorittamista,
vaan hetkessä elämistä ❤

Viisas kissa - opettajani. Näkee valon lumon tässäkin. Kaikki eivät näe, vaikka katsovat ❤

Taivaan valot, valoista lumoavimmat.

Voiko ihanammin aamun enää alkaa?

Päivästä oli muutenkin odotettavissa  upea. Menisimme jälleen tapaamaan ystäviämme, Ylläksen Vaellushevosia ja heidän suurella sydämellä työtään tekevää Virpi-emäntäänsä.

Tuntuu kuin maailma pysähtyisi tänne saapuessani. Rauha ja levollisuus valtaa mielen ❤

Tällä kertaa tassuväki sai odottaa hetken (Webaston lämmittämässä) autossa, kun minä osallistuisin pieneen maastoretkeen issikan selässä keinuen.

Niin rauhoittava näky ❤ Enkä tarkoita edessäni ratsastavaa Virpiä, vaan ratsuni kääntyileviä korvia ja heiluvaa harjaa. Hevonen on hetkessä elämisen mestari. Miten paljon meillä ihmisillä onkaan vielä opittavaa.

Pessin esikuva, ratsastava Täplä-kissa, valloitti ratsuni heti tilaisuuden tullen.

Pessi sai vielä odottaa autossa. Seuraavaksi oli koirien vuoro.

Virpin hoitokoiraan tutustuttiin yksi kirsu kerrallaan autosta vapautuen.

Hetta ei meinannut turkissaan pysyä uuden tuttavuuden edessä 😀 Kännykällä ei kieppuvasta koirasta kunnon kuvaa saanut.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Viimein oli Pessin vuoro tulla tapaamaan tuttujaan.

Koiria harmitti, kun hoitolainen vietiin sisälle.

Pessi tiesi tarkalleen, miksi tänne oli tultu. Määrätietoisesti kaveri tassutteli tuttua polkua kohti pihaton porttia.

Huhuu kaverit! Täällä ollaan taas.

Turvallisesti - turvan mitan päässä - on turvallista tervehtiä 😀

Paluumatkalla pysähdyin kuvaamaan näkymiä Maisematieltä. Miten osuva nimi tiellä onkaan 😍

Valojen leikkiä tien varrella.

Viimeinen ilta Lapin lumoissa. Loma on selvästi tehnyt tehtävänsä. Väki on hyvin rentoutunutta.

Lähtöaamuna vessakenraali tuttuun tapaansa vahtii aamutoimiani.

Matkalla olet jo perillä. Pitkä matka tassuväen kera vaatii useita taukoja. Kuvassa yksi kauneimmista levähdyspaikoistamme Tornionjoen varrella.

Tauko Perämeren rannalla.

1000 kilometrin ajomatka katkaistuna tällaisilla tauoilla ei tunnu ollenkaan pahalta.

  

Aika tuntuu pysähtyvän. Matkaa on vielä paljon jäljellä, joten on palattava todellisuuteen.

Oli ihana palata hevosten luokse. Satumainen sininen hämäryys jatkui täälläkin. Hevoset olivat seesteisiä. Esikoisemme oli asunut lomamme ajan Onnelassa, joten kokonaisvaltainen hoito oli jatkunut reissustani huolimatta. 

Täplä-kissan innostamana Pessikin päätti jatkaa ratsastusharrastustaan.

Arki loman jälkeen sujuu jo rutiinilla. Kaikki vapaa-aika kuluu Onnelassa. Aapo ja Venla tietävät tarkalleen, koska olen sisällä mökissä. Ikkunan taakse tullaan hakemaan "äitiä" ulos.

Rehellisyyden nimissä luulen, että tulevat lähinnä kerjäämään herkkuja. Tietysti hellyn ja siivutan heille muutaman porkkanan ja heittelen ne pitkin pihaa. Nenätyöskentely on hevosellekin loistavaa aivojumppaa. Pessi mukana tietysti 😻

Pessi on aktiivinen myös sisällä ja huolehtii Onnelan vesi- ja viemäröintiasioistakin.

Vuosi on siis lähtenyt käyntiin varsin mallikkaasti. Tästä vuodesta odotan ennen kaikkea levollisuutta. Suuret muutokset ovat takana, ja nyt keskitymme arjen iloihin. Trendikkäästi sanottuna hyggeilemme ❤