perjantai 10. marraskuuta 2017

Reissukissa-Pessi ja koirat lähiretkeilevät


Reissukissa-Pessin ja koirien on tyytyminen lähiretkeilyyn pari viikkoa. Tilanne on nimittäin niin, että heidän emäntänsä tarvitsee pienen hengähdystauon Lapin reissun jälkeen 😉 Viikon päästä kansallispuistokierroksemme sitten taas jatkuvat. Nämä karvaiset retkikaverini eivät tosin tunnu väsyvän reissaamiseen. Ovat aina valmiina uuteen seikkailuun kuin partiolaiset konsanaan 😀 Toisaalta heille on ehkä ihan sama,  retkeilemmekö  Lapissa vai lähimetsässä. Pääasia, että retkeilemme.
Muistammehan, miten ihmeellisiä seikkailuja Nalle Puh ystävineen koki puolen hehtaarin metsässä 😀 Se onkin asenne, mikä ratkaisee.

Pessi ja kumppanit viettivät tänään jännittävät hetket muutaman sadan metrin päässä kotoamme. Olkoon paikka Pessin oma peikkometsä. Hieman isompi kuin Nalle Puhin, ja vähintään yhtä jännä, koska siellä on ihan oikea luola! Luolakirjoissakin mainittu.




Retkikunta matkalla seikkailuihin, ja rohkea Pessi jälleen etummaisena 😉
Taaskaan emme kertoneet Pessille, että koirat ovat tutkineet tämän ja muutaman muunkin luolan jo ennen kissan laumaan liittymistä, ja hyvin pärjäsivät ilman kissan opastusta 😎



Ensin piti kuitenkin ottaa perinteinen ryhmäpotretti. Vanhuskoirat Malla ja Saaga tosin puuttuvat seurueesta; he valitsivat tänään  sohvapaikat.
Kuvauksen jälkeen alkoi Pessin suuri seikkailu. Tutkittavaa riitti. Luolaan sisälle emme menneet. Sinne kuulemma mahtuu hyvin 3-4 henkilöä. Kissoista ja koirista ei mainittu mitään, joten emme uskaltaneet kokeilla 😎





Pessihän haistelee nykyään ympäristöä koirien tavoin. Tai enhän minä tiedä ensimmäisen kissan omistajana, josko tällainen haistelu on kissoillekin ihan tavallista. Jotenkin huvittavalta se minusta kuitenkin näyttää.
Tällä kertaa oli taas kyse hieman korkeatasoisemmasta viestistä, joka vaati kissalta  kurottamista 😎


Peikkometsän Pessi-peikko ja suloinen Illusia-keijuhan siinä ❤


Hetki piti  seikkailijan istua sammalmättäällä kokemaansa sulatellen.


Matka jatkui kohti kotia  rohkean kissan johdattelemana 😀


Vaan välillä pysähdellään.
Me olemme tiimi. Koirat ja kissa. Omanlaisensa muskettisoturijoukko. Yhdessä kuljemme, yhdessä koemme.
Jotain nytkin tarkkailemme - yhdessä ❤

Kotia lähestyessämme alkoi Eemeli-kukko kiekua. Kuuli tulomme ja ilmoitti, että on aika päästä heidänkin seikkailemaan. Päivisin kukko ja kanat saavat toki ulkoilla omassa katetussa tarhassaan, mutta iltapäivällä he pääsevat aidatulle pihallemme vapaaksi. Siinä he viihtyvät kaikki: kukko, 7 kanaa, 6 koiraa ja kissa - yhdessä ❤


Tässä malttamattomana odotettiin tarhan oven aukaisua. Heidän seikkailunsa voi nyt alkaa.



Namin etsintää. Sovussa. Yhdessä ❤


Levätään. Yhdessä. Tämä päivä oli tässä. Kiitos siitä ❤

Jäin miettimään tätä tarinaa... Parin tunnin tapahtumat reilun puolen hehtaarin metsässä. Miten pieni voi olla niin suurta? Tavallinen niin erikoista? Voi se, mutta on pysähdyttävä, nähtävä. Kaikki eivät näe, vaikka katsovat...
Kissa on erinomainen opettaja tässä ❤ Kissan tahtiin on hyvä kulkea. Kokee paljon enemmän ❤

4 kommenttia:

  1. Huikeeta! Oon ihan fiiliksissä teidän seikkailuista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet ❤ Ja tällä kertaa vain reilu puolen hehtaarin metsässä 😀

      Poista