keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Reissukissa-Pessi ja Koirajengi huiputtivat Kukastunturin


Älä nouse tunturille
nousu hengen salpaa.
Maisemien mahtavuus
jo pyörryttää sua alkaa.
Älä nouse tunturille
siel' on jäinen hanki,
silmät siinä huikaistuu
ja tunturin oot vanki ❤

Niinpä...täällä me taas olemme, Lapin lumoissa ❤ Eilen illalla tulimme, ja tänään Pessi jo huiputti Kukastunturin. Oli kaverin 7. tunturi! Reipas Reissukissa.

Minä olisin kyllä tämän päivän halunnut ottaa hieman laiskemmin ja toipua eilisestä 980 km:n ajomatkasta "yksin" 6 koiran ja kissan kanssa, mutta Pessille lepopäivä ei totisesti käynyt. Sen sortin taivaan merkit katti aamulla nimittäin näytti 😎 Oli kuulemma nukkunut käytännössä kolme yötä peräkkäin. Tottahan kissa puhui. 14,5 tunnin ajomatka oli tassuväelle lähes pelkkää nukkumista.


Vessakenraali aloitti vahtivuoronsa jo ennen seitsemää.




Vessasta siirryttiin keittiön puolelle.


Kuivattiinkohan tässä tassuja? No, kielsin kuitenkin homman...


Sitten hypättiin pöydälle estämään Turun Sanomien lukeminen.


Tässä vaiheessa luovutin ja lupasin kaverille, että pakataan sitten reppu ja lähdetään tunturiin.
Minä pidin lupaukseni, mutta kun piti laittaa Pessille valjaat, hänpä päätti aloittaa hippaleikin. Juoksi sänkyjen alle piiloon ja selvästi nauroi siellä. Minua ei naurattanut! Teki mieli jättää riiviö kotiin, mutta siitä ei olisi hyvää seurannut. Tuollainen energiamäärä olisi taatusti purettu johonkin ei-toivottuun hommaan 😎


Jätimme auton Karilan NavettaGallerian pihalle, ja kun sieltä pääsimme polulle, alkoivat Pessin menohalut jyllätä.  Edestakainen matka parkkipaikalta Kukastunturin huipulle on 10 kilometriä, ja siitä kannoin Pessiä ehkä kilometrin. Kaveri käveli ihan itse 9 km. Koko retken kesto oli taukoineen 4 tuntia. Uskomaton suoritus 😻


Heti alkutaipaleella oli näin jännää. Kohiseva joki ja silta saivat tuttuun tapaan kissan lumoihinsa.


Rohkea Hetta näytti mallia.


Ja Pessi perässä. Varmuuden vuoksi tiukensin otettani Pessin liinasta.


Matkaa sentään suostuttiin  jatkamaan.
Tässä vaiheessa ajattelin, ettei sumuisessa säässä saisi tunturista yhtään satumaista tai henkeäsalpaavaa kuvaa. Onneksi olin väärässä.

Luonto oli harmaa ja unisen oloinen. Pysähtyneisyys oli vallitseva tunne. Ja hiljaisuus oli täydellinen.


Jotain pojat kuitenkin kuulevat.


Jotain, joka huolestuttaa Pessiä, ja saa hänet jähmettymään paikoilleen. Porojahan siellä kaukana oli.


Tässäkin porot haittasivat tilannetta. Halusin ottaa yhteiskuvan, mutta ainoat, jotka katsoivat kameraan, olivat Halti ja Unna. Heillä ei ole riistaviettiä. Kolme muuta tuijottivat ihan muualle, ja hetken kuluttua esiin tulikin kymmenkunta poroa.


Kukastunturi on helppo valloittaa. Polku on leveä ja nousu loivaa. Homma on lastenleikkiä, koiranleikkiä vai pitäisikö todeta, että kissanleikkiä.




Hujauksessa olimme avonaisemmassa maastossa. Sumu lisääntyi ylöspäin mentäessä.


Haetaankohan tässä turvaa toisistaan? Salaperäisyys selvästi ympäröi retkikuntaa.


Lumottu maisema ❤
Turhaan surin etukäteen maisemien ankeutta. Täällähän on todella upeaa, taianomaista suorastaan.


Yhteiskuva tunturin huipulta on sumusta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - hyvin vaikuttava ❤ Ei turhaan puhuta sumuverhosta, joka suorastaan kietoutuu ympärille.


Pessi kyllästyi poseeraukseen. Oli huollettava tassut ennen paluumatkaa.


Ja tietysti piti syödä eväät. Taas on ulkoilmaravintola huippuluokkaa 😍 Huipulla kaikki on huippua.


Kukastunturin voi huiputtaa 12 km:n rengasreittinä. Edessäpäin näytti tältä. Päätin, että on turvallisinta palata takaisin samaa reittiä, jolloin kokonaismatkakin olisi 2 km lyhyempi. Aurinko laskee tänään Ylläksellä jo kello 15.18, eli pimeyskin on peikkona matkassamme.


Pessille paluu samaa reittiä sopi oikein hyvin. Kaveri jaksoi ihastella maisemia mennen tullen.


Kyllähän tämä lumoaa ❤


Jos sä kerran täällä käyt,
unohtaa et saata,
täydellistä hiljaisuutta,
tuntureitten maata ❤


Laskeuduimme pikkuhiljaa alas tunturista. Pessi halusi kävellä koko matkan. Toki välillä pysähdeltiin, kissan tahtiin kuljettiin, mutta tänään hyvin reippaan kissan 👍


Säännöllisin väliajoin rauha särkyi. Porot sen rikkoivat. Halti ja Unna eivät niistä isommin innostu. Ropi innostuu, mutta suostuu tottelemaan. Hetta innostuu, eikä todellakaan tottele. Haukkuu ja vetää niin, ettei meinaa turkissaan pysyä. Onneksi on pieni koira.


Pessi ei poroille hauku, ja vetääkin ennemmin vastakkaiseen suuntaan. Ilme kertonee kissan mielipiteen poroista. Kiitos ei 😎

Kyllä Lapissa on lumoa sumuisena marraskuisena lähes lumettomana päivänäkin ❤ Lisäarvon meille tuo sesongin ulkopuolinen rauha. Turisteja toki tarvitaan, mutta nämä hiljaiset ajat ovat meidän retkikunnallemme ihan parasta aikaa.



Vanhuskoirat Saaga ja Malla lepäilivät retkemme ajan tuvan lämmössä. Liukkaat polut olisivat olleet vanhoille nivelille liian vaarallisia. Aamu- ja iltalenkeillämne hekin olivat toki mukana; silloin Pessi vuorostaan jäi makoilemaan sohvalle.

Pikalomamme Ylläkselle kestää tällä kertaa vain kolme päivää. Huomenna ja ylihuomenna saamme vielä retkeillä. Tarkemmat suunnitelmat on  tekemättä. Huonoja kohteita täällä ei ole, joten lisää Lapin lumoa on  luvassa ❤



23 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumuinen marraskuinen päiväkin voi olla lumoavan kaunis ❤

      Poista
    2. Ihana Pessi-kissa!nuo aamutoimet oli tosi hauskat.päivän piristys.

      Poista
    3. Pessi oli heti aamutuimaan varsin täynnä energiaa. Nyt nukkuukin ihan reporankana 😉

      Poista
  2. Pipsa ja karvakuonot7. marraskuuta 2018 klo 13.49

    Kylläpä Pessi aloitti innokkaan energisesti ekan lomanpäivän, Lapinhulluus selvästi vallannut pienen kulkijan.
    Hienon retkipäivän saitte viettää Pessin tarmokkaassa menossa. Sumppurainen ilma loi oman mystisen tunnelman. Lapissa etelän ihminen tajuaa kaamoksen jääneen etelään, pohjoisessa vähäinenkin lumi luo valoa. Ja marraskuussahan siellä vielä pystyy muutaman tunnin ulkoilla päivänvalossa.
    Polulla näkyi jalanjälkiä, joten muutama muukin retkeläinen nauttii siellä rauhasta ja ruuhkattomuudesta.
    Itselleni tuo polku on tuttu kevättalvisilta hiihtoreissuilta.
    Rapsutukset koko jengille ja kiitos rentouttavasta lukuhetkestä.
    Nauttikaa täysillä rauhasta, kauneudesta ja kaikesta siellä. Kotipuolessa mustaa ja märkää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pessi oli tosiaan melkoinen energiapommi eilen. Tänään ei juuri viiksikään ole värähtänyt 🤣
      Mahtava satumaa meitä odotti tunturin päällä 😍
      Vielä pari päivää nautimme täällä, sitten kohti etelän pimeyttä.

      Poista
  3. Olipa hauskasti ja värikkäästi kirjoitettu reissutarina 😁. Ihanat reissukamut sulla, ei ole lemmikeilläsi tylsää 😺🐶🐈🐕. Hauskaa loman jatkoa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun pidit lukemastasi 😀
      Ihan paras retkiseura minulla kyllä on 😍
      Kiitos 😀

      Poista
  4. kerrassaan mainio tarina tunturiretkestä. kissan mukanaolo oli tosi erikoista.v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pessi on varsinainen vaeltaja. Kiertänyt jo 17 kansallispuistoakin. Oikea eräkissa 😻

      Poista
  5. Olipas taas mukava tarina, näitä on ilo lukea. Ja erittäin hyviä kuvia.

    VastaaPoista
  6. Kiitos upeista retkikuvista! Voiko hienompaa olla kuin vaellus noiden retkikavereiden kanssa. :) Sitä kyllä ihmettelen, miten pystyt samalla kuvaamaan. Kahdenkin koiran kanssa se tuntui haasteelliselta. Reippaita reissuja jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, kun pidit 😀
      Kuvaaminen on kyllä oma haasteensa - kaikkien muiden lisäksi 🤣 Vain kännykällä pystyn kuvaamaan. Iso kamera ei kertakaikkiaan mahdu roikkumaan kaulaani. Etupuolelani on oltava tilaa käsille, jotka koko ajan selvittävät taluttimia ja ohjaavat lauman kulkua.
      Kiitos 😀 Tänään Pessi onkin ollut ihan poikki. Eilinen otti näköjään voimille.

      Poista
  7. Hienoja talvisia kuvia jos vertaa tänne etelään kotipihan maisemiin. Täällä eilen ranneleikkaus matka Poriin, sen puolesta kurakelit hyviä että uskaltaa yksikätisenä ajaa pyörällä varovasti kun ei tarvitse liukkautta pelätä.
    Mukavaa matkan jatkoa Pessille ja koko muulle porukalle. Kyllä täälläkin kuhankuonon maisemiin jollekin laavulle täytyy loppukuun aikana päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on viimeisen vuorokauden aikana lumipeite lähes kadonnut. Nyt tihkuttaa vettä. Pitäisi poutaantua aamun aikana.
      Toipumista ja varovaisuutta ranteen kanssa!
      Juu, Kuhankuonolle on päästävä 👍

      Poista
  8. Hieno retki teillä on ollut - mahtavaa että koko porukka oli mukana. Kapusin tuon saman nousun elokuussa 1-vuotiaan corgineidin kanssa, se on hieno reissu. Hyvää oloa Ylläksellä, me tulemme sinne kolmen viikon päästä. Ylläs ei petä minään vuodenaikana, aina löytyy polkuja ja maisemia - tai sitten lumoavaa sumua �� Mukavaa loppuloma koko joukkueelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläs on siis teidänkin suosikki 😀 Tämä on kyllä monipuolinen paikka. Löytyy rauhaa ja ruuhkaa.
      Kukaksen reitti on helppokulkuinen, siksi niin suosittu.
      Kiitos ja mukavaa lomaa teille myös!

      Poista
  9. Hieno retki teillä on ollut - mahtavaa että koko porukka oli mukana. Kapusin tuon saman nousun elokuussa 1-vuotiaan corgineidin kanssa, se on hieno reissu. Hyvää oloa Ylläksellä, me tulemme sinne kolmen viikon päästä. Ylläs ei petä minään vuodenaikana, aina löytyy polkuja ja maisemia - tai sitten lumoavaa sumua �� Mukavaa loppuloma koko joukkueelle!

    VastaaPoista
  10. No on todella upeat talviset näkymät! Rauha huokuu kuvistakin.
    Reipas huiputtaja porukka!
    Mukavia loppupäiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan rauhallista täällä on näin marraskuussa ❤
      Kiitos 😀

      Poista

Tykkää meistä Facebookissa