Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Päijänteen kansallispuistossa

Päijänteen kansallispuisto oli Pessin 17. kansallispuisto, ja jää taatusti mieleemme ainutlaatuisena lämpimänä lokakuisena intiaanikesäpäivänä. Viikonloppuna rikottiin jopa Suomen lokakuiden lämpöennätys 🌞

Saimme siis viettää aurinkoisen päivän upeissa järvi- ja harjumaisemissa  hehkuvan ruskan kruunatessa maiseman.

Otin kuvan auton ikkunasta vähän ennen saapumistamme Pulkkilanharjulle. Miten upea suomalainen maalaismaisema voikaan olla ❤ Ja tämä oli vasta alkua satumaiselle päivällemme.

Päijänteen kansallispuistoon pystyy parhaiten tutustumaan vesillä liikkuen, mutta Pulkkilanharjun luontopoluilla pääsee ainutlaatuiseen  tunnelmaan  ilman vesille menoa. Jätimme auton komean Karisalmen riippusillan parkkipaikalle, josta lähtee 4.4 km:n rengasreitti. Kaiken kaikkiaan erilaisine poikkeamisineen meille tuli matkaa 6 km.

"Kas, on Mikki merelle lähtenyt..."
No ei, vaan Pessi pääsi heti autosta ulos hypätessään näin mahtaviin tunnelmiin. Luontopolku sukelsi ensin Karisalmen sillan alta jatkaen harjulle, ja välillä polku laskeutui taas alas rantaan.

"Tästä tulee hyvä päivä", ajattelee Pessi. Vettä, vettä ja vettä!

Oi, ihana lokakuu.

Ropi ei kalenterista piittaa. Kuuma on, ja vesi virkistää.

Oli vaikea saada tassulaiset houkuteltua rannasta takaisin harjulle, mutta minä halusin ehdottomasti  kiertää myös luontopolun.

Onneksi polullakin oli kaikkea mielenkiintoista. Portaat ovat jengille aina huippu juttu.

Polku oli välillä kaikille varsinainen koordinaatioharjoitus. Askeleet oli sovitettava tarkkaan kivet huomioiden.

Joukon ketterinkin halusi huilata välillä.
Sinistä järven selkää ja Pessin sinisiä silmiä katsoessa hiipi mieleeni:
"Mä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan". 💙

Elä tätä päivää. Älä eilistä. Älä huomista. Vain tätä päivää. Ottakaamme oppia eläinystävistämme. He osaavat tämän taidon - sisäsyntyisesti ❤

Päijänne veti retkikuntaa puoleensa magneetin tavoin. Emme edes yrittäneet pyristellä vastaan. Tämän tästä laskeuduimme polulta rantaan.

Pitkospuut johdattivat joukon valon valtakuntaan. Lumoava näky ❤

Puiden takaa siivilöityvä valo sai Pessinkin pauloihinsa.

Värit vaihtuvat.

Vain kaksi väriä: valkoinen ja musta.
Polku kiemurteli suoranaisessa taikametsässä. Valo leikki kanssamme luoden uskomattomia tunnelmia. Etenimme kaikki äänettöminä - kuin lumottuina ❤

Reitti vei jälleen takaisin järvelle.

Oli aika palata lumotusta metsästä takaisin arjen realiteetteihin. Retkikunnan massut nimittäin  vaativat tankkausta.

Lokakuinen piknik hiekkarannalla.

Yleensä ruuan jälkeen Pessi on yhteistyöhaluisin, ja kuvauksilla on suurin todennäköisyys onnistua. Ei kuitenkaan tänään. Käänsin kissan useita kertoja ympäri, ja kaveri kääntyi yhtä monta kertaa takaisin.

Ehkä voitin tahtojen taistelun 6 - 5, mutta häviäjä ei ainakaan aio katsoa kameraan eikä avata silmiään 😎

Kaikki päättyy aikanaan. Oli aika palata parkkipaikalle.

Pysäytin vielä auton Pulkkilanharjulle ja ikuistin järvimaiseman.
Jälleen meillä oli takana upea päivä Suomen upeassa luonnossa. Todellista luontoterapiaa ❤

Uskomaton intiaanikesän lämpö leijui Suomen yllä koko viikonlopun. Koko eläinperheemme nautti silminnähden elostaan Onnelassa ❤

Aapo päiväunilla riippakoivun alla. Ehkä teetän tästä taulun ❤

Koirat kiipeilivät kivelle seuratakseen puussa kiipeilevää oravaa. Otin kameran esille, ja välittömästi joukkoon liittyi yksi linssilude 😉

Joka tietysti tyylilleen uskollisena valikoi kiven korkeimman kohdan.

Täytyy myöntää, että Pessillä on tilannetajua. Kuvassa poseeraa  Tassulan Tallin kuningas, blogimme päähenkilö,  Reissukissa-Pessi ❤❤❤ Asiassa ei liene pienintäkään epäselvyyttä.


Seuraamalla meitä facebookissa tai instagramissa, kuulet meistä useammin.