Vielä hetki marraskuisella Ylläksellä

Hidasta sen verran juoksuasi,
etteivät unelmasi jää suoritustesi jalkoihin!

Tuo suuri viisaus on nykyään elämänohjeeni. Vaikea välillä noudattaa jopa näillä pohjoisen reissuillamme. Sitä haluaisi nähdä ja kokea niin paljon. Mielessäni olin tehnyt nytkin hurjasti suunnitelmia tälle lyhyelle lomallemme, mutta Pessi päätti toisin.
"Hengaillaan ja hyggeillään" oli teemamme minilomamme  kahtena viimeisenä päivänä.  Pessi nimittäin antoi kaikkensa eilisellä Kukastunturin huiputuksella. Loppulomalla hän ei sitten montaa metriä enää kävellyt. Ymmärrettävää, sillä 8 km:n tassuttelu on kenelle tahansa hyvä suoritus,  mutta kissalle se on jo valioluokkaa. "Palautuminen" on sen jälkeen tuiki tärkeää.

Täysin ansaittu lepohetki menossa ❤

Välillä vähän venyteltiin rasittuneita tassuja.

Oli helppo päätös lähteä aamulenkille vain koirajengin kanssa. Myös vanhuskoirat Malla ja Saaga pääsivät mukaan.

Lumi sulaa vauhdilla pois. Päivällä on lämpöasteita, yöllä pieni pakkanen, joten liukkaus vaikeuttaa kulkemista.

Reitit pitää valikoida tarkoin, jos haluaa välttää liukastelun. Edessä näkyvä suo kiinnosti Saagaakin, joten päätimme lähteä sinne seikkailemaan.

Olipa helppo saada onnistunut yhteiskuva, kun Pessi puuttui säätämästä 😎

Seuraavalle lenkille halusin kuitenkin Pessinkin mukaan, koska haaveilin ottavani perheemme joulukorttikuvan tällä reissulla. Pessi ei vaikuttanut kovin innostuneelta suunnitelmastani. Siispä otin kissan kainaloon ja kannoin autoon.

Ajoimme autolla Äkäslompolon puolelle, ja Pessin reippaus oli edelleen tätä tasoa. Halusin kuitenkin sen valokuvan, joten päätin jälleen kantaa kissaa. Sylissä kaveri viihtyikin erinomaisesti ihaillen upeita maisemia.

Maisema ei näyttänyt tältä vain Pessin sinisten silmien läpi katsottuna, vaan taivas oli oikeasti näin kaunis  💙 Marraskuu yllättää.

Halusin hoitaa ryhmäkuvan heti alkutaipaleella, koska epäilin vahvasti Pessin yhteistyöhalukkuutta. Ilme on taas kissalla sellainen, että mitä vaan voi tapahtua koska tahansa 😎

Hetken maestro sentään viihtyi maassakin. Liikkui ehkä 20 metriä kerrallaan eteenpäin ja sitten taas istahti lumoutuneena viettämään  meditaatiohetkeään.

Retkestä tulikin meille kaikille mindfullness-treeni. Ei kiirettä mihinkään.

Marraskuinen karu kauneus tuo levon ja rauhan kulkijan mieleen ❤

Korpikuusen (kannon) alla on Pessi-peikon pesä ❤
On siinä vihreä vilpoinen katto ja
naavoista lämpöinen lattiamatto ❤

Molemmat lastenlaulut tulivat mieleeni, kun kissaherra parkkeerasi itsensä kuusen alle, eikä sitten enää kävellyt. Nappasin väsyneen kaverin syliini ja palasimme autolle.

Parkkipaikka oli kuin luistinrata. Kuvatekstiksi sopisi "kuin kissa liukkaalla jäällä". Häntäkin apuna tasapainoilussa 😉

Kotiin oli muutenkin kiva kiiruhtaa, koska Pessillä oli jälleen tiedossa fanitapaaminen 😀

Ylläksen Vaellushevosten Virpi on suosittu henkilö 😀

Erästä kiinnosti tarjoilu 😉

Pessi sai ihan oman tuliaisen, tassusaippuan. Virpin siskon valmistamaa. Minulle jäi hieman epäselväksi, mitä Pessi piti lahjastaan. Tassujen pesu ei ole ihan kissan suosikkipuuhaa 😉 

Kolmas ja viimeinen lomapäivämme oli keliltään melko haastava. Edellisenä päivänä sulanut lumi oli taas yöllä jäätynyt,  ja luistimet olisivat olleet sopivat jalkineet.

Sinnikkäästi pakkasin kuitenkin tassujengin autoon, ja ajoimme lähellä olevan latukahvilan parkkipaikalle.

Vieressä olevalle laavulle Pessikin suostui kävelemään, muttei yhtään enempää.

Vein sovinnolla kissan autoon, laitoin lämmityksen päälle, ja teimme koirien kanssa pienen lenkin.

Pessi vietti illan jälleen näin ❤

Me teimme koirien kanssa päivän pisimmän lenkin turvallisesti kevyen liikenteen väylillä. Ei erähenkistä, mutta pysyimme ainakin pystyssä.

Omalla tavallaan kaunis tämä valaistu liikenneympyrä reittimme varrella kuitenkin on. Toki paras valo on aina kuu ja tähdet ❤

Viimeinen ilta kului lähinnä saunoen ja takkatulta tuijotellen. Nautin ❤

Aamulla lähdimme aikaisin kotimatkalle. Vein ensin tavarat autoon, ja sitten lähdin koirien kanssa pienelle kävelylle. Pessi jäi sovinnolla sisälle. Lenkin jälkeen jätin koirat jo autoon ja menin hakemaan Pessiä. Sydämeni särkyi ja tuli niin paha mieli...

Jo terassilta näin, että Pessi istui tornissaan ja katseli ikkunasta ulos. Astuessani ovesta sisälle, kaveri riemastui täysin. Heittäytyi selälleen, otti taluttimen suuhun ja kehräsi ❤ Oli kai reppana luullut, että hänet jätettiin yksin tyhjään lähes pimeään taloon muiden lähtiessä matkaan. En hevin unohda tilannetta!

Reissulta on aina kiva palata kotiin ❤ Kaikkein lämpimin vastaanotto oli kuitenkin Onnelassa. Aapo ja Venla tulivat molemmat täyttä laukkaa portille vastaan, kun tunnistivat autoni.

Onnelan saunamökkiprojektikin on ihan loppusuoralla. Ehkä jo reilun viikon kuluttua voin yöpyäkin siellä ja ihailla aamukahvipöydästä heppasten aamuheinien rouskuttelua 😍  Muutamia tuiki tärkeitä hankintoja olen jo mökille tehnyt 😎

Onnelan kello käy luonnollisesti tämän lauman tahtiin ❤ Blogiini en tule huolimaan maksettuja mainoksia, mutta jos sydämestäni haluan jotain kehua, niin kehun. Kello on Taide Miloun tuotantoa.

Pessi, vessakenraalimme, sai näin hienon kannen hallitsemaansa wc-istuimeen. Toivottavasti päästää meidät ihmiset sentään asioilleen.

Hevoset saivat sähköllä lämmitettävän juomavesiastian. Pessi istui koko kotiinkuljetuksen ajan astiassa. Ei muuten istunut sen jälkeen, kun täytin astian vedellä 😂

Täytyy myöntää, että odotan pakkasia 😉 Kurakelit ja piehtarointia rakastava hevonen ovat hieman ikävä yhdistelmä.

Me siis elämme jännittäviä odotuksen hetkiä Onnelassa ❤❤❤