lauantai 29. joulukuuta 2018

Ihmeellisen kissan ihmeellinen vuosi



Kulunut vuosi toi niin paljon niin isoja muutoksia elämäämme, etten vieläkään tahdo uskoa kaikkea todeksi. Onnela hevosineen on tietysti se vuoden uskomattomin juttu ❤

Vaikea tietää, mitä mieltä Pessi on tämän vuoden tapahtumista. Ehkä hän on näinä kahtena ensimmäisenä elinvuotenaan saanut sen käsityksen, että normaali kissanelämä nyt vaan on tällaista. Mistä hän voi tietää, etteivät läheskään kaikki kissat ole kahteen ikävuoteen mennessä huiputtaneet 7 tunturia, bonganneet 17 kansallispuistoa ja käyneet 12 kertaa Lapissa.


Tai no, ehkä hän sittenkin tietää olevansa hyvin erityinen ja ihmeellinen kissa 😎


Ihmeellinen vuosi 2018 alkoi näissä tunnelmissa, pohjoisen taivaan alla,
kaamoksen salaperäisessä hämärässä.


Tervetuloa uusi vuosi! Olen valmis seikkailuihin.


Seikkailuja vuoteen tosiaan mahtui. Tuskin olimme Lapista kotiutuneet,  kun jo löysimme itsemme Nuuksion kansallispuistosta. Nuuksio oli Pessin 7. kansallispuisto.



Nuuksio näytti meille parhaimpansa. Hiljaisuus ja satumainen kauneus kiehtoivat meidät pauloihinsa ❤


Ei muita kulkijoita.  Vain me: ihmeellinen kissa ja hänen retkikuntansa.


Kaksi viikkoa myöhemmin retkeilimme Sipoonkorven kansallispuistossa. Sitä päivää emme unohda koskaan. Retki oli yhtä vesijuoksua vesipuistossa. Ryhmäkuvat piti ottaa korkealla, jotta hymy ei hyytynyt tassukansalta.


Käsittämättömän urhoollisesti Pessi kuitenkin sinnitteli polun vesiesteet kiveltä kivelle hyppien.


Välillä piti ripustaa kaverit puuhun kuivumaan 🙃


Ei naurattanut tällä reitillä. Oikealla näkyy avanto, johon iso musta Ropi upposi kylkiään myöten, mutta Saaga-mummo kokonaan. Onneksi autolle oli matkaa enää kilometri. Ikimuistoinen retkikohde taatusti tämäkin 👍😎


Pari viikkoa myöhemmin olimme jälleen matkalla Ylläkselle. Menomatkalla bongasimme  uuden kansallispuiston, Helvetinjärven.


Tällä kertaa emme edenneet vesijuoksua,  vaan kahlasimme paikoin tällaisella uralla. Ei ole tosiaankaan helppoa yrittää kiertää kissan ja koiravaljakon kanssa kaikkia Suomen kansallispuistoja!


Vaan silti nämä retket ovat niin upeita kokemuksia voittoineen ja vaikeuksineen, etten hetkeäkään vaihtaisi pois. Kuvassa poseeraus Helvetinkolulla.


Perillä Ylläksellä koimme jotain niin satumaista, että henkeäni salpaa vieläkin katsoessani näitä kuvia. Huiputimme Kuertunturin. Matkaa tuli yhteensä 6 km, ja sen tämä ihmeellinen kissa tassutteli ihan itse lumista polkua pitkin. Välillä tietysti pysähdeltiin ihailemaan maisemia, ja Pessi todellakin lumoutui niistä. Istui pitkät tovit tuijotellen ihan oikeaan suuntaankin.


Lumoutuneet vaeltajat Talven Ihmemaassa ❤


Onko totta tämä ollenkaan?

Maaliskuussa saimme nauttia pitkästä aikaa kunnon talvesta Varsinais-Suomessakin. Merikin jäätyi turvalliseksi liikkua. Ja kyllä me siellä kuljimmekin.


Tomera merenkulkija häntä pystyssä.


Pieni kissa - avara maailma ❤


Keijutytöt Hetta ja Unna.


Aika hienosti me tässä poserataan 😀


Maaliskuussa bongasimme Seitsemisen kansallispuiston. Se olikin napakymppi. Pessin 10. kansallispuisto.


Koska pääsiäinen osui maaliskuuhun, kävimme silloin(kin) Lapissa.

Tässä vaiheessa tarinaa minua alkaa nyt kyllä hengästyttää. Vasta maaliskuun loppu, ja mehän olemme reissanneet vaikka missä. Ja oikeasti minä olen kotona viihtyvä introvertti 🙃


Huhtikuu kevään kohtaa. Vuorossa Valkmusan kansallispuisto. Ropi huuhtoo ajomatkan pölyt pois turkistaan.


Kevättä rinnassa oli Pessilläkin.


Toukokuussa ajoimme Pohjanmaalle Lauhanvuoren kansallispuistoon.


Siellä meillä olikin hieman hulppeampi ulkoilmaravintola käytössä. Ihan yksityistilaisuus jälleen. Aika tyytyväisen tärkeältä vaikuttaa retkikuntamme johtajakin.


Kelpaa siinä pehmeällä mättähällä kissan makuultaan poseerata. Koirat kuuliaisesti istuivat pyyntöni mukaisesti.

Toukokuussa alkoikin sitten kesä ja helteet. Pitkiä retkiä emme voineet tehdä. Aamulla aikaisin ja illalla myöhään pieniä lenkkejä.



Helttakansakin otti rennosti. Pihamaamme oli heidän spa-osastonsa.


Ikinuori Aapo täytti pyöreitä vuosia. 20!


Synttärikakku. Sankari tosin söi vain porkkanat päältä. Kakku ei kuulemma ollut hyvää.


Suurien muutosten sarja alkoi tästä. Elämäämme asteli suloinen pieni Venla-tyttö. Kuvassa Aapon ja Venlan ensikohtaaminen.


Se oli siinä. Ruokailua jatkettiin yhdessä ❤


Vain reilu kaksi viikkoa Venlan tulon jälkeen raskin kuin raskinkin piipahtaa jälleen Lapin keväässä. Olinhan jo talvella luvannut Pessille, että kesällä hänkin pääsisi mukaan Särkitunturille. Talven Särkitunturin huiputuksellamme pakkasta oli nimittäin 15 astetta,  joten kissa joutui jäämään sisätiloihin.


Kyllä kaveri arvosti kohdetta 😍


Vietimme Lapin reissumme yhden päivän Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Se oli Pessin 13. kansallispuisto.


Pessi ei kyllä koko puistosta taida muistaa mitään muuta kuin nämä portaat. Kaveri olisi kulkenut niitä edestakaisin välillä keikkuen kaiteella. Minua ei kuitenkaan porrasjuoksu 5 koiran ja kissan kanssa liiemmin  innostanut 😎

Kotona suuret muutosten tuulet jatkuivat.


Pieni maatila kotimme lähellä on nyt minun. Oma Onnelani. Lapsuuden unelma, toiveiden täyttymys. Tänne Aapo ja Venla muuttaisivat.


Ensimmäinen ostos Onnelaan taisi olla tämä pöytäryhmä. Se olisi tukikohtamme, kunnes saunamökki joskus valmistuisi.


Pessille ostin Onnelaan oman kissakaverin, koska kaikilla muillakin eläimillämme on lajiseuraa.


Heinäkuun ensimmäinen oli SE päivä. Aapo ja Venla muuttivat Onnelaan. Elämäni
eläimet ❤ Jatkossa kaikki yhdessä ❤


Elokuussa jälleen Lapin lumoissa ❤ Kuva Yllästunturin päältä.

Minulle rakkain Lappi on kesäinen Lappi. Vaikka lumipeite tekeekin tuntureista Satumaan, rakastan silti eniten vaellella tassuväkeni kanssa erämaan rauhassa ilman lumen tuomia rajoitteita. Pienet tassutöppösetkin tarkenevat paremmin.


Kävimme myös Urho Kekkosen kansallispuistossa Saariselällä. Reissulta saimme ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla: uusi kansallispuisto ja uusi tunturi. Kuvassa Kiilopään huipulla. Pessiltä rintamasuunta ei millään tahtonut onnistua, koska takaa nousevat sadepilvet olivat paljon mielenkiintoisempia.


Kieltämättä vaikuttava näky sateenkaarineen.


Hetken kuluttua ilma jälleen kirkastui,  ja oli mukava istahtaa tunturin rinteelle lepäämään. Pessi ja Hetta ❤


3.9. putosi ihme taivaalta.




Tassulan Talli. Talvi voi tulla.



Syyskuussa pohjoisen ruska kutsui meitä jälleen.


Pessi - kairankiertäjä 😻


Välillä kairaa voi kiertää näinkin. Sitä vartenhan kissalla on palveluskuntaa 😉


Ihmeellinen kissa ja ihmeellinen Lapin lumo ❤


Kävimme  Lemmenjoen kansallispuiston ruskaakin ihailemassa. Se oli Pessin 15. kansallispuisto.


Lokakuussa bongasimme vielä kaksi uutta kansallispuistoa. Selkämeren kansallispuisto oli erityisesti Pessin mieleen. Oli merta ja lintutorneja.


Koko päivänä emme tavanneet muita kulkijoita. Mahtavat baanat häikäisevän sinisen meren rannalla vain meidän käytössä. Taivaallista ❤


Tosi on! Tuonne kiipesin kissan ja koirien kanssa! Minulla on korkeanpaikankammo, mutta kun Pessi halusi...


Päijänteen kansallispuisto oli tämän vuoden viimeinen bongauksemme. Pessin 17. puisto. Lokakuinen päivä oli ikimuistoinen intiaanikesäpäivä. Viikonlopun aikana rikottiin Suomen lokakuiden lämpöennätyksiä.


Kuuma oli Ropillakin.


Marraskuussa tein vielä pikavierailun Ylläkselle. Reissussa "yksin" kuuden koiran ja kissan kanssa. Huiputimme Kukastunturin.


Marraskuinen sumuinen tunturi hurmasi pysähtyneisyydellään. Päivä oli lyhyt kaamoksen jo kolkutellessa ovella.


Evästauko lumotun ikiaikaisen puun suojissa.


Näkemiin Kukas. Ensi vuonna tapaamme taas ❤


Loppuvuosi kuluikin tiiviisti Onnelassa.
25. marraskuuta heräsimme ensi kertaa pienestä saunamökistämme. Kaikki ei ollut vielä valmista, mutta yöpyminen oli jo mahdollista. Kuva mökin terassilta aamun valjetessa. Onnela ❤


Jouluksi sai Varsinais-Suomikin pitkästä aikaa lumipeitteen.


Ja Onnelan sauna valmistui. Saunasta taisi tulla Pessin huone. Löylyjen ajaksi sentään poistuu lauteilta.


Tämä ei ole sisustusblogi, eikä siksi muutu, mutta pakko esitellä teille yksi saunan hurmaava yksityiskohta, joka on oikeastaan luontoelämys. Katossa on nimittäin Pohjantähti ja Otava ❤ Samassa asennossa kuin syysiltaisin olen niitä ihaillut tallipihalla. Pohjantähti valaisee kiukaan ja Otava saunojat. Vain ledejä hieman järjestämällä tuli saunasta luontoihmisen taivas ❤


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ❤
Kaikille lukijoillemme oikein hyvää uutta vuotta!
Seuraava postaus tulee Ylläkseltä.



14 kommenttia:

  1. Aivan ihana blogi <3

    VastaaPoista
  2. Pipsa ja karvakuonot29. joulukuuta 2018 klo 7.26

    Olen niin nauttinut näistä kertomuksista vuoden aikana, hienoja luontokokemuksia Pessin seurassa kansallispuistoissa, Lapissa, luontopoluilla, Onnelassa... Tämä kooste on huippu.
    Kyllä niin nauratti eka kesäinen kuva Pessistä, tuo ilme!!! Totisesti siitä kuvasta huokuu, miten mahtava persoona Pessi on.
    Lämmin kiitos tästä ja kaikista hyvää mieltä tuovista kirjoituksistasi.
    Jatkossa kommentoin fb:n puolella. Oli pakko kirjautua sinne, jotta saan näitä eläin ja luontojuttuja seurailla.
    Onnenpotku uudelle vuodelle koko jengille. Kuulumisiin ja näkymisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina niin ihana kuulla, kun lukija viihtyy seurassamme. Se kannustaa jatkamaan.
      Uskon, että löydät Facebookista paljon sinua kiinnostavia ryhmiä. Niistä löytyy mahtavia luonto- ja eläinjuttuja ❤
      Kiitos, ja mukavaa uutta vuotta sinulle myös ❤

      Poista
  3. Huikea vuosi! Vaan olette te kyllä huikea jengikin! Onnea uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi oli kyllä ikimuistoinen ❤ Toista noin tapahtumarikasta tuskin tulee.
      Kiitos samoin sinulle ❤

      Poista
  4. Iloa katsella Pessin ja kumppanien kertomuksia. Osaisi vaan itsekin kirjoittaa yhtä elävästi ja hyvin.Ensi vuonna Pessi taitaa päästäisi sitten kansallispuistossa yli puolenvälin.

    Mukavaa vuoden vaihdetta koko porukalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tykkäät ja kommentoit 😀
      Toivon ja uskon, että puoliväli saavutetaan kevyesti. Tosin Onnelan takia vähennämme hieman pitkiä reissujamme.
      Kiitos samoin sinulle ❤

      Poista
  5. Kiitos blogistasi, ihania kuvia ja tarinoita. Onnellista uutta vuotta ja uusia seikkailuja karvakansan kera!
    Uusia tarinoita odotellen,
    Pirre

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että viihdyt kanssamme ❤
      Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinulle myös ❤

      Poista
  6. Aivan ihana tarina reissuistanne! Jokos olette käyneet Rautavaaralla Tiilikan kansallispuistossa? T.Lappihöperöt+kaksi corgia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiilikan puisto on vielä kiertämättä. Tähän mennessä olemme kiertäneet kotimme lähellä olevia kohteita, jotka ovat onnistuneet päiväkohteina. Ylläkseltä käsin olemme myös bonganneet muutaman puiston. Ensi vuonna sitten Keski-ja Itä-Suomen puistot ovat kohteina.
      Lapinhulluus on vakava tauti ❤

      Poista
  7. Ihan varmasti Pessi tietää, ettei tosiaankaan ole ihan tavallinen tapaus. :-D Ihan mahtava tuo kuva, jossa se johdattaa hauvoja satumaisen lumimetsän halki. ❤ Ihania seikkailuja ja onnenhetkiä teille myös vuonna 2019!

    VastaaPoista
  8. Kuerin retki oli todellakin kuin satua ❤ Miten voikaan talvinen maisema olla niin kaunis ❤
    Kiitos ja mukavaa uutta vuotta sinulle myös!

    VastaaPoista

Tykkää meistä Facebookissa