Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Lapin keväthangilla

Taakse jäi lounaisrannikon harmaa, sumuinen ilma ja  tassujen alla ikävästi litisevä sohjo, kun tassujengi suuntasi kirsunsa kohti pohjoisen hohtavia hankia 🌞

Ajokeli oli Tornioon asti huono; rapa lensi ja lasinpesunestettä kului. Ylitorniossa Pessi pääsi elämänsä ensimmäiseen autopesuun. Silmät selällään ihmeteltiin harjakoneiden liikkeitä. Tuloksena oli puhdas auto; Pessi säilyi kuivana 😉

Napapiiri ylitetty 👍 Melkein perillä. Pessi on selvästi vaikuttunut näkemästään. Ihmettelee kai, missä se karttapalloon merkitty napapiirin viiva on.

Tammikuun käyntimme jälkeen oli näemmä satanut hieman uutta lunta. Aamun kuntosalitreeni on tässä.

Personal trainereitakin oli paikalla useita 😀

Päivän ensimmäinen yhteislenkki ei ollut menestys - ainakaan Pessin mielestä. Lähellä asuntoamme sijaitsevaa huoltotietä ei ollut aurattu viikonlopun runsaiden lumisateiden jälkeen, ja Pessin ilme kyllä kertoo, mitä mieltä hän on asiasta 😎

Harmitus unohtui, kun tuli kiinnostavaa katseltavaa. Moottorikelkkasafari ylitti tiemme. Poikakissa ymmärtää hevosvoimien päälle 😉

Häntäkin nousi pystyyn, ja matka jatkui iloisesti.

Koirat nauttivat,  kun saivat purkaa matkalla kertynyttä energiaa.

Yhteislenkkimme jälkeen jatkoin sissiryhmän (Ropi, Hetta ja Unna) kanssa hiihtoladulle.

Sininen taivas, auringonlämpö,  valkoiset hanget, hiljaisuus - voiko enempää elämältä toivoa ❤

Hiihtokaverini tauolla ❤

Pessi oli ikävöinyt meitä. Kiehnasi ympärilläni palatessamme ja asettui makuulle puhelimeni ja tablettini eteen. Kissa on nyt numero yksi, eikä sosiaalinen media.

Seuraavana päivänä aamukahvia juodessani ikkunan takana näytti tältä. Taitaa tulla hyvä päivä.

Ja tulihan siitä. Olimme jo kahdeksan jälkeen sissiryhmän kanssa Äkäslompolojärvellä, eikä ketään muuta koko järvellä. Ilmeisesti ns. normaalit ihmiset nukkuvat lomalla vielä tähän aikaan.

Kuvan nimi voisi olla "tyyneys" ❤

Iltapäiväksi oli luvattu lumisadetta, joten tein vielä kaikkien koirien kanssa lenkin ennen sitä. Samalla kävimme katsomassa, joko tuttu huoltotie olisi aurattu. Pessille olin luvannut asian selvittää 😎 Aurattuhan se oli, joten tänne tulisimme koko jengi iltalenkille.

Olipa sitä virtaa latautunut yhteen kissaan päivän aikana. Iltalenkillä Pessillä oli oma show 😎

Koiraparat saivat kyytiä, kun kissapeto hyökkäili.

 Tässä uhrina Halti.

Häntä kertoo,  kuka  on kapellimestari.

Rauhoittuihan se riiviökin aikansa mellastettuaan,  ja kotimatkalle lähti hyvin seesteinen tassujengi vaaleanpunaisen iltahämärän laskeutuessa ympärillemme.

Koska Pessin riiviöinnin määrä korreloi suoraan aktivoinnin määrään, niin päätin lähteä varhain seuraavana aamuna jälleen Äkäslompolojärvelle.

Hetken maailma on tässä ❤

Sininen ja valkoinen 💙

Kansikuvassa oli taas vähän haastetta, kun Pessillä oli juuri silloin hyvin tärkeää asia Hetalle.

Hetkeä myöhemmin sitä istuttiin hievahtamatta paikoillaan näin mallikkaasti.

Tää jään ja lumen maa,
se kiehtoo, lumoaa,
ja mieli tänne lakkaamatta palaa.

Tänne ei ole tultu lepäämään, joten seuraavaksi sissiryhmän kanssa jälleen ladulle 👍

Liikunta ei kuitenkaan saa olla suorite, vaan aina on oltava aikaa pysähdellä ja vaipua Lapin lumoon!

Karun kaunista. Aika pysähtyy tätä katsellessa ❤

Loma lähenee loppuaan, ja sisällä näyttää tältä. Rankkaa on näköjään ollut!

Pessiä ei nukuta. Hän on järkyttynyt. Suosikkipeti pyörii pesukoneessa.

Kysyvä vai syyttävä katse?

Viimeinen lomapäivä valkeni kera sinisen pilvettömän taivaan.

Tänne mieli lakkaamatta halaa 🎶

Väki vähenee... Hiihtämään jaksoivat enää Hetta ja Unna. Hetankin vein autoon 4 km:n kierroksen jälkeen. Askel ei ollut enää yhtä kevyt kuin loman alussa.

Unna, laumamme nuorin, jaksoi kanssani 12 km. Olisi jaksanut pidempäänkin, mutta oli aika palata muiden luokse.

1000 km:n ajomatka takaisin kotiin ei tunnu niin puuduttavalta, kun taukopaikat valitsee tähän tyyliin 👍😀

Muutama lukija on jo kysellyt, missä viipyy blogijuttu  tästä Lapin reissustamme. Viiveen syy löytyy näistä kuljetusboxeista.
Viikko on nimittäin vierähtänyt kanalanrakennusprojektissa. Eemeli-kukko ja kanarouvat muuttivat eilen Onnelaan hevosten luokse.

Kanarouvat taatusti arvostavat maalaisromanttista uutta  kanalaansa. Eemelistä en ole ihan varma, mutta miehet sopeutukoon naisten  kotkotuksiin.

Hyvin näyttäisi helttakansa hyväksyneen muuton. Uteliaina tutkivat paikkoja, ja Eemelikin kiekui muutaman kerran ilmoittaakseen, kuka on kukko tässäkin talossa ❤

Pessistä parasta kanalassa on lasinen väliovi. Kissan oma tosi-tv.

Venlakin haluaisi tutustua Onnelan uusiin asukkaisiin.

Tämä kuva palauttaa ainakin minut tehokkaasti maanpinnalle Onnelan kanalan vaaleanpunaisesta hattarapilvestä 😂
Kasa on purettu kanojen ulkotarhan tieltä. Kyseessä tilan entisten asukkaiden kesäkeittiö.

Ei muuta kuin hommiin 👍😀