Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Kurjenrahkan kansallispuistossa

Vau, mikä päivä! 😍 Kyllä tätä oli odotettukin. Vuoden ensimmäinen eväsreppuretki oli täydellinen 👍 Aurinko, sininen taivas, parhaat retkikumppanit, eikä kiirettä mihinkään.

Nyt on akut ladattu täyteen energiaa. Jopa niin täyteen, että seuraavana aamuna klo 8.00 Onnelan uunissa paistuivat voisilmäpullat. 😀 Luonnon ihmeellinen voima oli jälleen tehnyt tehtävänsä.

Pessi oli täpinöissään, kun huomasi minun pakkaavan reissureppua. Vaikka itse olen nauttinut hurjasti tästä lounaisrannikollakin vallinneesta kunnon talvesta, on se tuottanut päänvaivaa energisen, retkeilyyn tottuneen kissan aktivoimisen suhteen. Riiviöinneiltä ei ole voitu välttyä 😎

Aloitimme retkeilykauden kotikansallispuistostamme, Kurjenrahkalta.

 Menomatkan viimeiset ajokilometrit Ropi (iso musta) vinkui autossa vienosti, mutta ääntelyyn yhtyi myös Pessi! Seisoi kahdella jalalla tuijottaen ulos ikkunasta ja naukui.
Reissukissa on nimensä veroinen 😻

Tuttu Savojärven kierros (6 km) on tarkoitus kulkea. Hankikantojen myötä oli mahdollista lisätä kierrokseen seikkailuja suoalueilla. Kokonaismatkaksi meille tuli noin 7 kilometriä. Aikaa kului 4 tuntia. Ei kiireisen hommaa 😉

Laitoin Pessin poikkeuksellisesti reppuun ensimmäiseksi 200 metriksi. Rantapihan parkkipaikan läheisiltä mökeiltä on pari kertaa tullut irtokoira meitä moikkaamaan, ja varsinkaan Pessi ei arvostanut moista tuttavuutta.

Repusta tuli ulos varsin rehvakkaan oloinen kaveri.

Valjakko ryhmittyi hienosti viuhkaan, ja Pessi antoi lähtökäskyn.
Häikäisevä aurinko lämmittävine säteineen sai sydämen pakahtumaan ilosta.
Arkipäiväksi liikkeellä oli yllättävän paljon muitakin kulkijoita. Kaikkia yhdisti kuitenkin tyytyväinen hymy kasvoilla. Auringon ihmeellinen voima ❤

Yllättävän moni kulkija tunnisti Pessin. Kansallispuistoja kiertävä kissa herättää mielenkiintoa.
Tässä Pessi jäi istumaan ja tuijottamaan kahden naisen perään, joiden kanssa juttelimme pitkään. Taisi olla kissastakin mukava tapaaminen.

Vielä kerran kurkattiin taakse.

Savojärvi 😍

Pessikin istui ja ihmetteli. Eräkissa erämaassa, ja näin lyhyen ajomatkan päässä kotoamme.

Matka jatkui metsän suojassa.

Näin keväistä oli paikka paikoin.

Nosebook-viestien lukua.

Eipä tainnut olla kissaa kiinnostavia viestejä, koska patisti koirat liikkeelle.

Koirien vuoro odottaa; meneillään Pessin mindfullness-tuokio.

Matka jatkuu, kun kissalle sopii.

Sukellamme kiehtovaan metsikköön. Auringon valo siivilöityy salaperäisesti puiden välistä.

Halki, poikki ja pinoon myrskytuulen tyylillä. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeä tyyli 👍

Silmä lepää ❤ Kuva voisi olla Lapistakin. Kurjenrahka on nimensä veroinen.

Mikä erottaa tavallisen metsälenkin täydellisestä metsälenkistä? No eväät tietysti, toteaisi Pessi takuuvarmasti. Hän on nimittäin tunnistanut paikan ja suuntaa suoraan polulta tuttuun taukopaikkaamme.

Haluan kuitenkin ottaa ensin yhteiskuvan Kuhankuonon rajapyykillä, eli seitsemän kunnan rajakivellä.

Hetalla ja Unnalla oli kai kiire eväsreppua tutkimaan, mutta pojat vaan jatkoivat poseeraamista. Ehkä Pessi koki tämän kuuluisan rajakiven kyllin arvokkaaksi taustaksi suurelle persoonalleen 😎

Ei hullumpi hetki 😀

Tauon jälkeen seikkailimme hetken hankikannoilla. Pessi huomasi kauempana kulkevat retkeilijät.

Ja päätti piiloutua poteroon tarkkailemaan tilannetta.

Jatkoimme matkaa Kurjenpesän luontotuvan ohi kohti Savojärven keväisempää puolta.
Pessi löysi jälleen kuvauksellinen kohteen.

Luulin jo, että Pessin kävely päättyi tähän sillalle. Siihen kissa nimittäin istahti ja selvästikin murjotti. Oli ilmeisesti hyvin pettynyt, koska sillan alla ei ollutkaan tällä kertaa virtaavaa vettä.

Pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan matkaa. Onneksi koko ajan löytyi uutta mielenkiintoista tutkittavaa. Jäälle emme uskaltaneet mennä, vaan ihailimme maisemaa rannalta.

Yhteiskuvat ovat tavaramerkkimme.

Järven jäinen kansi tyynnyttää mielen ❤

Aurinko on antanut Savojärvelle kahdet kasvot. Tässä on kevät jo pitkällä.

Pessi jonon hännillä 🙃 Näin ei usein tapahdu. Olisi kai halunnut istua järven rannalla ja tuijotella kaukaisuuteen. Syliin ei silti suostunut tulemaan. Rimpuili itsensä välittömästi alas. Kissalla on todellakin oma tahto 😻

Seikkailimme vielä hetken suolla. Tunne oli yhtä huumaava kuin Lapin selkosilla.

Saimme jälleen kerran viettää ainutlaatuisen ja niin voimaannuttavan päivän luonnon rauhassa ❤

Uni maittoi illalla retkiläisille ❤

Savojärvellä vanhempiensa kanssa liikkeellä ollut pieni poika väitti Pessiä ahmaksi. Vanhemmat nimittäin kysyivät häneltä, mikä on tuo yksi erilainen eläin koirien joukossa. Ei ehkä niin huvittava väittämä, miltä ensin kuulosti.

Ehkä sittenkin jotain samaa - ainakin tuuhea häntä.

Jotain yhteistä taitaa olla myös kameleontin kanssa. Pessi nimittäin näyttäisi  vaihtavan turkkinsa väriä taustan mukaan.

Näytti miltä näytti, kissan johdolla me kuitenkin aiomme jatkaa retkeilyä jatkossakin 😀