Kolme uutta kansallispuistoa: Etelä-Konnevesi, Kolovesi ja Tammisaari

 

 

Tästä kesästä piti tulla jonkinlainen loppukiri leikissämme "kierretäänpä kissavetoisella retkikunnalla kaikki Suomen 40 kansallispuistoa" , vaan koronapa sekoitti tämänkin pakan. Onnistuimme kuitenkin kesälomalla retkeilemään kolmessa uudessa puistossa, ja toivottavasti syksyn aikana onnistuisi vielä jokunen lisää 👍 Jos ei, niin sitten ei. Jatkamme projektia, kun aika on sopiva.

Tässä sitä ollaan, lähtöpisteessä, kirsut kohti uutta seikkailua. Pessi suunnistaa autosta aina suoraan opaskyltille. Selvä retkeilyn ammattilainen.

Vielä tässä retkikunta on menossa innokkaana eteenpäin.Trooppinen totuus paljastuu vasta muutaman sadan metrin tassuttelun jälkeen.

Kalajan kierros  oli tarkoitus kiertää, mutta jo ajomatkalla auton mittarin näyttäessä 28 asteen hellelukemaa, muutin suunnitelmaa.

Päätin, että yritämme sinnitellä  Vuori-Kalajan laavulle (parkkipaikalta 1 km), missä uintimahdollisuus.

Ei tarvinnut koiria veteen houkutella. Pessi olisi toiminut vain uinninvalvojana, mutta lämpöhalvauksen pelossa huljutin myös kissaa järvessä tämän tästä.

Satoi tai paistoi, retken kohokohta on tietenkin eväshetki.

Ropi ruokalevolla.

Puhtaus on puoli ruokaa. 

Kului se hellepäivä näinkin. Kilometrejä ei mittariin tullut tästä kansallispuistosta kuin ehkä kolme, mutta leppoisan päivän upeissa maisemissa saimme viettää. Retken teemaksi voisi nimetä "Luonnon parantava voima". 

Yövyimme Tiemassaaressa, missä jo ennen kukonlaulua teimme aamulenkin upeissa maisemissa. Odotettavissa olisi jälleen hellepäivä, ja tarkoitus oli suunnata Koloveden kansallispuistoon heti aamupalan jälkeen.

Täällä ollaan. Reittivalinnaksi tassuraati hyväksyi Nahkiaissalon luontopolun, 3,3 km. Sen ehtii hyvin kiertää aamun viileämpinä tunteina. 

Häntä pystyyn ja menoksi.

Esitteiden mukaan reitti kulkee vaativassa maastossa ja maapohja on paikoin hyvinkin kivikkoista ja juurakkoista. Väite piti paikkansa, mutta meistä reitti oli juuri sopivan virikkeellinen. Moottoritiet ovat asia erikseen.

Poikki ja pinoon myrskytuulen tyylillä. Luonnon monimuotoisuus on ilo silmällekin.

Onkohan tämä nyt hieman aikainen brunssi, vai ihan vaan aamiainen numero kaksi.

Hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa. Rapatessa on näköjään roiskunut, vai missä lie mutaojassa kaveri on rypenyt. 

Vielä yhteiskuva tassujengin kansallispuistosta numero 28. Pessillä tosin menossa tärkeämpi projekti, tassuhuolto 🐾🐾 Onhan niistä huolta pidettäväkin, jos kaikki 40 kansallispuistoa mielii kissa kiertää.

Tätä retkeä odotin, mutta myös jännitin eniten. Vuorossa Tammisaaren kansallispuisto, jonne pääsy edellyttää merimatkaa. 

Tassujengimme veneilee kyllä muutaman kerran kesässä, muttei heitä kokeneiksi veneilijöiksi voi kutsua. Matkasimme kansallispuistoon taksiveneellä mahtavan Matti-oppaan johdolla. Retkikuntamme supistui ihan logistiikkaongelmien takia vain Pessiin, Unnaan ja Hettaan. Isäntä lähti apukäsiksi mukaan.

Jännittyneinä odotellaan liikkeelle lähtöä.

Ollaankohan nyt kissan mukavuusalueen ulkopuolella? Ilme on melko totinen.

Hyvin varovasti Hettakin kurkkii laidan yli.

Uteliaisuus voittaa epäluulon.

Tilanne hallinnassa. Nyt nautitaan merimatkasta.

Hettakin nauttii. Vain Unna makoili jaloissani.

Voiko päivältä enempää toivoa? Aurinkoa, lämpötila +25, tyyni merenpinta 😍 Sääksen pesänkin ohitimme.

Maihin nousimme Modermaganin saarella. Siellä on myös lyhyt luontopolku, jonka kiersimme.

Aina valmiina uusiin seikkailuihin 🐾🐾

 

Ja Pessi jaksaa aina lumoutua luonnon kauneudesta ❤

Parasta retkellä on kuitenkin eväsreppu ja sen sisältö.

Vatsa täynnä malttaa hetken poseerata. 

Kuvauksen jälkeen on vuorossa Pessille tyypillinen ruokalepo meditaation merkeissä. Hetken kissan maailma on tässä ❤

Ruumis ja mieli huollettuna jaksaa taas jatkaa matkaa.

Kuva ei tee oikeutta, mutta saarella on pieni järvi, jossa lumpeet kukkivat juuri nyt.

Hetki vielä saaren lumoa, ja sitten takaisin veneeseen.

Hetta - reipas laivakoira ❤

Se oli siinä, Tammisaaren kansallispuisto valloitettu.

Kertasikohan Pessi päivän tapahtumia mielessään, vai olisiko halunnut vielä jatkaa veneilyä, koska istuskeli keulassa tovin ennen laiturille hyppäämistä.

Veneretki Tammisaaren kansallispuistossa täytti ja ylittikin odotuksemme.

Ensi viikolla kutsuu uudet seikkailut. Suunnistamme Rokualle, josta tulee Pessin 30. kansallispuisto. Rokualta jatkamme matkaa Lapin ruskaa ihailemaan 😍