Koronasyksyn kiri: neljä uutta kansallispuistoa

 Reissukissa-Pessi ja Koirajengi ovat laittaneet vipinää tassuihin ja seikkailleet syksyn mittaan peräti neljässä uudessa kansallispuistossa. Laskuri kertoo, että kissa on johdatellut joukkojaan yhteensä 33 kansallispuistossa. Jäljellä enää 7! Aikaa tähän on kulunut kolme vuotta. Haavenamme on saada tinki täyteen ensi vuonna. Aika näyttää, miten siinä onnistumme. 

Sarja alkoi Rokuan kansallispuistosta, joka oli sopivasti melkein reitillä matkallamme Lappiin.

Pessi on sen näköinen, että nyt kamera taskuun ja menoksi! Autossa on istuttu koko päivä, ja tassut tahtoo eteenpäin 🐾🐾

Iltalenkillä kiersimme Harjunpolun rengasreitin, 2,5 km. Polku kulki nimensä mukaisesti upeilla hiekkaharjuilla järven läheisyydessä. Reitti tosin ei kulje itse kansallispuistossa, vaan sen vieressä. 

Harjunpolun sammalmatto suorastaan kutsui tassuväen yhteiskuvaan. Pessikin oli kuvaustuulella. Olisi tönöttänyt kuvausasennossa kai iltaruokaan asti. 

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme innolla valloittamaan kansallispuistoa numero 30/40.

Reitti oli helppokulkuista. Hiekkaa, harjuja, upeaa kangasmaastoa.

Paksut jäkäliköt ihastuttivat Pessiäkin - tai ainakin niihin oli hyvä pissiä 😎

Siinä se on, tämän retken määränpää, Pookinvaara.

Täältä tullaan, kertoo Pessin häntäkin.

Tasaluku on aina tasaluku. Poseeraus puistossa nro 30 on tehtävä riittävällä arvokkuudella.

Pessi hallitsee sen homman. Tyyppi itse ei ole kertaakaan epäillyt, etteikö pystyisi reissaamaan ympäri Suomea, tassuttelemaan pitkospuilla, syömään eväitä sammalmättäillä ja poseeraamaan ylväänä mitä upeimmissa luontokohteissa ❤🐾

Lisäksi Pessi on myös hyvin kultturelli persoona, jota historian havina selvästi kiehtoo. Tässä ollaan menossa tutustumaan palovartijan autiotupaan.

Ruoka miehen tiellä pitää.  

Täydellä masulla on hyvä käpertyä auton takapenkille ja jatkaa matkaa kohti Lapin väriloistoa.

Turhaan ei Lapin ruskaa tänä syksynä mainostettu erityisen upeaksi 😍

Luontoko päätti helliä koronan kurittamia kulkijoita.

Suurimman sulan hattuunsa Pessi taisi ansaita tällä Lapin reissulla huiputtamalla Keimiötunturin. Kaverin 12. tunturi.

Keimiötunturin retkestä tuli koko ruskalomamme tähtipäivä 😍 Maisemat ja ilma olivat täydelliset. Syksy on retkeilyn kulta-aikaa!

Pessi on täysin samaa mieltä 😻.

Hyväntuulinen tassujengi nautti kuvaustuokioista ja niitä seuranneista herkkupaloista.

Lapin yleisin suotyyppi on aapasuo. Pitkospuut ja aapasuo, niillä olikin merkittävä rooli yhteen hurmaavaan tulevaan tapahtumaan 😉

Lapista oli erityisen ihanaa, suorastaan jännittävää, palata tällä kertaa kotiin. Meille oli nimittäin tulossa uusi perheenjäsen ❤🐾

Aapa, bordercollie, toivotettiin tervetulleeksi retkiseurueeseemme 🐾🐾

Koska yhteispotretit ovat tavaramerkkimme, harjoitukset oli aloitettava heti. Ilmeet kertovat jälleen kaiken 🤣

Pessi päätti aloittaa yksityisopetuksen. Näyttää itse mallia hienosta tönötysasennosta 🤣

Tulosta syntyikin nopeasti. Oli aika ottaa pentu mukaan Pohjois-Karjalan turneelle 👍 Tavoitteena bongata kolme uutta kansallispuistoa.

Jo sanat Pohjois-Karjala ja Pielinen herättävät minussa jotain syvää tunnetta, kansallisuusmielisyyttä luulen ❤ Automatkalla oli ihan pakko soittaa Leevi and the Leavingsin kappale Pohjois-Karjala. Lomatunnelma oli korkealla.

Majoituimme Kolilla, Pielisen rannalla. Sieltä käsin oli suht lyhyt matka retkikohteisiimme.

Ensimmäisenä suuntasimme Petkeljärven kansallispuistoon. Luonto ei välttämättä ole kauneimmillaan loka-marraskuun vaihteessa, mutta ruuhkaa silloin ei poluilla ole. Meille se sopii erinomaisesti. Tälläkin kertaa koko Petkeljärven kansallispuisto taisi olla vain meidän käytössä.

Tai no, ehkä ei ihan. Kyltti varoittaa alueella liikkuvasta erauskarhusta.

Jaahas, mitäs tänään on tiedossa, miettinee Pessi 🐾🐾

Harjut, ikihongat, erämaiset järvet ja supat eli harjukuopat muodostivat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Veivät palan sydäntäni ❤

Pessi löysi hyvän kiipeilypuun, ja muut tietysti perässä.

Kuvauskohteita riitti 😍

Ensimmäinen yhteiskuva kansallispuistosta tällä uudella kokoonpanolla. Hienosti Aapa selviytyi.

Evästauko luontotuvalla.

Isännän grillimakkara päihittää mennen tullen minun kasvisherkkuni.

Seuraavana aamuna vuorossa oli Kolin huiput.

Pessin hiljentymishetki Akka-Kolilla ❤

Ukko-Koli oli verhoutunut aamusumuun. 

Pessin meditaatiohetki Ukko-Kolin pään päällä.

Kolin huipuilta jatkoimme Patvinsuon kansallispuistoon. Pappakoirat, Halti 14,5 v ja Ropi 12,5 v jäivät mökkiin huilaamaan.

Kiersimme ensin Kuusipolun. Myrskytuulet olivat muokanneet metsiä voimalla. Jännän lisän tunnelmaan toi jatkuva tykkien pauke. Rajavartiolaitos harjoitteli lähistöllä.

Pessillä oli nälkä heti alkumatkasta. Aamuinen kierros Kolilla oli tehnyt tehtävänsä. Eväsrepun antimista oli Pessin lisäksi kiinnostunut joku muukin 😉

Eväät jaettiin onneksi sovinnolla, ja ruokalevolle käytiin lähekkäin.

Raskasta tämä kansallispuistojen bongailu.

Pessille riitti puunrunkoja mietiskelyalustoiksi.

Tönöttäjät 😍

Lenkin jälkeen ajelimme Suomun luontotuvalle.

Vanha korsu.

Matka jatkui Koitereen rantaan. Koitere on upea erämaajärvi - Pohjois-Karjalan helmeksi kutsuttu.

Voi Pessi, miten osaatkin lumoutua oikeista kohteista 😍

Upea auringonlasku Koitereella kruunasi ikimuistoisen päivän. 

Lähtöaamuna tein vielä lenkin Kolin satamasta Mattilan tilalle.

Ennen kotiinlähtöä Pessillä oli vielä tärkeä tapaaminen 👍😻🐾

Pessi otti homman rennosti, ja antoi minun hoitaa puhepuolen.

Todennäköisesti jatkamme  uusien kansallispuistojen valloitusta vasta ensi keväänä 👍