Pessin ensimmäinen vuosi. Kohokohdat. Miten kissanpennusta tuli kansallispuistoja kiertävä julkkis.

Tähän on tultu.  Pessi on nykyään  koiralauman täysivaltainen jäsen, mutta hän on ennen kaikkea suuri persoona ja koiramaisuudestaan huolimatta KISSA 😎 Kissa tekee, mitä tahtoo ja milloin tahtoo. Koirat toimivat yhteistyössä.

Tästä kaikki kuitenkin alkoi. Palatessamme pääsiäisenä Ylläkseltä kotiin, mukaamme oli liittynyt hieman ehkä yllättäen - kissa 😀
Ja siitä päivästä kaikki muuttui.  Mikään ei ole kuin ennen. Onneksi muutos on kuitenkin ollut positiivista, yllättävää ja melkoisen vauhdikastakin.
Tarkoituksenani oli opettaa kissanpentu kulkemaan valjaissa, jotta voisimme tehdä päivittäin pieniä ulkoiluja lähimetsässä, ihan kissan aktivoimiseksi. Kansallispuistojen bongailusta tai tuntureitten huiputtamisesta en kyllä haaveillut edes unissani.

Ensimmäinen arkiaamu kissaperheessä. Valmistauduin lähtemään töihin koirien kanssa. Kissan oletin tietysti jäävän kotiin. Koiria näkee nykyään enenevässä määrin työpaikoilla tuomassa pehmeitä arvoja kiireiseen työrytmiin, mutta kissoja ei näissä tehtävissä juurikaan ole. Vaan Pessipä päätti, että jatkossa on! Nimittäin pieni kissanpentu sovitti itsensä eteiseen koirien ja taluttimien sekaan istumaan. Enhän minä kissaa siihen voinut jättää, joten siitä se sitten alkoi...Reissukissa-Pessin seikkailut 😀

Olin lähdössä kesäkuun alussa neljän nuorimman koiramme kanssa Osloon. Tuntui surkealta pelkkä ajatuskin kissanpennun jättämisestä kotiin, vaikka mieheni kyllä lupasi Pessistä huolehtia. Voisinkohan lähteä reissuun neljän koiran ja kissan kanssa? Ehkä voisin... Ensin pitäisi kuitenkin kokeilla matkustamista ihan kotimaassa. Niinpä päätin tehdä viikon reissun Ylläkselle.

Tässä napapiirin ylitys.
Koko Ylläksen reissu meni niin hyvin, että  uskalsimme startata kohti Norjaa.

Ensin Turusta Tukholmaan Viking Gracella. Lauma käyttäytyi kuin merellä seilaaminen hulppeassa parisängyssä lekotellen olisi heille arkipäivää 😀

Hulppea oli hotellimmekin Holmenkollenilla ja erittäin eläinystävällinen mahtavine retkeilymaastoineen.

Pakollinen poseeraus kuuluisan hyppyrin juurella. Itsenäisyyspäivänä katsoimme koko kööri televisiosta sinivalkoisin värein valaistua hyppyrimäkeä. Olin havaitsevinani kissan suupielissä tyytyväisen hymyn  😉

Norjan matkan jälkeen Reissukissa-Pessin vauhti vain kiihtyi. Heinäkuussa vuorossa oli jälleen Suomen Lappi, ja siellä  maamme pohjoisin kylä, Nuorgam.

Levähdyshetki Inarijärven rannalla.

Ajoimme Karigasniemeltä Utsjoelle Tenojoen vartta pitkin kulkevaa - ehkä Suomen kauneinta - tietä pitkin.

Hyvin ovat nämä entiset espanjalaiset katukoirat onnistuneet opettamaan kissallekin mukavan elämän aakkoset.

Palveluskunta nukkukoon hotellihuoneen sohvalla 😎

Ehdimme tuskin kotiin ja matkalaukkuja purkaa, kun sain yhteydenoton Lapissa ilmestyvän Kuukkeli-lehden päätoimittajalta. Sana koirajengin kanssa reissaavasta kissasta oli kiirinyt hänelle, ja lehti halusi tehdä meistä jutun. Siinä oiva syy lähteä jälleen meille niin rakkaaseen Lappiin.

Toimittaja Satu Renko lähti kanssamme pikkuretkelle, ja Pessi pani parastaan. Taisi viettää enemmän aikaa puussa kuin maassa 😎 Satu Renko ikuisti tämänkin sooloilun.

Oikeastaan tämän lehtijutun myötä aloin taipua ystävieni pyyntöihin aloittaa blogin kirjoittaminen retkistämme. Toisaalta halusin myös itselleni kirjallista muistoa seikkailuistamme. Niinpä syyskuun alussa Reissukissa-Pessin ja kumppaneiden ensimmäiset blogikirjoitukset julkaistiin.

Pari viikkoa myöhemmin lähdimme jälleen pohjoiseen ihailemaan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ruskaa. Tällä reissulla Pessistä kuoriutui varsinainen Erä-Eero. Hän huiputti kolme tunturia ja ilmoitti, ettei enää suostu matkustamaan selkärepussa! Hän kuulemma kävelee ihan itse 😀

Pessin eka tulistelu ja nuotiomakkara Olostunturilla. Tykkäsi molemmista.

Tässä kuvia Juuvanrovan huiputuksesta. Pessin toinen tunturi. Kolmas oli Ylläs. Ensi kesänä huiputukset jatkunevat. 

Ja sitten se johtotähtemme. Se oli sunnuntai, lokakuun 8. päivä, kun sain hieman erikoisen päähänpiston! 

Tästä se ajatus lähti. Tea Karvisen upeasta kirjasta. Tea Karvinen vietti Suomen 40 kansallispuistossa 7 vuoden aikana yli 700 päivää. Kirja on sen tulos. 

Varovasti näytin kirjan Pessille ja kysyin, voisimmeko mekin aloittaa kansallispuistoissa retkeilyn. Pessistä idea oli toteuttamiskelpoinen. Homma oli sitten sillä selvä 👍 

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto oli bongattu jo kolmella Lapin reissulla. Tänään kiersimme Kurjenrahkan kansallispuistossa Savojärven kierroksen. Enää jäljellä 38! Koirat ja minä olemme toki vuosien varrella retkeilleet useissa muissakin kansallispuistoissa, mutta nyt kyse on siis "kissa kärjessä-projektista".

Tässä iskujoukko valmiina valloittamaan kansalluspuistoja. Pessin terävä jäänsininen katse on suunnattuna tuleviin haasteisiin. Koirat myötäilevät.

Viikon kuluttua oli vuorossa Teijon kansallispuisto.

Siellä kiersimme upean Matildanjärven. 6 km, kaikkineen aikaa kului 3.5 tuntia. Ei hassumpaa kissalta 😀

Ja viikon kuluttua Liesjärven kansallispuisto. On taottava, kun rauta on kuumaa. Toisin sanoen on pidettävä kiirettä ennen talven tuloa. Kissa tuskin kahlaa lumessa  😉

Pohjantikan 5 km:n rengasreitti sujui hyvin kissa kärjessä. Pessin neljäs puisto.

Lapin lumo on huumannut meidät täysin. Kaikki Lapin kahdeksan vuodenaikaa on koettava. Nyt syksy vaihtuu talveksi. Se on nähtävä. Ylläs kutsui siis jälleen ❤

  

Pysyvä lumi tuli tänä vuonna aikaisin pohjoiseen, joten se vähän haittasi retkeilyämme. Pyhä-Luoston kansallispuisto jäi bongaamatta, samoin Pallaksen ja Särkitunturin huiputus. Parin tunnin lenkin teimme kuitenkin Pallaksen rinteilä, vaikka pakkasta oli 10 astetta. 

Seuraavana päivänä pakkanen kiristyi 16 asteeseen, joten kissa ja vanhuskoirat saivat jäädä sohvalle hyggeilemään, kun sissiryhmä huiputti satumaisen kauniin Särkitunturin.

Nämä maisemat ❤ Tämä on sydämeni koti ❤ Kaikkina vuodenaikoina ❤ Joskus vielä näytän tämän maanpäällisen paratiisin Pessille ❤ Tiedän, että hän lumoutuu ❤

Kotona maa oli edelleen lumeton, ja jatkoimme kansallispuistojen bongailua. Vuorossa Torronsuo.

Reitti oli edestakainen matka halki Torronsuon. Pituutta yhteensä n. 7 km, josta pitkospuiden osuus lähes 6 km! Upea kokemus, mutta melkoisen haastava, vaikka matkassa oli tällä kertaa vain 4 koiraa kissan lisäksi. Noh, oikeasti se on kyllä se kissa, joka tekee kulkemisesta hankalaa. Taitaa yksi kissa vastata vähintään 4 koiraa 😉

Ehkä ikimuistoisimman retken js pikkujoulun vietimme Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa.

Pikkujouluun kuuluvat tietysti kulkuset, tontut, kynttilät, piparit ja iloinen mieli. Kaikki löytyi retkikunnalta 🎅

Lapsille ja lapsenmielisille oli omat pikkujoulupaketit. Pessi olisi halunnut kaikki.

Tämä kansallispuisto oli Pessin kuudes. Jäljellä 34. Tämän vuoden puistot on nyt kierrelty. Joulun jälkeen lähdemme jälleen Lappiin. Seuraava tarinamme kerrotaan sieltä.

Pessi täytti vuoden kolme päivää sitten. Sanoisin, että melkoisen kiireisen vuoden on kissa viettänyt. Ei ehkä ihan tyypillinen "kissan vuosi". Ihmekös, että kansallispuistoja ja tuntureita bongaavasta erikoisesta retkikunnasta on tehty jo monta lehtijuttua. Turun ympäristössä kissa tunnistetaan usein jopa nimeltä. Reissukissan nimi on ansaittu 😀

Uusi vuosi, uudet kujeet 😉

Tunnelmallista joulua ja leppoisaa loppuvuotta teille kaikille ❤