lauantai 9. joulukuuta 2017

Reissukissa-Pessi ja koirat jälleen Kurjenrahkalla


Tällä viikolla Pessi ei bongannut uutta kansallispuistoa, vaan retkikuntamme seikkaili melkein kotipuistossamme eli Kurjenrahkan kansallispuistossa. Pessillä riittää siellä uusia reittejä vielä pitkään.
Tosin kissa ei ehkä pidä ajatuksesta, että koirat tuntevat alueen ennestään, eivätkä tarvitse kissan apua suunnistuksessa 😉 Ehkä on parasta olla tuomatta tätä asiaa mitenkään korostetusti esille, ettei kissapolo masennu.
Arveluttavan kelin takia päätimme kiertää vain Pukkipalon kahdeksikkoreitin pienemmän ympyrän. Pari viikkoa sitten kiersimme sen isomman ympyrän, 6 km. Nyt matkaa tulisi  nelisen kilometriä.




Pessillä on käsittämättömän asiantunteva ote  opaskylttejä kohtaan. Bongaa ne aina ja menee lukemaan tekstin lähempää. Kissa hoitaa siis valjakon johtajan tehtävän kokonaisvaltaisesti.


Tässä ei kuitenkaan ollut kissalla homma hanskassa. Retkikunta on  "levällään kuin Jokisen eväät".


Vaan nyt ollaankin jo tositoimissa. Minä vielä kerään rohkeuttani syöksyä jyrkkiin portaisiin kuusi koiraa vetovyössä, kun Pessi on jo alhaalla. Koiratkin vielä empivät. 


Olin valikoinut mahdollisimman kuivan reitin meille. Kissat kun eivät tunnetusti arvosta vesijuoksua. Enimmäkseen kuljimme upeilla kalliopoluilla. Joitakin pitkospuuosuuksia matkan varrella oli, mutta eivät nekään onneksi vedessä lilluneet. Matkassa oli nyt ihan koko lauma, 6 koiraa ja kissa, joten leveä kuiva polku oli arvossaan. Tällainen näkymä minulla on pitkospuilla yleensä edessäni.


Ja tällainen takanani. Melkoinen juna kissalla ohjattavana. 




Minua jaksaa aina huvittaa Pessin logiikka. Kuvista näkee, miten huolellisesti ja inhoten polun märät kohdat kierretään, mutta... Ohituksen jälkeen usein käännytään takaisin räiskyttelemään ja tuijottelemaan sitä juuri huolella kierrettyä vesiestettä.


Kuten tässäkin kuvassa. Yhtään ei nyt haittaa, vaikka mahakin kastuu 😉


Tai tässä!



Tässä kuvassa ei ole vain söpö kissa kivalla maaperällä. Tässä on taitava Pessi - entinen ulkosiisti. Nykyään kaveri siis osaa tehdä tarpeensa ulos. Toimenpiteestä on tullut luonnollinen osa retkeämme, eikä mikään hirveä hätätilanne, jonka kissa on pakotettu tekemään, kun ei pysty enää pidättämään. Jee 😀 


Ajoitus oli täydellinen. Tuli tilaa uudelle aterialle. Huomatkaa pöytäliina 😉 Ai, miten niin hemmoteltu kissa??? 


Ehkä tämäkin asetelma on omiaan ruokkimaan kissan ylisuurta egoa.  Yksi syö korokkeella pöytäliinan päällä liha-ateriaansa, kun alamaisille on jälleen heitelty välipala maahan. 


Yhtä varmasti kuin päivää seuraa yö, seuraa Pessin retkiateriaa pieni meditaatiohetki ❤ Vasta sen jälkeen voi matka jatkua.


Reitti ylitti tässä maantien, ja Pessi olisi ehdottomasti halunnut jatkaa kulkua pitkin leveää kuivaa autotietä. Kehotin kissaa katsomaan viereistä opaskylttiä, joka ohjaisi meidät takaisin autolle. Ja kissapa meni ja tutki 😀




Liekö Pessi likinäköinen, vai eikö uskonut näkemäänsä, kun piti noin läheltä kylttiä tarkastella 😉


Olihan se loppureitti onneksi Pessillekin mieluinen. Leveä metsätie.


Tie kulki läpi synkän maahismetsän. Tuolla on Pessin turha uneksia Illusia-keijua näkevänsä ❤


Vaan synkkä metsä muuttui jälleen satumaaksi. Vihreä matto suorastaan kutsui levolle. Yksi poikkeaa jälleen joukosta 😉 Koirat poseeraavat pyynnöstäni, kissa suorittaa peseytymistään. 


Reitti kuljettu. Talon takana on parkkipaikka. Päätimme piipahtaa vielä Savojärven rannassa, missä on pieni uimaranta ja sauna kesäisin yleisessä käytössä.


Hetki istuttiin hiljaa paikoillaan tuijotellen sumuiselle järvelle, vaan sitten Pessi näki jotain mielenkiintoista.


Tuollainen hökötys suorastaan kutsuu seikkailemaan.



Ja kohta siellä olivat kaikki. 
Olin juuri sanonut kiipeilijöille, että nyt loppuu leikit, on aika lähteä kotiin. Ilmeet kertovat kaiken.


Kuvan kortti on Pessin ensimmäinen faniposti ❤ Ihan oma kuvakin siinä. Ihana fb-ystäväni, Päivi, lähetti tällaisen joulutervehdyksen.
Tämän kuvan myötä toivotamme kaikille lukijoillemme ihanaa joulunodotusta ❤

8 kommenttia:

  1. Taas niin hyväntuulista ja ihanaa. Pessi on suosikki monarkkini.

    Kirsi

    VastaaPoista
  2. Vesiesteen luulisi olevan paha paikka; on Pessi rohkea! Näin muuten tänään ihanan videon teistä 😊 Laitatko minulle s.postia tassulinna(miumaut) gmail.com

    VastaaPoista
  3. Pessi tottuu pikkuhiljaa näihin rannikon märkiin talviin 😉 Yllättävän hyvä videosta tuli, vaikka vesisade, toimittaja, kuvaaja ja hirmuisen iso ja pelottava tv-kamera haittasivat hieman kulkua.

    VastaaPoista
  4. Pipsa ja karvakuonot14. joulukuuta 2017 klo 23.19

    Ihana porukka ja kivat huumorilla sävytetyt reissukirjoitukset. Niitä lukiessa arjen murheet unohtuu. Harvoin luen plogeja, mutta tämä kolahti heti suosikikseni. Saitte aktiivisen seuraajan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kannustava kommentti 😀 Kiitos 😀 Meillä on retkillä kivaa. Mukavaa, jos se välittyy kuvien ja tekstin kautta lukijallekin 😀 Tervetuloa seuraajaksi ❤

      Poista
  5. Ihanat reissulaiset teillä! Pessi on niin rohkea pieni kissa. Onko yhdessä kuvassa Pessin kantoreppu? Jos on niin mistä tuollaisia saa/löytyy? Jospa meidän isoin kissa mahtuisi siihen.

    VastaaPoista
  6. Pessi on rohkea retkeilijä, mutta autot ja vieraat ihmiset pelottavat, eli niitä vältämme. Reppu on Turun Lemmikkiasemalta. Kantavuus 8 kiloa. Suutarilla teetätin siihen vielä vyötäröllekin kiristyshihnan, niin on tukeva selässä. Rintaremmi oli valmiina.

    VastaaPoista

Tykkää meistä Facebookissa