sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Reissukissa-Pessin ja kumppaneiden pikkujoulut kansallispuistossa


Reissukissa-Pessi kumppaneineen vietti ikimuistoiset pikkujoulut Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa. Tämä oli Pessin 6. kansallispuisto. Enää on kiertämättä 34!
On taas mielensäpahoittajilla paheksuttavaa! Onhan se nimittäin ennenkuulumatonta, että kissa ja lauma koiria ajelee reilu 100 kilometriä vain bongatakseen yhden kansallispuiston, ja vielä viettävät siellä ihan kunnon pikkujoulut kulkusineen, lahjoineen ja muine hömpötyksineen. Kissa vieköön!

Joulukuun ensimmäinen aamu alkoi kaveruksilla jo kotona kutkuttavan jännittävissä tunnelmissa. Kissalla ja koirilla on nimittäin ihka oma joulukalenteri, joka laitettiin vakiopaikalle jo edellisenä iltana. Koirat muistivat heti, mistä on kysymys. Olivat kirjaimellisesti kuin kissa pistoksissa. Tämä käytös tulee vanhan kokemukseni mukaan jatkumaan aattoaamuun asti.


Tässä se jännityksen aiheuttaja on. Jokaisessa taskussa on seitsemän herkkua. Yksi jokaiselle.


Tällainen näky oli aamulla kalenterin alla. Pessillä ei pitäisi olla mitään käsitystä koko kalenterin ideasta, mutta siellä se kissa vaan istui muiden joukossa odottavan näköisenä 😀

Jännitys vaan tiivistyi, kun reissureppu pakattiin täyteen kiinnostavia juttuja ja lähdettiin matkaan. Seikkailuumme liittyi mukaan jälleen lapsuudenystäväni Kirsi ja Ossi-koira.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto on lintujen tarkkailun suosittu kohde, mutta tänä joulukuisena  ajankohtana todennäköisesti tulisimme viettämään siellä joulujuhlamme ihan keskenämme.


Ensimmäiseksi päätimme kiertää Isosuon 2 km:n kuvitetun luontopolun.
Kuvassa me ihmiset vielä pohdimme kumpaan suuntaan kiertäisimme reitin, mutta Pessi oli päätöksensä jo tehnyt 😉
Myötäpäivään siis menimme.


Reitti oli lähes koko matkan pitkospuita. Välillä ne sujuvat varsin mallikkaasti kissa kärjessä ja koiraviisikko seuraten perässä, mutta välillä kulku on hieman haastavampaa. Pessin bravuuri on äkkipysähdykset pitkoksien märimmissä kohdissa. Jokainenhan voi kuvitella, että se on sitten  ketjukolarin paikka. Osa joukosta putoaa tietysti  raiteilta, mutta kaaoksen aiheuttaja istuu tässäkin kuvassa  tyynen rauhallisena tarkkaillen suomaisemaa.


Aina on kissalla aikaa pieneen meditaatiohetkeen ❤



Reitin varrella oli 4 metriä korkea luontotorni, jonka retkeilijät heti tarkistivat sopivaksi paikaksi nauttia retken ensimmäisestä herkkuhetkestä. Tosin turvallisuussyistä päätin, että hetki vietetään maantasolla, ei tornissa.


Ossistakin kuoriutui ihan oikea joulutonttu 🎅


Löytyihän sieltä toinenkin tonttu, johon Ossi halusi tutustua hieman tarkemmin.


Ja tonttu suukon sai ❤


Ja niin harmaa puistonpenkki hämyisen suon laidalla puettiin jouluiseen asuun uteliaitten pikkutonttujen seuratessa kiinnostuneina joulumuorien touhuja.


Ihan ensimmäiseksi päätimme kuitenkin antaa huikopalaa  kaikkein pienimmälle ja nälkäisimmälle pikkutontulle.



Repusta löytyi kaikille nimikkopipari. Pessi ei tosin arvostanut omaansa. Koirat saivat sen.


Vielä piipahdus tornissa, ja sitten matka jatkui kohti ikivanhaa turvesuulia.


Tämä utelias retkikunta on aina valmiina kohti uusia seikkailuja. Turvesuuli nuuhkittiin perinpohjaisesti. Mahtaako olla metsäneläinten jälkiä täynnä...tai ehkä riihitonttujen 🎅



Isosuon luontopolun jälkeen siirryimme autolla 6 kilometriä Kärjenkallion parkkipaikalle. Sieltä lähti vajaan kilometrin polku Kärjenkallion lintutornille, joka on yksi Pohjoismaitten korkeimmista torneista 18 metrin mitallaan. Matkan varrella on katselulava, josta on upea näköala Puurijärven suuntaan. 


Tällainen huolestunut pieni matkustaja kurkki parkkipaikalla auton ikkunasta ulos. Pelkäsi kai, että hänet jätetään matkasta, kun koirat otettiin ensin ulos tavaratilasta. 


Huolet onneksi haihtuivat, kun retki jatkui 😀




Polku kulki Puurijärven rannassa laidunten vieressä. Matkalla piti avata kaksi sähköpaimenporttiakin. Eläimiä ei tosin laitumella enää ollut.


Massiivinen torni keskellä autiota maisemaa mykisti kissankin. 


Reissukissapa ei pelkää, vaan määrätietoisesti johdattaa joukkonsa määränpäähän.


        Tämä suunta tarkistettu 😀


       Samoin tämä.


Täälläkin kaikki ok. Kissalla taitaa olla  jo kiire takaisinpäin katselulavalle avaamaan pikkujoulupaketit ja syömään loput eväät 😀



Repusta loihdittiin taas joulutunnelmaa, vaan mitkä pienet tassunjäljet pöytäliinassa olikaan 😉 Liekö itse tontun...


Taisi olla syyllinen kuitenkin tuttu Pessi-peikko, joka tässä epätoivoisesti puhdistaa mutaisia varpaitaan. 


Onneksi mutaiset varpaat unohtuivat, kun kissa huomasi pöydälle ilmestyneet pikku paketit.


Paketin herkut katosivat nopsaan tontun masuun, eivätkä koirat olleet yhtään hitaampia omien pakettiensa kanssa.


Onko kuvassa surullinen kissa? Joko kaikki loppui? Onko joulu jo ohi?
Yritin vakuutella poloiselle,  että nythän se joulu vasta alkaa 🎅


Kotimatkalla autossa oli mietteliäs kissa. 
Joulun sanomaako mietti?




16 kommenttia:

  1. Olipa ihana pikkujoulumatka teillä. Ja Pessi se vaan johtaa joukkoa seikkailusta toiseen. Mukavaa joulun odotusta koko konkkaronkalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä unohtumattomat pikkujoulut 😀 Pessi on jo kokenut valjakon johtaja.
      Kiitos samoin sinulle ❤

      Poista
  2. Oi kunpa oisin saanut olla mukana näissä pikkujouluissa!

    VastaaPoista
  3. Tämä on oikea hyvänmielen blogi, hyny huulilla näitä kirjoituksia aina lukee.

    VastaaPoista
  4. Löysin teidän sivut hiljattain. Olette aivan ihania arjen sankareita :)
    Ihan asenne, viitseliäisyys, ennakkoluulottomuus ja rakkaus eläimiä sekä luontoa kohtaan - pysykää tuollaisina!
    Kaikkea hyvää teidän laumalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi ❤
      Kätken ne sydämeeni ❤
      Mukavaa joulunodotusta sinulle!

      Poista
  5. Ihan kuule herkistyin nyt tästä tarinasta <3

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Hupsista... Tämä kommentti on jäänyt huomaamatta. Anteeksi.

      Poista
  7. Olen ihan pakahtua onnesta ja ilosta lukiessani teidän retkistänne. Tervehdys täältä ruskan keskeltä UKK-puiston laidalta. Kiitos

    VastaaPoista
  8. Ihanat pikkujoulut! Kiitos, että sai fiilistellä teidän mukana, Pessi on niin hurmaava! Olen "kissaihminen", mutta hauskaa katsella kuinka Pessi toimii joukonjohtaja ja koirat seuravat "kuin pässiä narussa" (anteeksi kömpelö vertaus, mutta se tuli ensimmäisenä mieleen:-) ) ja Pessi näyttää nauttivan siitä.
    terv. Pirre

    VastaaPoista

Tykkää meistä Facebookissa