Pääsiäinen Ylläksellä osa II

Lauantain aamulenkki oli kuin sadusta. Vaaleanpunainen taivas tuntureiden yläpuolella, täysikuu taivaalla, ei  muita liikkeellä vielä silloin. Vain kuusi koiraa ja minä. Ei voi päivästä tulla huono tuollaisella aloituksella ❤
Aamupalan jälkeen lähdin Haltin, Hetan, Ropin ja Unnan kanssa jälleen Äkäslompolojärven jäälle. Järvi on parhaimmillaan aurinkoisina kevätpäivinä.

Täällä ei kulkija ole köyhä eikä kipeä. Velatkin muuttuvat saataviksi. Sydän lepää, sielu lepää. Lapin lumoa ❤

Pari tuntia kiertelimme jäätiellä. Välillä heittelin koirille nameja etsittäväksi.

Kotona terassimme lämpömittari näytti auringossa +19 astetta! Hiihtolenkki saisi hetken odottaa. Terassi suorastaan kutsui meitä lämpöönsä.

Hyvin  jengi ymmärsi chillailun idean.

Intohimoni taitaa olla nämä ryhmäkuvat. Niinpä nytkin laitoin joukkueen kuvausta varten muodostelmaan. Pessillä oli jälleen kerran omat juttunsa. Nyt kiinnostuksen kohteena oli räystäältä tippuva vesi.
Pessi on - kissa 😀

Aurinko jatkoi kierrostaan ja jätti terassin varjoon. Mittari painui pakkaselle.  Oli aika lähteä hiihtämään. Pessillä olisi tänään ns. vapaapäivä. Ei retkeä, vain pihahengailua ja tietysti tuttuun tapaan  vessakenraalin viran hoitamista.

Tällä osastolla ei tapahdu mitään päällikön huomaamatta.

Aurinkoinen Ahvenkankaan 4 km:n lenkki valikoitui tämän pääsiäisen radaksemme. Kiersimme sitä päivittäin useita kierroksia vaihdellen koirakokoonpanoa. Aikaisemmin olen aina hiihtänyt koko sissiryhmän kanssa, mutta nyt Ropilla on selvästi iän myötä vauhti hidastunut, joten hiihto saa hänellä jäädä vähemmälle. Yksi syy ryhmän jakoon on totuuden nimessä myös Hetta. Punaruskea pippurinen neiti Kommentaattori. Missä Hetta kulkee, siellä haukku raikaa. Toki maailmaan ääntä mahtuu, mutta Hetta tekee koiravaljakoiden ohittamisesta kapeilla laduilla turhan haasteellista. Provosoi käytöksellään Ropin ja Unnankin mukaan huonoon latukäyttäytymiseen. Ja pääsiäisenä laduilla on muutama muukin koirakko. Ilman lauman tukea neiti Hetta on vallan helppo hiihtokaveri ❤

Seuraavalla kierroksella Hetta vaihtui Ropiin ja Unnaan.

Meidän lomapäivät noudattavat aina samaa rytmiä. Päivät ulkoillaan, illalla saunotaan ja hyggeillään takkatulen lämmössä rauhallisesti. Tassukansa ja minä nukahdamme lomallakin ennen kymmentä. Isäntä sentään jaksaa valvoa hieman pidempään.

Sunnuntaiaamuna pakkasta oli peräti 12 astetta. Aurinkoa kuitenkin luvattu, eli lämpimämpää olisi odotettavissa päivällä.

Kuuden jälkeen aamulla koko jänkhä oli jälleen meidän.

Veljekset kuin ilvekset 😀
Aamupalan jälkeen myös Pessi pääsi mukaan lenkille. Jälleen Äkäslompolojärvelle. Pessi istui ihan itse odottamaan lähtöä tuohon laumamme hiljaisimman kaverin viereen. Sävy sävyyn pukeutuneina meidän poijjaat 💙

Näin rohkeasti Pessi kulki järvellä. On selvästi jo tottunut hiihtäjiin.

Kuva kuin sadusta "Pessi ja keijutytöt" ❤

Tällä kertaa kansikuvan otto sujui ilman kissan sooloilua 🖒

Paikalleen ei voinut jäädä. Pakkasta oli edelleen 10 astetta. Säätiedotteen mukaan vain - 4, mutta tassukansan varpaat ja lämpömittari kertoivat toista. Oli aika palata tuvan lämpöön. Ja lähteä kohta taas hiihtämään. Aktiiviloma käynnissä 😉

Hetalla on  niin hyvä luisto tassuissa, että pysyy vaivatta isännänkin vauhdissa.

Unnan hiihtovuoro. Unnan tassuissa taisi olla pitovoidetta enemmän kuin Hetalla, joten annoimme isännän mennä menojaan ja me nautimme verkkaisemmasta etenemisestä. Vaan mitä saimmekaan palkaksi! Ihan viereltämme lumikiepistä lähti riekko lentoon  ❤ Lensi niin matalalta ja läheltä meitä, että taisi olla lennonjohto hieman ulalla kiitoradan liikenteestä!

Ropi ei hiihtänyt tänään lainkaan. 10 vuotta alkaa näkyä isolla koiralla. Kävelylenkeillä ei kaverista huomaa mitään väsymyksen merkkejä, mutta hiihto on sen verran vauhdikkaampaa, ettei montaa päivää peräkkäin seniori enää näköjään jaksa. Hiihdon jälkeen tein kolmikon kanssa kävelylenkin isännän vielä viipyessä ladulla.

Kotona meitä odotti näin tyylikäs näky. Erä-Eerosta kuoriutuu tarvittaessa varsin salonkikelpoinen sir Pessi.

Ja niin koitti maanantai. Viimeinen lomapäivämme. Ilmasta oli tulossa täydellinen. Aurinkoinen tyyni päivä. Lämpötila juuri ja juuri pakkasen puolella.
Ja sokerina pohjalla Pessillä olisi tänään fanitapaaminen ❤
Ensin kuitenkin  koiranelikon kanssa jänkhälle.

Kaikki on taas niin kohdillaan.
"Katson sineen taivaan..." soi mielessäni.
Vain hankikanto puuttuu. Saisinpa sen vielä tänä talvena kokea. Ehkä vapun aikaan...

Ennen Pessin treffejä nautimme vielä viimeisestä hiihtolenkistä aurinkoisilla keväthangilla.

Siinä pääsiäislomamme viimeinen hiihtolenkki. Kuvat kertonevat kaiken.
Nyt kotiin, ja seuraavaksi vuorossa hurmuri-Pessin treffit Virpin ja Ylläksen Vaellushevosten kanssa. Pessin kolmas tapaaminen heidän kanssaan. Menee taatusti jo rutiinilla.

Koirienkaan ei tarvinnut jäädä tyystin lehdelle soittelemaan Pessin treffien takia, vaan he pääsivät jälleen kiihdyttelemään hevosten vaelluspolulle. Ja kyllä sitä välillä kaahattiinkin niin, että tassunpohjat savusivat.

Ja välillä pidettiin evästaukoa. Ystävälliset hevoset olivat pudotelleet matkaevästä sinne tänne polun varteen.

Viimein se fanitapaaminen. Pessi ja Virpi ❤ Pessi tunnisti paikan heti ja muisti viimeksi Virpiltä saamansa herkut. Herkkuja oli jälleen tarjolla.

Sitten hevosia moikkaamaan. Reitti on Pessille selvästi tuttu.

Ensin kurkataan varovasti nurkan takaa.

Kaikkia on tervehdittävä 😀

Nenut  vastakkain ❤

Kaverit tervehditty. Oli aika lähteä ja jättää heinämoottorit nauttimaan illallistaan keväiseen Lapin ehtooseen.

Meitä odotti kotona tavaroiden pakkaus. Tiistaiaamulla aikaisin starttaisimme kohti Maskun kotia. On lähdettävä, jotta voi taas palata ❤

Ajomatka läpi Suomen  oli kuin aikamatka kevääseen. Mitä lähemmäksi kotia saavuimme, sitä vähemmän oli lunta.

Kalajoella oli vielä täysi talvi.

Pihallamme näytti tältä. Pessille oli kertynyt automatkalla hieman ylimääräistä energiaa. Kiipesi aidallekin roikkumaan 😀

Jos muistatte sen  postauksemme muutaman viikon takaa, missä retkikuntamme etsi kevättä, niin nyt voin kertoa, että neiti Kevät on löytynyt. Häärää pihallamme päivittäin. Muutamassa päivässä on sulattanut lumetkin lähes kokonaan.

Eemeli-kukko ja kanarouvatkin nauttivat keväästä. Kanojen ulkoilua ihmetteleville kerron, että noudatamme kyllä Eviran ohjetta lintuinfluenssan torjunnasta. Kanoille on katettu ulkotarha, joka estää kontaktin vesi- ja petolintuihin 1.3.-31.5. Ulkoilusta on ohjeen mukaisesti ilmoitettu kunnan eläinlääkärille.

Välillä päästän kanat tarhasta leikkimään valvotusti kanssamme. Tässä noudatan ohjeistuksen kohtaa "tai muulla tavoin estetty luonnonvaraisten vesilintujen kosketus siipikarjaan. Kissa, 6 koiraa ja minä siis estämme kontaktin. Eikä ole ollut edes läheltä piti -tilanteita 😎

Pessi keskittyy estämään myös puissa olevien pikkulintujen  kontaktit kanoihin.

Mukavaa kevättä kaikille!