Pääsiäinen Ylläksellä

"Ihanko kahdestaan lähdette Ylläkselle?" kyseli tuttavani minulta ennen lähtöämme.
En oikein tiennyt, mitä vastaisin. Tavallaan kahdestaan, mutta oikeastaan yhdeksästään 😎 Kysyjä todennäköisesti mietti, tuleeko jälkikasvuamme mukaan, mutta he jäivät tällä kertaa kaikki kotimiehiksi hoitamaan Eemeli-kukkoa kanarouvineen. Yhdeksän meitä silti reissuun lähti. Kissa, kuusi koiraa, isäntä ja minä.
 Suurperhe, sortin sakki, ryhmä rämä. Miten asian kukin haluaa nähdä 😉

1000 km, 4 taukoa. Kohtalaisen rankka päivä, mutta rakkaus - kaiken se kestää! Siis rakkaus Lappiin  ❤
Tässä reissulaiset taukokävelyllä Vaasan ABC:n  parkkipaikalla. Vanhuskoirat Malla ja Saaga tällä kertaa isännän ohjastettavina.
Iltakävely tunturin juurella, sauna sen päälle, ja niin se vaan oli matkan rasitus jälleen unohtunut.

Lomalla(kaan) ei kannata nukkua aamuisin pitkään, jotta varmasti ehtii päivän aikana suorittaa kaikki ne upeat aktiviteetit, mitä Lappi  tarjoaa. Ja sitten onkin hyvä illalla saunan jälkeen kaatua sänkyyn jo ennen yhdeksää 😉
Kuvassa torstaiaamun ensimmäinen lenkki kuuden koiran kanssa kellon näyttäessä vähän yli kuutta. Lenkistä tuli ajallisesti huomattavasti pidempi kuin olin ajatellut. Syynä sometauko! Tiedätte varmasti, että jos olette pitkään olleet poissa esim. facebookista, on siellä sillä välin tapahtunut vaikka mitä. Paljon on uutta luettavaa Ja paljon kommentoitavaa. Sama juttu koirillakin. Olimme reilu 5 viikkoa poissa Ylläkseltä, ja niinpä koirilla riitti heidän nosebookissaan tutkittavaa ja kommentoitavaa. Minä seisoin ummikkona vieressä ymmärtämättä viestittelystä yhtään mitään. Harmillista. Tunsin oloni ulkopuoliseksi.

Aamupalan jälkeen pääsi Pessikin jänkhälle 😀 Mukaan lähtivät Halti, Hetta, Ropi ja Unna. Ja tämäkin reitti oli täynnä lukemattomia viestejä.

Ropi kommentoi 😎

Halti kommentoi 😎 Luulen, että Pessin jättämät kommentit saavat lukijat kiihdyksiin. Ei taida koirien nosebookiin kissa kovin usein kommentoida 😉

Matka jatkui. Yritimme mennä suon yli talvipolkua pitkin, mutta ilman lumikenkiä hanki ei kantanut minua. Joka toisella askeleella olin nivusiani myöten suossa. Luulen, että tassukansa nauroi partaansa 😀

Kommellukseni sai heidät suorastaan riehaantumaan. Pessinkin 😀

Onhan se ihan kivaa, että kavereilla on hauskaa 😀

Malttoivat kuitenkin hetkeksi vakavoitua ryhmäkuvaan.

Ja taas menoksi.

Pessi on selvästi havainnut jotain.

Määrätietoisesti suuntaa kohteeseen.

Pessi löysi jonkun eläimen polun ja kutsuu kavereita seuraamaan.

Loukkaantuneena siitä, ettei kukaan tullut hänen löytämälleen  reitille, päätti Pessi lopettaa matkanteon ja ryhtyä pesulle.
Leppyi onneksi melko pian ja suostui jatkamaan matkaa.
Palasimme kotiin, jotta voimme taas  lähteä.  Seuraavaksi  hiihtämään. Vierivä kivi ei nääs sammaloidu. Mukaan lähti sissiryhmä eli Hetta, Ropi ja Unna.

Pessi jäi sovinnolla kotiin. Hän näytti tältä.
Mallan, Haltin ja Saagan jouduin lahjomaan puruluilla.

Maisemaa Ahvenkankaan koiraladulla.

Isäntä toimii kirittäjänä.

Täältä ei ole kiire mihinkään. Koiratkin nauttivat pysähtelystä ja kaukaisuuteen tuijottelusta. Ehkä Pessi on opettanut heillekin hiljentymisen merkityksen.

Kotona Pessi nukkui edelleen, paikka vaan oli vaihtunut. Eilinen pitkä automatka ja aamun seikkailu jänkhällä taisi vielä väsyttää.
Minulla oli vielä paristoissa virtaa jäljellä, joten lähdin neljän koiran kanssa iltalenkille Äkäslompolojärven jäälle.

Tämä maisema aukeni eteemme järvellä ❤
Tunturit ilta-auringossa. Lapin lumo ❤

Koiratkin lumoutuivat. Tai no, Unna vaikuttaa hieman tylsistyneeltä. Joukon nuorimpana haluaisi kai jo mennä eteenpäin.

Järvellä oli leveitä baanoja kävelyyn ja hieman kapeampia talvipolkuja, joissa sai sekä kävellä että ajaa pyörällä.

Kyllä me kävelimmekin. Auringon laskuun asti. Illalla jäällä oli melko rauhallista. Toki kulkijoita oli, muttei liikaa. Päätin, että tulemme seuraavana aamuna sinne Pessin kanssa.

Aamulla palasimme järvelle. Neljä koiraa ja Pessi. Tosin siellä oli muutama muukin. Moninkertainen määrä väkeä eiliseen iltaan verrattuna. Aurinkoinen aamu houkutteli lomalaiset aikaisin liikkeelle. Pessin kannalta hieman arveluttavaa. Laitoinkin kaverin poikkeuksellisesti  reppuun jo autossa.

Kävelimme järven tyhjinpään kohtaan, laskin repun alas ja vapautin kaverin.

Olo taisi kissalla olla kuin Liisalla Ihmemaassa. Istui vain ja ihmetteli. Ympärillä liikkui joka suunnassa ihmisiä kovaa vauhtia huitoen kepeillään eestaas ja laahaten jalkojaan äänekkäästi pitkin hankea. Hyvin epäilyttävää.

Käveltyjä kilometrejä ei tällä retkellä tarvinnut mitata. Me vaan istuimme ja ihmettelimme maailman menoa. Kaksi tuntia vierähti hujauksessa. Toki välillä vaihdoimme paikkaa. Hiihtäjien lähestyessä Pessi halusi syliin, ja pääsihän hän. Tilanne tuntui liikuttavalta. Äiskän sylissä oli turvallista ❤ Pessihän ei retkillä sylissä halua kulkea. Hän on iso poika, joka kävelee ihan itse - jonon ensimmäisenä!

Isoveikan vieressä on turvallista  ❤

Välillä yritin ottaa kansikuvaa, mutta Pessin pää pyöri kuin viisari.

Ei auttanut paikan vaihto. Aina jossakin tapahtui jotain mielenkiintoisempaa.

Ei etene matka. Tässä otin Pessin syliini, ja lähdimme kohti autoa. Samassa kuulin niin iloisen, suorastaan onnellisen hihkaisun "Pessi!" ❤❤❤ Käännyin katsomaan, ja siellä hiihti meitä kohti avantokaverini Marketta kotipuolesta. Hän oli niin iloinen tavatessaan Pessin livenä. Pessi vaan ei oikein arvostanut Marketan hiihtovarustusta.
Oli kuitenkin niin kiva nähdä, Marketta 😀 Pessikin taisi siinä jutellessamme siedättyä suksiin, koska käveli ihan itse jäällä pitkät pätkät tapaamisemme jälkeen.

Tämän reissun jälkeen Pessi oli väsynyttä poikaa koko loppupäivän.
Sissiryhmä jaksoi sentään lähteä hiihtämään.

Hyvä on hiihtäjän hiihtää... Aurinko lämmittää, hyvin hoidettu latu, huippuseura. Täydellistä.

Ropi selvästi väsähti ensimmäisen 4 km:n kierroksen jälkeen. Päätin viedä hänet autoon, ja hiihdimme näiden tehotyttöjen kanssa vielä yhden kierroksen.

Väistämätön totuus on, että laumamme koirista kolme on 12-vuotiaita ja Ropikin jo 10 vuotta. Tehotytöt ja Pessi ovat joukon nuoriso-osasto. Niin se aika kuluu...

Pääsiäislomastamme on kulunut kaksi koko päivää. Kolme on vielä jäljellä. Aiomme nauttia niistä täysillä - kukin voimiensa mukaan.

Juuri nyt Pessin voimat ovat täysin loppu ❤