Kevättä rinnassa ihan kaikilla

Meillä on nyt kevät. Ihan kaikilla ja kaikkialla. Lumet ovat lähes  sulaneet, linnut laulavat, aurinko lämmittää, perhoset ja  leskenlehdet ovat heränneet. Kyllä eläinperheemme nauttii ❤

Ihan jokainen. Kukin omalla tyylillään.  Auringon ihmeellinen voima.
Totuuden nimessä ja selvennyksenä totean kyllä nopeasti, etteivät nuo kuvat kerro koko totuutta. Eivät edes puolitotuutta. Enimmäkseen pihamme muistuttaa puuhamaata,  ja  Pessi on varsinainen Puuha-Pete 😀 Minä saan vahtia kaveria kuten juuri kävelemään oppineita poikiamme aikoinaan.
Oikeastaan juuri Pessin  takia meiltä jäi tällä viikolla tekemättä lähes perinteeksi muodostunut pitkä eväsreppuretkemme. Pessi ei olisi siihen pystynyt. Ei ainakaan kohta "pitkä" olisi toteutunut. Pessi on nimittäin täydellisessä keväthurmiossa. Liisa Ihmemaassa tai  Anttila laulussa "Anttilan Keväthuumaus". Muurahaiset, perhoset, linnut, mullan tuoksu. Ne saavat pienen kissapojan pään pyörälle. Kaikki pitää tutkia, ihmetellä, haistella. Määrätietoinen eteneminen opaskylttien mukaan ei nyt vaan kertakaikkiaan onnistuisi kissalta, ei alkuunkaan 😉 Niinpä tämä viikko on puuhastelu kotipihalla, tallilla ja puolensadan hehtaarin takametsässämme. Tällainen satutarina siitä syntyi. Juuri meidän näköisemme. Sellainen pörröinen, pehmeä ja lämminhenkinen ❤

Tallikäynnit muodostavat ison osan puuhasteluistamme. Usein menemme tallille suoraan töistä. Enimmäkseen minä touhuan Aapo-heppasemme kanssa tassujengin odottaessa autossa, välillä koirista osa on mukana Aapon kanssa  metsäilemässä, välillä Pessikin tulee tervehtimään hevosia. Lopuksi otan aina tassulaiset juoksemaan tallin metsään.

Aapo ❤ ja huolet unohtuvat ❤

Hevostetapiaa, metsäterapiaa. Tämän jälkeen minulla  on aina hyvin levollinen olo. Terapiat toimivat ❤

Laidun hieman vihersi, ja Aapo huomasi sen. Pitihän sitä päästä koemaistamaan kesän makua.

Tänään en ottanut tassukansaa ollenkaan ulos autosta, huomenna vasta. Illalla nimittäin seikkailisimme vielä Pessin johdolla ns. puolensadan hehtaarin metsässämme. Eihän  se metsästi oikeasti meidän ole, vain leikisti, mutta Pessi on tyytyväinen, koska hänellä on leikisti niin iso seikkailupaikka. Nalle Puhillahan on vain puolen hehtaarin metsä.

Torstaina polullamme oli vielä näinkin paljon lunta, vaan ei ole enää.

Luulen, että Pessi liittyi juuri Nosebookin kissaryhmään. Lumessa olleet tassunjäljet paljastivat minullekin kyseessä olevan kissaryhmä. Kyllä Pessi lukikin viestit tarkkaan. Vihdoin hänelle ihan sisäpiirin viestejä, eikä vain koirien jättämiä kommentteja.

Kiipeily on Pessin mieleen, mutta kömpelyys aiheuttaa välillä noloja tilanteita.

Koirat kulkevat alhaalla polulla, suuri seikkailija jyrkänteellä.

Mitä nyt? Seikkailija haluaisi alas muiden luokse, mutta pelottaa... Poloinen yritti ja yritti, vaan ei ollut rohkeutta.

Hieman nolon oloisena joutui kaveri kääntymään ympäri ja palaamaan samaa reittiä takaisin.

Siihen istahti, lähtöpisteeseen, ihan muina kissoina. Näinhän tämä oli suunniteltukin 😉

Ilta-aurinko paistoi vielä pihallemme, ja päätin ottaa Eemeli-kukon rouvineen kanssamme puuhastelemaan. Ajatuksena saada koko jengistä yhteiskuva tämän postauksen kanteen. Kertauksena viime postaukseen totean uudelleen, että siivekkäämme ulkoilevat 1.3.-31.5. Eviran ohjeen mukaan katetussa ulkotarhassa. Ulkoilusta on ilmoitettu kunnaneläinlääkärille. Välillä päästän kanat touhuamaan pihalle kanssamme. Tässä noudatan Eviran ohjeistuksen kohtaa "tai muulla tavoin estetty luonnonvaraisten vesilintujen kosketus siipikarjaan. Kissa, 6 koiraa ja minä siis estämme kontaktin. Siinä olemme varsin tehokkaita. Turvatoimet ovat lintuinfluenssavaaran vuoksi.

Innokkaita ystäviä tulossa valokuvaan. Kuva ei sitten onnistunut. Tällä kertaa syy ei ollut Pessin, vaan mieheni, joka juuri väärällä hetkellä palasi lenkiltä ja sai studion sekaisin. Kukko oli nimittäin juuri ennen isännän ilmestymistä asettunut hienosti koirakissarivistön jatkoksi, mutta en ehtinyt napata vielä kuvaa. Tämä ei  ole kalavale, eikä edes kukkokuje, vaan taivahan tosi 😉

Muuten olisi hyvä kuva, mutta kukon paikka tyhjänä. Päätin yrittää seuraavana päivänä uudelleen.

Pessin vahtivuoro. Ilmatorjunta hallinnassa. Evira arvostaa 😀

Seuraavana aamuna tein ensin aamulenkin kaikkien koirien kanssa, ja sitten pääsi Pessi tallille Aapoa moikkaamaan.

Ensin kuitenkin tein  Aapon  ja  kaverin kanssa kävelylenkin. Paluumatkalla poikettiin maistelemaan vihreää.

Pessi the Hevoskuiskaaja ❤

Kamujen korvat ja ilmeet  kertovat enemmän kuin tuhat sanaa 😀

Ei tähän voi laittaa kuin sydämiä ❤❤❤

Tällainen söpöläinenkin asustaa tallilla. Toivon totisesti, ettei polulleni osu yhtään koditonta minihevosta! Siinä voisi käydä hassusti 😀

Kotona yritin taas saada eläinperheestä yhteiskuntaa.

Eemeli-kukko ei ollut tänään kuvaustuulella.  Kauran avulla sain heidät houkuteltua edes noin lähelle. Tähän on tyytyminen.

Kuvauspalkka  maistui ihan kaikille. Tai no, Pessi lähti tutkimaan muurahaisia.

Ahkerat muurahaiset jaksavat ihmetyttää tätä pientä biologia.

Perhonen kiinnostuksen kohteena.

Mustarastas pihlajan oksalla herättää saalisviettiä.

Talvesta heräävä keväinen luonto saa kissapolon pään ihan pyörälle. Tämähän on Pessin ensimmäinen kevätkokemus. Ei ihme, että illalla uni tulee  aikaisin.

Keittiöön tein kissanmentävän tilan kahvinkeittimen ja nukkekotiprojektini väliin. Siitä on suora näköyhteys lintulaudalle. Nukkekodin omistusoikeudesta joudun säännöllisesti käymään keskusteluja Pessin kanssa. Nukkekodista ei tosin sanan varsinaisessa merkityksessä enää taida olla kyse. Paikka on nykyään eläinten turvakoti Tassula ❤ Minulta nämä eläinjutut helposti lähtevät ns. lapasesta 😎

Näin me täällä nautimme keväästä. Viikon kuluttua toivon, että voisimme bongata uuden kansallispuiston. Pessin 11. Sen verran maan pitää vielä kuivua, ettei polkujuoksumme muutu vesijuoksuksi. Sipoonkorven kansallispuiston kahluut ja uimiset riittivät hetkeksi 😎

Mukavaa kevättä kaikille!
Toivottelee Pessi-puutarhuri ja Koirajengi