Seitsemisen kansallispuistossa

Se oli napakymppi. Seitseminen. Reissukissa-Pessin ja Koirajengin 10. kansallispuisto. Jäljellä 30. Vajaassa puolessa vuodessa olemme bonganneet 10 puistoa, vaikka talvi on  hidastanut huomattavasti retkeilyä kissan johdolla. Kevään myötä vauhtimme tulee  kiihtymään. Mikä onkaan tilanne tämän vuoden lopussa? No, eipä mennä asioiden edelle. Nauttikaamme jokaisesta retkestä sen jokaista hetkeä arvostaen. Elämästä ei tule uusintaa ❤

Reissussa mukana jälleen Halti, Hetta, Ropi, Unna ja tietysti itse Reissukissa-Pessi 😀

Seitsemisen päiväämme mahtui Runokankaan kierros 2 km, Multiharjun aarnialueen luontopolku 1.8 km ja Koveron perinnetilan pihapiiriin tutustuminen.
Aloitimme päivän Runokankaan rengasreitillä, joten ajoimme auton Seitsemisen luontokeskuksen parkkipaikalle. Ja kyllä me hämmästelimme lumen määrää. Meiltä lumi on sulanut viime päivinä niin hurjaa vauhtia, että enemmän taitaa olla jo paljasta maata kuin hangen rippeitä.

Pessi tietysti aloitti  retken tuttuun tapaansa tutkimalla opasteet.

Vielä lähemmäksi kun kiipeää, niin näkee  paremmin.

No nyt menee jo liioitteluksi. Liekö kissasta tullut likinäköinen 😎

Ihailimme komeaa luontokeskusta vain ulkopuolelta. Epäilin, ettei retkikuntamme ehkä olisi tervetullut sisätiloihin.

Polku näytti leveältä ja hyvin tallatulta. Pessi vaan  ei ole vielä valmis. Kuunteli rauhassa istuskellen linnunlaulua.

Runokankaan kierros on nimensä mukainen. Reitin varrella on kauniita runotauluja ❤

Tässä kohdassa oli valittava joko Runokankaan reitti 2 km tai Harjupolku 5.2 km. Itse olin alunperin ajatellut tuota pidempää Harjupolkua, mutta Pessi päätti toisin.

Koiriakin kiehtoo pidempi taival, mutta retkikunnan johtaja päättää 😉 Pessin perään siis.

Reitti  ylitti Seitsemisentien. Oli kiva tulla hetkeksi aurinkoon. Metsän komeat puut päästivät vain vähän auringon lämmittäviä säteitä luoksemme.

Nyt on päälliköllä suunta hukassa, mutta ei ole helppoa olla pieni. Pitää ihan varpistaa, ja silti ei ylety tutkimaan karttaa.

Runous ei kissaa kiinnostanut. Vaikka minä luin ja valokuvasinkin jokaisen runotaulun, Pessi ei viiksikarvaakaan väräyttänyt niiden suuntaan. Äijä 😎

Polku se vaan kapeni ja syveni. Haasteellista kulkea tällä kokoonpanolla. Pessi olisi kovasti halunnut poistua polulta. Oli jo tottunut kotipuolen hankikantoihin. Täällä eivät hanget kantaneet kunnolla edes kissaa.

Sitkeästi kuitenkin yritti ja palasi pettyneenä takaisin polulle.

Ei onnistunut puihinkaan kiipeily tällä reissulla. Haikeana kaveri katselee ylöspäin, mutta ei suju nousu ilman kiitorataa. Kiihdytys taas ei onnistu kapeassa rännissä neljän koiran kimpasta. Ei ole helppoa olla kissa.

Aurinkoinen Ahvenlammi suorastaan kutsui piipahtamaan.

Niin kaunista, mutta pettymyksekseni edes moottorikelkkaura ei kantanut minua kunnolla.

Onneksi Pessi kuitenkin pystyi suorittamaan meditaatiohetkensä aurinkoisella järven jäällä ❤

Järveltä oli enää lyhyt matka autolle. Seuraavaksi oli tarkoitus siirtyä kymmenisen kilometriä Multiharjun parkkipaikalle. Matkan varrella pysähdyimme Koveron perinnetilalla. Tila viettää talven hiljaiseloa, mutta omatoimisesti siihen saa tutustua. Ja mehän tutustuimme. Upea kohde. 

Pihapiiri suorastaan kutsuu rauhoittumaan.

Pessi haluaa selvästi kylään, vaan ei aukene ovi.

Olisiko täällä vara-avainta?

Pessin kanssa on kyllä niin mahtava reissata ja tutustua erilaisiin kohteisiin. Hän on utelias ja selvästi nauttii näkemästään.

Oli ihana vain seisoa ja katsella ympärilleen auringon lämmittäessä mukavasti. Silmät sulkien oli helppo kuvitella pihapiiriin maatiaiseläimiä käyskentelemään. 

Oli vaikea lähteä ja jättää idylli taakseen. Multiharjun aarnimetsä kuitenkin jo kutsui.

Multiharjun polku oli  hyvin auki, mutta vieläkin kapeampi kuin Runokankaan reitillä. Retkikuntamme eteneminen oli haasteellista. Itse aarnimetsä on kuitenkin aina vaikuttava näky. Kaatuneet puut ja pystyyn kuolleet kelottuneet puunrungot tarjoavat monimuotoisen elämän  suojissaan. Pessi tarkkaili puunrunkoja  kiinnostuneena, mutta luulen hänen näkevän ne vain houkuttelevina kiipeilypaikkoina, ei niinkään biodiversiteetin kehtona 😎

Meno on kuin valjakossa konsanaan.

Multiharju on rajoitusosaa, eli on pysyteltävä poluilla. Ei ollut edes vaikeaa 😉 

Pienen erivapauden annoin Pessille tässä kohtaa. Jotakin kiinnostavaa oli havaittu.

Liekö jonkun kotikolo?

Muu seurue odottaa kärsivällisenä. Tällä reitillä oli koko retkikunnalla vaikeuksia nettiyhteyksissä 😉 Minulla oli puhelin usein katvealueella, mutta huonosti toimi tassukansankin nosebook 😎 Jostain syystä sekin pätki. Ehkä polulla oli liikkunut  tassuväkeä niin vähän, ettei ollut tutkittavia viestejä.

Reittien risteyksissä nosebook toimi parhaiten 👍

Nousua harjulle. 

Vajaa 2 km on nopeasti kierretty. Jopa kissan kanssa. Olimme jälleen parkkipaikalla. Koko aikana emme tavanneet muita retkeilijöitä, mutta parkkipaikalla oli kolme ihmistä. Pariskunta lähdössä lumikengillä yöretkelle ja hiihtämään menossa oleva nainen. Hiihtäjä tunnisti Pessin 😀 Ja Pessi tervehti heitä kaikkia ja suostui  jopa poseeraamaan kameralle. Hiihtäjällä oli autossa kissannameja, ja niillä hän valloitti lopullisesti retkikuntamme jäsenet ❤ Pessi nousi jopa kahdelle tassulle seisomaan naista vasten kerjäten lisää herkkuja 😀 Oli niin ihana kohtaaminen puolin ja toisin ❤ Viivyimme parkkipaikalla lähes tunnin jutellen - yllätysyllätys - kissoista!

Kansikuvakin oli vielä ottamatta. Ryhmäposeeraus ei yksinkertaisesti ollut onnistunut kapealla polulla. Vähintään kuvaajan olisi pitänyt seisoa nivusiaan myöten umpihangessa. Niinpä otimme kuvan parkkipaikan opaskyltin edessä. Mietin, miten ihmeessä Pessi suostuisi poseeraamaan kolmen vieraan ihmisen edessä.  Suostuihan Pessi. Vallan erinomaisesti suostuikin. Istui juuri siinä, mihin hänet asetin. Selvästi esitteli vieraille omaa erinomaisuuttaan.

Aika täydellinen poseeeraus 😀 mutta mutta... Pessi ei olisi Pessi, jos hän toimisi aina niinkuin muut sanovat 😉

Selvästi sanoo kavereilleen: "Hei tyypit, ei kai me tässä koko päivää istuta?"

"Aiotte siis istua? Sitten minä rupean huoltohommiin."

Tassujen huoltoon pitääkin jatkossa kiinnittää erityistä huomiota, sen verran kiireisiä aikoja kissalla tiedossa. Ei riitä, että kansallispuistojen bongailu kiihtyy. Pääsiäisen vietetämme jälleen Lapin lumoissa ❤ Ihan kotosallakin riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Eemeli-kukko ja kanarouvat haluavat kevään myötä jälleen hengailla kanssamme pihalla 😀 Siinä on kissalla haastetta kerrakseen.

Seuraava postaus tuleekin Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta ❤