perjantai 9. maaliskuuta 2018

Reissukissa-Pessi ja Koirajengi kevättä etsimässä


Me olemme etsineet koko viikon innokkaasti kevättä niin maalta, mereltä kuin ilmastakin 😀 Olemme me  pikkuisen löytäneetkin kevään merkkejä, mutta sitkeästi se kuurapartainen herra Talvi kyllä vielä hallitsee meidänkin nurkkia, ja taitaa mokoma tahallaan estää neiti Kevään paluun. Me joka tapauksessa etsimme, kunnes löydämme! Ja yksi innokkaimmista etsijöistämme on tietysti - Pessi 😉 Niin on kissalla ja koirilla jo kevättä rinnassa, että varmasti se neiti Kevätkin vielä jostain löytyy. Aurinko onneksi lämmittää etsijöitä ihanasti, ja taitaa kuiskailla retkikunnalle: "Malttia kaverit, kaikki tapahtuu kyllä ajallaan."


Aloitimme etsinnät koko koirajoukon voimin mereltä. Pessi jäi aamupäiväksi kotiin. Kyse ei ollut siitä, ettemmekö luottaisi kissan taitoihin, vaan minun oli tarkoitus keskittyä valokuvaamaan vain koiria. Siitä Pessi ei olisi pitänyt lainkaan, linssilude kun on 😎 Lukijat ovat nimittäin toivoneet, että esittelisin Pessin koirakaverit tarkemmin ihan yksilöinä.
5.9.2017 julkaisin blogimme ensimmäiset postaukset, ja yksi niistä on nimeltään "Reissukissa-Pessin matkakumppanit". Sieltä voi halutessaan lukea lisää, mutta tässä tulee pieni kertaus kavereista.


Malla ja Saaga ovat joukon vanhimmat. Malla-collie on 12-vuotias lauman ainoa ns. Suomi-koira. Muut ovat rescueita Espanjasta. Hylättyjä entisiä kotikoiria. Saagan tarkkaa ikää ei tiedetä. Arviolta hänkin ehkä 12.
Malla on hillitty älykkö, joka harrastaa valehälytyksiä. Saa niiden avulla mukavasti säpinää porukkaan, ja tarkkailee sitten sivusta muiden ryntäilyä ilmeisen tyytyväisenä.
Saaga on ruokaa ja pehmoleluja  rakastava hellyydenkipeä kainaloinen. Myyräjahti on lempipuuhaa.



Vaikka askel on jo Mallalla kankea, on mieli onneksi virkeä ❤


Saagan hidasteena on Espanjassa vahingoittunut ja Suomessa leikattu jalka, joka monen oireettoman vuoden jälkeen on ruvennut vaivaamaan varsinkin kylmällä ilmalla.


Halti on varsinainen Herra ja Hidalgo. Tietää tasan mitä tahtoo. Hän on ensimmäinen rescuemme, joka hurmasi meidät kaikki avaten sydämeni uusille kodittomille ❤ Halti täyttää kesällä 12. Hänet hylkäsi tarhalle vanha rouva, joka ei enää jaksanut hoitaa poikaa. Tavallaan ymmärrän rouvaa, Halti on taatusti   ollut se, joka on määrännyt heidän yhteiselonsa tahdin 😎 Halti kulkee vielä hienosti mukana kaikki ns. kissalenkit, mutta kaikkein  vauhdikkaimille retkille otan  mukaan vain ns. sissiryhmän.


Tässä on retkikuntamme sissiryhmä. Aina menossa mukana.
Vasemmalta Unna, Ropi ja Hetta.


Ropikin täyttää jo 10 tässä kuussa. Luottokoirani. Yleensä hillitty ja harkitseva, mutta löytyy myös riehuntavaihde. Saksanpaimenkoira rotutaustassa tuo vahti- ja suojeluominaisuuden, jonka turvin uskallan reissata ilman aviomiestänikin 😎


Tehotytöt. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Hetta on reilu 7 vuotta. Taatusti kasvanut kissanpentujen kanssa. Leikkii niin kissamaisesti hypellen ja etutassuilla kauhoen ja innostuu suuresti aina huomatessaan kissan jossakin. Oli ikionnellinen, kun vihdoin sai "oman" kissan.
Unna on ehkä 5-vuotias vilkas ja energinen tyttö. Tuli meille 2,5 vuotta sitten. Pelkäsi alkuun ihmisiä aivan valtavasti. Ei ollut kuitenkaan mikään ns. villikoira, vaan kotioloihin tottunut, mutta ilmeisesti rankasti pahoinpidelty. Koirat mentoreinaan on oppinut pikkuhiljaa luottamaan. Paljon on silti vielä korjattavaa ❤


Kuvassa Hetta omimmillaan. Haukkumassa. Asiaa riittää. Siellä ja täällä. Ihmisenä olisi oikea papupata kommenteillaan. Loukkaantuu myös herkästi, ja silloin murjottaa. Mökötyksen huomaa neidistä metrien päähän.


Ei muuta kuin liikkeelle. Sissiryhmä jaksaa.


Nämä neljä ovat Pessin vakituiset retkikumppanit. Vanhuskoirat ovat mukana vaihtelevasti. Lyhyillä lenkeillä pärjäävät toki hienosti, mutta pitkät retket varsinkin Malla jättää jo väliin.


Koko joukko nauttii yhteisistä haisteluhetkistä auringon lämmittäessä sekä mieltä että turkkia.

Tutut ystävämme Kirsi ja Ossi-koirakin liittyivät seuraamme meren jäälle.




Selvästi on kevättä rinnassa kaikilla 😀

Oli aika palata kotiin Pessin luokse ja lähteä kissan johdolla etsimään sitä kevättä oikein tosi tarkoituksella 😀


Uskon, että Pessillä oli alusta asti selvä käsitys, mitä me etsimme. Niin oikeista paikoista kaveri  haki.


Tähän kissa istahti hetkeksi miettimään strategiaa. Katseli verkkaisesti joka suuntaan, ja melkein kuulin, miten aivot raksuttivat. Sitten matka jatkui.


Jos jotain ylipäätään täytyy etsiä, niin täytyyhän sen silloin olla myös hieman piilossa. Koska kysymyksessä on neiti Kevät, se löytyy kissan logiikalla aurinkoisilta pälvipaikoilta. Fiksu kissa 😀


Olisikohan etsimämme voinut asua täällä aitassa koko kylmän talven?




Kohde tutkittiin tarkkaan sentti sentiltä. Minulla heräsi epäilys, että nyt Pessi taisi hetkeksi unohtaa, mitä olikaan etsimässä. Taisi aitassa talven viettänyt Hillevi-hiiri sekoittaa kissapojan pään. Annetaan se hänelle anteeksi.

Matka jatkui.


Väärä paikka. Ei jälkeäkään keväästä.


Tomera etsintäpartio  määrätietoisen johtajan ohjaamana lähestyy tärkeää kohdetta.



Tuolla. Edessä oikealla. Kostean maan keväinen tuoksu tuntuu tänne asti. Tassukansa kiihdyttää vauhtiaan.






Kevään tuoksu hurmaa kaikki ❤ Enää ei ole kiire minnekään. Nautitaan. Ollaan vaan. Tässä hetkessä ❤



Tähänhän voisi vaikka...


...nukahtaa ❤

Jonkin ajan kuluttua aluetta edelleen hallitseva herra Talvi saa meidät jatkamaan matkaa. Kävellessä on lämpimämpää.


Taitaa olla jollakin ohitus mielessä  😉


Kärkeen on kissan matka jälleen.


Kärkipaikka ei ihan riittänyt. Ylemmäksi tekee kaverin mieli. Liekö neiti Kevät, joka siellä titityytä laulelee?


Kohde tarkistettu.


Eteenpäin.


Nyt unohtui etsiminen. Suuruudenhulluus iski kissaan. Tuollaista hiekkamäärää ei muista kaveri eläessään nähneensä.



Kukaan onkaan kukkulan kuningas 😎
Alamaiset pysykööt lestissään!


Rinta rottingilla omasta erinomaisuudestaan piti vielä kerran kokeilla voimiaan tälläkin sektorilla 😉


Viimeinen nousu kohti kotia.

Etsintäpöytäkirjaan tuli seuraavat merkinnät:  Herra Talvi hallitsee edelleen aluettamme. Neiti Kevättä emme tavanneet  kasvotusten, mutta ehkä näimme vilauksen hänen hulmuavista hiuksistaan. Kaikkivoipa Aurinko pyysi meitä pysymään kärsivällisinä.


Kevään etsiminen eli hajuerottelu on äärimmäisen rankkaa puuhaa. Kissaystävämme on nyt lähes koomassa ❤


8 kommenttia:

  1. Ihanasti alkaa siellä teillä jo näkyä sulaakin maata. Täällä voi sulaa havaita enintään isojen teiden ajourissa. Muuten lunta on reilu kuorrute ihan kaikkialla, parhaimmillaan likemmäs metrin verran! :D

    Ihania koirakavereita Pessillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on lunta ollut koko talvena vain vähän. Kevät tulee sitten nopeasti. Tänään tosin on sadellut uutta lunta.

      Poista
  2. Olipa teillä taas hienot retket. Kyllä se neiti kevät sieltä vielä esiin saadaan kaivettua, ja luulen, että te siitä meille heti raportoitte:)
    oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😀 Kiva viikonloppu meillä onkin ollut. Tosin vieläkään ei neiti Kevättä kunnolla tavattu 😉

      Poista
  3. Pipsa ja karvakuonot10. maaliskuuta 2018 klo 21.57

    Kiva oli tutustua koirajengiin lähemmin. Oma persoonansa jokainen omine omituisuuksineen.
    Hienot kuvat olit kavereista saanut otettua sinivalkoiselle taustalle.
    Valoa kohti mennään. Mukavaa keväänodotusta kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tosiaan täysin omia yksilöitä 😀 Valoisuus lisääntyy huimaa vauhtia. Niin kivaa 😀Kiitos samoin teille 😀

      Poista
  4. Kiitos laumapostauksesta, varsin ihania persoonia jokainen, joten oli tosi mielenkiintoista lukea tämä. Onneksi ovat päässeet teidän laumaanne ja saaneet rikkaan, luottavan ja rakastavan elämän. On varmasti mielenkiintoista seurata heitä, miten toimivat keskenään toisiaan tukien ja rohkaisten.
    Ihanaa kevään odotusta ja antoisia reissuja jatkoonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mahtavaa seurata ryhmän käyttäytymistä ja keskinäistä kommunikointia.
      Kiitos 😀

      Poista

Tykkää meistä Facebookissa