Retkikuntamme seikkailee saaristossa meren jäällä

Karaistunut retkikuntamme on selvinnyt talvesta hienosti aina helmikuun loppupuolelle asti. Vaan nytpä "hurja jääpuikkoja suustaan henkäilevä   Siperiasta polaaripyörteellä ratsastanut pakkasukko" sai kissavetoisen retkikuntamme nöyrtymään ja pysyttelemään kaksi päivää lähes kokonaan sisätiloissa 😉 Onneksi viikkoon mahtui kuitenkin neljä ihanaa  seikkailua meren jäällä.

Kesällä ihailemme tässä meren sineä. Nyt ihailemme taivaan sineä.
Jää suorastaan kutsuu kulkijaa.

Ensimmäisen retken jäälle teimme viikko sitten lauantaina. Aurinko paistoi, pakkasta oli vajaa 10 astetta, täydellinen talvipäivä ❤

Selvästi retkeläiset tässä vielä ihmettelevät tilannetta. Tuonneko pitäisi mennä? Vetten päälle! Siellähän yleensä uidaan ja veneillään. Pessikin pysytteli taka-alalla katsellen vain ympärilleen.

Sieltähän se kissapomo pienen houkuttelun jälkeen siirtyi etummaiseksi. Ja häntä pystyssä tietenkin 😀 Liikkeelle siis.

Pessi vaikutti selvästi ihmettelevän uutta ympäristöä. Ehkä pientä epävarmuuttakin ilmeni. Viisas kissa. Ymmärtää riskit. Koirat eivät riskejä tiedostaneet. Suorastaan riehaantuivat jäällä. Iso aukea saa heille aina turbovaihteen päälle. Ehkäpä tässä ilmeneekin yksi kissojen ja koirien ero.
Jos käytetään hienoja termejä horisontaalinen ja vertikaalinen, niin koirat ovat selvästi horisontaalisia ja kissat vertikaalisia. Koirat nauttivat juoksemisesta isoilla aukeilla, mutta kissojen pitää saada liikkua ylöspäin. Kiipeillä puissa jne. Tasainen jäätikkö on kissasta kai tylsä ja turvatonkin.

Toisaalta Pessiä ketutti suunnattomasti, kun muut juoksivat vapaina ja hän oli kiinni. Hyvin ymmärrettävää.

Minun tuli Pessiä sääliksi, ja kutsuinkin koirat luokse. Oli yhteiskuvan vuoro.

Taisi oli kissa tyytyväinen, kun lauma oli kasassa, sillä niin hienosti kaveri suostui poseeraamaan 😀

Siirsin Pessin kapellimestarin paikalle, ja sekin järjestely näytti sopivan maestrolle 😀

Onneksi koiratkin olivat jo purkaneet pahimmat höyryt pois, joten loppulenkin suostuivat pysyttelemään kissan kavereina.

 
Nyt on Pessillä hyvä mieli. Kuka sitä nyt yksin haluaisi  olla!

Reilu tunti oli vierähtänyt. Juuri sopiva aika ulkoilua kirpakkaassa talvisäässä. Kissalle siis, koirat nyt touhuaisivat täällä vaikka koko päivän.

Sunnuntaiaamu valkeni kovan pakkasen tahdittamana, joten jätin Pessin ja vanhuskoirat kotiin, kun lähdimme tallille Aapoa moikkaamaan.

Aapo rakastaa puuhailla kanssani maasta käsin kaikenlaista ❤

Liikunnan jälkeen takki päälle, ja seuraavaksi vuorossa nenän käyttöä. Aapo saa etsiä maahan heittämiäni makupaloja.

Pieni metsäkävely vielä koirakamujen kanssa. Polun varrelta löytyi evästäkin 😀

Tallireissun jälkeen menimme koirien kanssa jälleen meren jäälle. Pessin puuttuessa matkasta, oli vauhtimmekin vaihteeksi mukavan reipasta. Kylmyys ei haitannut.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ❤ Iloa ja riemua tässä hetkessä. Ei huolta huomisesta.

Keijutytöt syntyjen syvien äärellä. Miten pieni onkaan yksilö maailmankaikkeudessa ❤

Ei lenkkiä ilman yhteiskuvaa. Tämän rauhoittumisen myötä oli hyvä hetki palata autolle ja kotiin loppulauman luokse.

Säätiedotteet lupasivat tuleville päiville niin hurjaa tuulta kovien pakkasten kera, että kissalla tuskin olisi mitään asiaa lenkeille.

Kuvittelin kuitenkin, että ehtisimme tehdä  vielä maanantaina iltapäivällä jäällä pikkulenkin ennen kylmärintaman tuloa , mutta tuntui kuin kesken lenkkimme olisi Siperian  pakkasukko aloittanut jäätävän puhalluksensa meitä kohti. Ulkoilumme kesti vain vajaan puoli tuntia. Lämmin koti kutsui koko retkikuntaa ja kovaa kutsuikin  😉

Asiansa kissa ehti onneksi suorittaa. Suoraan pilkkireikään. Kissa ymmärsi asian ytimen. Vesiklosetti  😎 Ympäristöviranomaiset olisivat taatusti kauhuissaan.

Tiistain ja keskiviikon Pessi pysytteli sisätiloissa muutamaa pihapyrähdystä lukuunottamatta. Aika ei kuitenkaan tullut kissalla pitkäksi, sillä  hän aloitti kanssani uuden harrastuksen. Mieluiten olisin tosin harrastanut juuri tätä lajia ilman innokkasta kissa-apulaista, mutta en vaan raaskinut sitä hänelle ilmoittaa. Harrastus on nimittäin nukkekoti! Kuvitelkaa nyt yhtälö kissantassut ja miniatyyrimaailma 😎

Kiinnostus tähän lajiin ilmeni Pessillä jo talon kokoamisvaiheessa ja kasvoi vaan kalustus- ja sisustuspuuhien myötä. Olihan tämä toisaalta ihan odotettavissa oleva juttu. Sellaiseksi jokapaikanhöyläksihän kaveri on jo pennusta asti osoittautunutkin 😀

Ainakin toistaiseksi talossa asuu vain kissa- ja koiraperhe. En ole vielä päättänyt, tuleeko se jäämäänkin sellaiseksi satumaailman eläinperheitten kodiksi, vai muuttaako sinne eläimistä huolehtimaan joku "hullu koirakissanainen" 😂
Pessi on turhan kiinnostunut yhdestä tietystä kissasta, joka oleilee tuossa yläkerran etunurkassa. Myös parvekkeella olevat viherkasvit ovat Pessistä kivampia kaadettuina. Innolla odotan, kun yhdessä alamme laittaa tauluja ym. pikkurekvisiittaa paikoilleen 😉
Aika näyttää, miten tämä projekti edistyy. Todennäköisesti homma lähtee lapasesta, kuten moni muukin juttu kohdallani tuppaa tekemään 😎

Pessin kanssa just päätimme, että keittiö pitää tapetoida. On liian tyttömäisen pinkki meidän makuumme.

Nyt saa tapetointi kuitenkin odottaa. Ilmat ovat lämmenneet. Tuuli on tyyntynyt, ja aurinko lämmittää päivisin niin keväisen oloisesti.
Eilen nautimmekin taas meren jäällä auringosta ja ihan vaan elämästä ❤

Ei ihme, että laulujen sanoissa niin usein on sanat "sininen ja valkoinen" 💙

Lupaus keväästä huumasi koiratkin. Kiepauttivat heti ison ympyrän jäällä.

Pessikin paineli menemään kuin vanha tekijä. Epävarmuus oli tiessään. Kaveri suorastaan haastoi koiria leikkiin.

Tässä haastetaan Haltia.

Seuraavaksi vikitellään Hettaa.

Ja Ropin perään pitäisi päästä.

Pessi ei kuitenkaan olisi Pessi, jos ei aina olisi hetki aikaa pysähtyä.

Katson sineen taivaan...

Meditointi suoritettu. Riehakas kissaherra taas valmiina kujeiluun.

Selvästi pojalla on  jo kevättä rinnassa ❤

Kimppakivaa 😀 Pilkkireiät kiinnostavat kaikkia.

Hupsista! Iso hätä yllätti seikkailijan. Jäljet on peitettävä. Siisti kaveri.

Matka jatkukoon vielä hetken. Seuraavaksi olisi vuorossa kansikuvan otto.

Tässä kuvassa Pessi olisi aika mainio, mutta vieruskaveri on kummasti valahtanut alas.

Entä sitten tämä? Kissahan se siinä taas sooloilee 😎
Ehkä on aika palata autolle.
Tämä eilinen retkemme oli niin täynnä auringon lämpöä ja kevään tunnetta, että vähemmästäkin tuli hyvä ja kevyt mieli ❤❤❤

Väsyneet, mutta onnelliset ❤
Kenenköhän tämä sänky oikeastaan onkaan? 😉