Hellepäivien seikkailuja ja perheenlisäystä

Meillä on ollut varsin tapahtumarikas viikko, johon on mahtunut sekä  jännitystä että onnen kyyneleitä ❤ Viikon ns. pitkä reppuretkemme jäi helteiden takia väliin. Retkeily yli 25 asteen lämpötiloissa ei ole enää mielekästä. Paikoillaan emme silti ole olleet, vaan pientä ja vähän suurempaakin touhua on riittänyt aamusta iltaan.
Hellepäivien pisimmän ja reippaimman lenkin ajoitamme aina melkein heti kukonlaulun jälkeen. Mukaan lähtee silloin vain sissiryhmä eli Hetta, Ropi ja Unna.

Onneksi on oma kukko, niin ajoitus onnistuu helposti. Kuvassa on Eemelin aamuiset kiekaisut jo suoritettu, ja nyt on aamukylvyn vuoron. Kyllä, jotkut tosiaan puhdistautuvat mullassa. Itse en aio kokeilla.

Tässä Tassulan Kanalan spa-osasto.

Lauantai olikin erityinen päivä. Aapo-heppani täytti 20 vuotta. Leivoin sankarille  porkkanakakun. Onnittelukäynnille otin mukaan vain sissiryhmän. Vanhusosasto ja Pessi jäivät kuumuuden takia kotiin.

Aapoa ei ikä paina. Jalka nousee kepeästi edelleen.

Liikunnan jälkeen rentoutumistuokio vihreästä nauttien.

Kakusta kelpasi porkkanat, pohja herätti epäilyjä.

Helteinen lauantaipäivä vietettiin omalla pihalla chillaillen, osa varjossa, osa auringossa. Iltalenkin teimme vasta kuumuuden hieman hellitettyä.

Vauhti ei ollut hääppöinen. Koirat notkuivat nosebookissa...

Ja Pessi...

Pessi lepäsi milloin missäkin mättähällä.

Silmänräpäys ja hiljaiselo oli tipotiessään. Kettu ilmestyi näköpiiriimme. Eikä mikään ihan tavallinen kettu, vaan suuri, tuuheaturkkinen, komea ja utelias. Koirien hurja haukunta ei tätä repolaista hätkähdyttänyt. Seisoi vain ja tuijotti meitä uteliaana. Hyvin verkkaisesti siirtyi sitten ison kiven taakse piiloon. Kiven takaa näkyi hetken kuluttua kaverin korvat, otsa ja silmät. Tuijotti sieltä  piilostaan meitä. Ei ollut tainnut kettu nähdä ennen kissavetoista koiravaljakkoa 😎
Kuvaa en ketusta saanut. Oli riittävästi haastetta hallita 4 koiraa ja kissa siinä tilanteessa. Tuolla kallion reunalla piilossaan kuitenkin makasi meitä tarkkailemassa. Yritin suurentaa kuvaa, mutta en erottanut punaturkin päälakea sieltä.

Pessikään ei ollut ennen nähnyt kettua. Tarkkaavaisena seurasi tapahtumaa. Luotti olevansa turvassa koirien selän takana.

Hetken kuluttua jatkoimme kulkuamme. Jostain syystä katsoin taakseni, ja siellähän se kettu seurasi meitä. Pysähtyi, kun me pysähdyimme. Liikkui, kun me liikuimme. Näin etenimme pitkän matkaa. Viimeiset parisataa metriä puikkelehdimme sukkelaan puiden ja kivien  välistä kotiin. En totisesti halunnut ohjata repolaista suoraan kanojen luokse. Tuskinpa onnistuin toiminnallani hämäämään viekasta punaturkkia; taatusti haistaa paistit jo kaukaa.

Sovimme, että Pessi huolehtii jatkossa kanojen turvallisuudesta.

Eemeli lupasi auttaa Pessiä tehtävässä. Tässä pojat vartiovuorossa.

Äitienpäiväaamuna luontokin juhli. Sininen taivas, nouseva aurinko, lintujen laulu, koivujen hiirenkorvat, valkovuokot ❤

Nuorisomme vielä nukkuessa tein aamulenkin ja tallireissun. Päivä oli tarkoitus viettää mökillä.

Minulle täydellinen juhlaympäristö ❤ Kruununa kuusi joutsenta lipumassa hiljalleen merellä.

Pessiä kiinnosti täällä ihan kaikki.

Kuvasin Pessin tasapainoilua kivikossa, ja sillä aikaa Hetta oli löytänyt aarteen - kuivuneen, osittain syödyn kalan.

Ropillekin maistuisi.

Ei saanut Ropi Hetalta edes maistiaisia. Pahaa mieltä oli hyvä helliä meressä vilvoitellen.

Pessi tarkkaili tilannetta hieman kauempana.

Siirtyi sitten ihmettelemään rantakivikolla pyrähtelevää perhosta. Tuntui kuin sininen meri olisi entisestään korostanut Pessin silmien sineä.

Välillä maistui tuore ruoho.

Aurinko porotti täydeltä terältä. Lämpötila läheni kolmeakymmentä. Oli paahtavan kuuma. Pessikin läähätti. Päätin viedä kissan suihkuun. Kastoin kaverin mahan ja tassut.  Toimenpiteen aikana en saanut kaverilta hyväksyviä katseita, mutta lopputuloksena oli selvästi piristynyt kissa.

Tässä mökötetään pöydän alla. Eihän sitä ihan heti voida antaa anteeksi moista suihkureissua.

Koirat onneksi ymmärsivät käydä säännöllisin väliajoin vilvoittelemassa meressä. Toivottavasti Pessi mallioppisi heiltä tämän taidon kesän aikana.

Päivä meren äärellä aiheutti tällaisen reaktion. Lopen uupunut äitienpäivän juhlija sammui kotona jo eteiseen.

Maanantaina töissä konttorikissa näytti edelleen tältä. Voi raasua ❤

Normaalisti menemme töiden jälkeen koko joukko suoraan tallille Aaposta huolehtimaan, mutta maanantaina vein ensin Pessin ja vanhuskoirat kotiin. Kuumuus rasittaisi heitä liikaa. Tallilla  Aapo pääsi jälleen laitumelle. Totuttelu laidunruohoon on tehtävä pikkuhiljaa. Koirat ja minä lepäilimme sillä aikaa  koivujen varjossa. Tunsin olevani keskellä täydellistä suomalaista saaristoidylliä ❤

Ja sitten siihen perheenlisäykseen.

Venla liittyi perheeseemme ❤ Tämä suloinen pikkuinen on minishetlanninponi. Ison koiran kokoinen. Hän ei kuitenkaan tule kiertämään kanssamme kansallispuistoja ihan logistiikkaongelman takia. Edes näin pieni poni ei yksinkertaisesti mahdu autooni muun retkikunnan joukkoon. Lähiretkille hän toki pääsee mukaan.
Vuosi sitten tallillemme muutti maskotiksi Millie-miniponi, ja siitä asti olen salaa toivonut, että minunkin elämääni  astelisi oma Millie. Astelihan siihen. Vähän tosin jouduin asettelemaan opaskylttejä polkuni varteen, eli ei Venla ihan hyvän haltijan lahja sentään ollut.

Tällaisen ilmoituksen kotia etsivästä suloisuudesta näin, ja peli oli menetetty ❤

Tiistaina hän sitten saapui tallillemme, Venla, Aapon pikkusisko ❤ Seitsemän veljestä-kirjasta valikoin tulokkaalle Aapo-nimen kanssa yhteensopivan nimen. Venlahan oli kaikkien veljesten ihastuksen kohde.

Hieman hämillään oleva pikkuinen tässä astumassa kohti uutta elämää ❤

Aapon ja Venlan tutustumisen ensiaskeleet. Aapo on selvästi huomioinut uuden tulokkaan.

Molemmat tuntuvat miettivän seuraavaa siirtoa.

Aapo vaikuttaa hyvin uteliaalta.

Se oli sitten siinä. Todella nopea ystävystyminen ❤ Aapo käyttäytyi kuin olisin tuonut hänen eteensä uuden koiran. Venlaakaan ei Aapon suuri koko tuntunut pelottavan yhtään.

Kaksin aina kaunihimpi ❤

Käymme yhdessä ain ❤

Isoveli valvoo ❤

Seuraavaksi vuorossa Venlan ja Millien tapaaminen. Pikkuhiljaa neidit lähestyivät toisiaan. Vihreän mutustelu on hyvää terapiaa.

Rauhallisesti edetään näilläkin treffeillä.

Hurmaava lopputulos tälläkin kertaa. Uudet bestikset ❤ Tallin tehotytötkö tässä?

Seuraavaksi Venla saisi tutustua uuteen pihattoonsa. Siellä olisi vielä kaksi uutta kaveria.

Pihatossa syntyikin sitten hetkeksi säpinää. Juoksutuksesta vastasi tarhan mummohevonen.

Eipä tuo mummohevonenkaan kovin aggressiiviselta vaikuttanut. Ennemmin tuntui nauttivan, kun kerrankin tapahtuu jotain jännää.

Ei taida mummokaan enää muistaa, ketä tässä oikeastaan jahdataan!

Nopeasti tilanne rauhoittui. Aapolla vielä mietintämyssy päässä.

Venla meni tervehtimään naapuritarhan hevosia, jotka olivat uteliaina seuranneet juoksunäytelmää aidan takana. Tallin tosi-tv.

Pikkutytöille tuli nälkä. Ja niin laskeutui iltarauha tallin ylle ❤

Pessi ja koirat ei ole vielä tavanneet  laumamme uutta jäsentä, mutta varmasti sekin asia korjataan lähiaikoina.

Tiedoksi vielä lukijoille, että poistan blogini Blogit.fi-listoilta. Jaan facebook-sivullamme uusien postauksien linkin jatkossa suoraan blogiimme, enkä siis enää  Blogit.fi:n kautta. On suorempi väylä teille lukijoillekin.
Blogimme osoite on silti edelleen reissukissa-pessi.blogspot.com