Vielä Yllästä ja jotain suurta

Retkikuntamme on kotiutunut lyhyeltä Lappi-lomaltamme jo alkuviikosta, ja arki pyörii meillä jo rutiinilla. Nyt on hyvä hetki palata lomamuistoihin ❤

Pessin pohjoisen lomat ovat kiireisiä. Ulkona huiputetaan tuntureita ja vaelletaan kansallispuistoissa. Sisällä vessakenraali-Pessin komennossa ja valvonnassa on koko kylpyhuone- ja saunaosasto. Siellä mitään ei tapahdu päällikön tietämättä.

Sinne se meni 😀

Hampaiden harjaukseni valvoja 😀

Tämä asetelma hämmästytti ja kummastutti  kovasti. Epäiliköhän kissa sitä hiirien valtakunnaksi 😉 Kerroin, että minä olin siihen  rakentanut pikkuväelle kotikolon. Kiitokseksi sitten valvovat asuntoa poissaollessamme.

Lomamme kesti tällä kertaa vain kolme kokonaista  ja kaksi puolikasta päivää. Torstaina huiputimme Särkitunturin, perjantaina bongasimme Pyhä-Luoston kansallispuiston  (siitä oma tarina myöhemmin) ja lauantaina pitikin ehtiä vaikka mihin.

Tehokas lomailu vaatii tietysti aikaiset ylösnousut. Niinpä olimme joka aamu ensimmäisellä lenkillämme jo  ennen kuutta. Kehtaanko edes sanoa, että oikeastaan jo viiden jälkeen 😎 Lapin yöttömät yöt eivät ole nukkumista varten!
Ropi kyllä näyttää kuvassa siltä, että uni olisi vielä maistunut.

Pessi ei halunnut yhdellekään aamulenkille. Lauantaiaamuna jäi tässä asennossa makuuhuoneeseen meidän muiden lähtiessä.

Niin kiire meillä ei olekaan, ettemme ehdi tapaamaan eläinystäviämme, Ylläksen vaellushevosia ❤ Sinne siis aamupuuhien jälkeen.

Ehkä tämä on kuitenkin sejuttu! Ihailijatapaaminen ja Virpin taskusta takuuvarmasti löytyvät herkut ❤

Kaviokkaitakin kiinnostaa pieni vierailija.

Ilmeestä päätellen Pessi havahtui juuri, että selän taakse on ilmaantunut jättiläisiä.

Ei muuta kuin karkuun!

Vielä autossakin olo oli tällainen 😂

Tapaamisesta jatkoimme suoraan pienelle retkelle Yllästunturin ja Kellostapulin välimaastoon.

Kyllä meidän kelpaa  ❤

Maestrokin nauttii ❤ Ehkä ansaitsisi nimen "meditaatioguru-Pessi". Niin on kaverilla hallinnassa nämä mindfullness-treenit.

Päivä oli jo pitkällä, joten nälkähän reissaajalle tuli.  Täytyy kyllä todeta, että nyt on kissalle katettu lounas ihan maailman upeimpaan panoraamaravintolaan ❤

Pojat tärkeinä 😀

Kivestä oli moneksi. Ruokapöydästä jalustaksi.

Ruokalepo kiven varjossa.

Unnakin löysi oman unikiven.
Turvassa tunturin, sylissä luontoäidin  ❤

Siestan jälkeen jatkoimme päämäärätöntä kiireetöntä kulkuamme. Aurinko lämmitti mieltä ja kehoa. Kaikki oli niin täydellistä juuri siinä hetkessä ❤

Missä vettä, siellä Pessi.  Luulin ensin, että kivenkoloissa asustelee pieniä jyrsijöitä, mutta sitten kuulin minäkin veden solinaa.

Koiraparat odottivat kärsivällisesti jälleen kerran. 20 minuuttia Pessi touhusi kivikossa. Ei hän silloinkaan projektiaan valmiiksi saanut, vaan minä yksinkertaisesti vedin yhteistyöhaluttoman kissan takaisin polulle. Halusin jo kotiin.

Terassillemme paistoi aurinko. Jatkoimme leppoisaa oleilua.

Rauhoittava maisema oli sieltäkin.

Yllätys yllätys! Kuka kaipasi ensimmäisenä toimintaa?

"Jos ei mitään tapahdu, tahdon sitten sisälle".

Ilta kului leppoisasti saunoen. Saunaan kanssani tulevat joka kerta Halti, Hetta ja Saaga. Pessi menee usein lauteitten alle. Saunomisen lomassa pesin kuvan kolmikon. Puhtaina oli hyvä vetäytyä kerälle pehmeään sänkyyn ❤

Sunnuntaina iltapäivällä meidän oli tarkoitus lähteä ajamaan kohti Kokkolaa, jossa jälleen yöpyisimme. Päätin tehdä sissiryhmän kanssa sitä ennen vähän reippaamman ja pidemmän lenkin.
Suo ja pitkospuut ovat eräretkeä aidoimmillaan ❤

Kesäkuun alku ja on Lapin kesä.

Tulistelu ei metsäpalovaroituksen takia onnistunut tällä lomalla, mutta poseerausta nuotiopaikalla se ei estänyt.

Tuhannen kilometrin ajomatkan katkaisu yöpymisellä saa matkanteonkin tuntumaan lomalta. Niinpä meillä oli aikaa pysähtyä Aavasaksalla, ja vaellella sen rinteillä.

Tämä lomanen oli poikkeuksellisen lyhyt. Ei ehkä ihan järkevää piipahtaa noin kaukana noin lyhyen ajan takia, mutta ei aina jaksa olla järkevä. Meillä oli kyllä ihana syy palata takaisin. Ensimmäinen oli hevosten laitumellelasku. Nyt he jäivät sinne 24/7. Totuttelu oli päättynyt.
Toinen syy saa sydämeni pakahtumaan. Onnenkyyneleet silmäkulmaan. Pelko ja epävarmuuskin välillä kolkuttelevat ovelle.
Unelmani on saanut siivet ❤ Kaukainen haaveeni onkin yhtäkkiä täyttä totta.

Siinä se on! Tassulan Onnela ❤ Tassulan Talli ❤ Tassulan Eläinpiha ❤ Tassulan perheen vapaa-ajanviettopaikka ❤ Mummonmökki ❤

Me ihmiset emme muuta tuonne vakituisesti, mutta Aapo ja Venla muuttavat. Saan hevoset (melkein) kotiin. Itselle omaan hoitoon kuitenkin.
Onnela sijaitsee Maskussa kuten kotimmekin, mutta automatkan päässä. Päivittäinen vapaa-aikani siellä tulee taatusti jatkossa kulumaan. Koirat ja Pessi kulkevat luonnollisesti mukana. Ensimmäiseksi Onnelaan aidataan 6000 neliötä koko eläinjoukolle yhteiseksi ulkoilualueeksi. Varsinainen kesälaidun on tien toisella puolella. Ajatuksenani on, että Aapo ja Venlakin saavat kulkea pihallamme vapaina osallistuen puuhiimme ❤

Tallirakennus tulee tähän.

Nämä löysin kotimatkalla Oulun ABC:ltä. Täydelliset tallin varustehuoneen seinälle. Talliprojekti on siis aloitettu taulujen hankinnalla  😎

Tätä kesää tuskin unohdan koskaan ❤❤❤

Tämä on maailma, missä viihdyn. Kuva äsken pihaltamme. Joukko seurasi puuhiani hyvin tiiviisti, kun istutin ja kastelin kukkasia.
Lauantai-illan huumaa ihan parhaalla tavalla ❤