Kiirettä pukkaa Tassulan väellä, h-hetki lähestyy

Nyt taitaa Pessillä olla meneillään koko tähänastisen elämänsä kiireisimmät viikot. Hevosten muutto Onnelan Tassulan Talliin lähestyy. Viime hetken valmisteluja on vielä tehtävä. Vastuu Tassulan asioista painaa muutenkin kissaparan harteita. Tehtäväluettelo on pitkä: konttorikissan virka, kanojen turvallisuuspäällikön toimi, ruokahuollon majuri, Onnelan kuningas, koirakomppanian ylipäällikkö, vessakenraali, suunnistusakatemian koordinaattori jne jne.

Päivän puuhat aloitamme jo kukonlaulun aikaan, eli yleensä ennen viittä. Koko seitsemän hengen tassuryhmä suunnistaa silloin postilaatikolle aamulehden hakuun. Voimalla seitsemän hännän tuomme lehden kotiin 😀

Vain kissavetoinen retkikunta saa tähän 100 metrin matkaan kulumaan 15 minuuttia! Pessi nääs tervehtii jokaisen muurahaisen joka aamu erikseen 😂 Ja koirat odottavat.

Sitten on vuorossa aamupala 😀

Seuraava kattaus. Tämä ei ole minun salaattibuffet, vaan Eemeli-kukon ja kanarouvien aamiainen. Kyllä, meillä eläimiä hemmotellaan ❤ Ehkä tässä vaiheessa mielensäpahoittajat poistuvat blogistamme lopullisesti 😎

Aamiaisen jälkeen seuraa kesäpäivien ehkä paras hetki, reilun tunnin aamulenkki rauhallisissa metsä- ja peltomaisemissa ❤
Aamulenkin kokoonpano vaihtelee. Välillä Pessi haluaa mukaan, välillä teen reippaan lenkin vain sissiryhmän (Hetta, Ropi, Unna) kanssa. Useimmiten sissiryhmän  joukkoon liittyy myös Halti.

Meidän lisäksi paikalla on aamuisin vain metsänväkeä. Kuvan kallion olen ristinyt kettukallioksi. Tässä tapasimme muutama viikko sitten sen meitä seuraamaan lähteneen uteliaan kettukaverin. Koirat ilmaisevat silloin tällöin hyvin selvästi, että kaveri on jälleen lähistöllä. Itse en ole kettua sen koommin nähnyt, mutta usein olen tuntevinani selässäni  ruskean silmäparin tuijotuksen.  Sen sijaan peuroja ja pupuja näemme lähes joka aamu.

Pessikin ihmettelee, miten kesäkuussa kasvillisuus on kuin syksyn ruska-aikaan. Täällä Vakka-Suomessa ei ole edes viime päivinä satanut kuin nimeksi.

Suon reunalta löytyi kunnon vihreää kesäheinää, ja sehän villitsi Pessin ja Hetan täysin.  Välillä haukattiin tuppo ruohoa suuhun, ja sitten ralli taas jatkui.

Näiden kahden leikki on kuin tanssia. Kissamaisen kevyttä ja ilmavaa. Hetta on koira, joka on taatusti pentuna Espanjassa  kasvanut  kissanpentujen kanssa, niin kissamainen leikeissään tämä hurmaava punaturkkini on ❤

Tässä viikon  reipas aamulenkki kera sissiryhmän. Miten rauhoittava metsä voikaan olla ❤

Aamulenkin jälkeen työt kutsuvat. Konttoripäällikkö-Pessin työtehtävät alkavat jo kotona eväskorin tarkistuksella. "Ruoka miehen tiellä pitää", senhän tietää kissakin.

Pessi ja kesäapulaisemme arkistointihommissa 😀

Työnteko on rankkaa. Välillä on kerättävä voimia. Eikä kissan päivä siihen lopu, kun tehtaan pilli puhaltaa työajan päättyneen. Sen jälkeen siirrytään Onnelaa kunnostamaan. Siellä vauhti sen kuin kiihtyy, sillä sunnuntaina on Aapon ja Venlan tarkoitus muuttaa uuteen kotiinsa ❤ Sydämeni pakahtuu  onnesta ❤ Vielä on tosin paljon tehtävää.

Minä öljysin puukalustoa, ja tassukansa kalusi innolla savustettuja häränhäntiä. Pessikin nakersi omaansa yli tunnin.  Kaikilla oli niin mukavaa 😀

Ostin Onnelaan betonisen kissapatsaan. Sanoin Pessille, että se on hänen ikioma kissakaverinsa, joka toimii Onnelan varakuninkaana silloin, kun Pessi itse on muissa maisemissa.

Tässä Pessin spontaani reaktio ilmoitukseeni ❤

Ehkä Pessi kokee, että tässä Onnelassa/Tassulan tallissa on liikaa vastuuta yhden kissan harteille. Apulainen on siksi enemmän kuin tervetullut. Kuvassa Pessi valvoo lahonneiden kalusteiden purkua.

Lähiretkeilyyn löydämme sentään aina aikaa. Onnelan ympäristöön on ihana tutustua.

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla  hän, joka täällä vain saa aina asustaa" ❤
Kuva Onnelan naapurikiinteistöstä.

Suoraan tontiltamme lähtee peurojen käyttämä polku pieneen peikkometsäämme. Eihän tämäkään peikkometsä meidän ikioma ole, mutta Pessi pitää ajatuksesta, että hänellä on ihan oma jännittäviä asioita täynnä oleva metsä, joten   kutsumme sitä meidän metsäksi.

Pienen ryteikön jälkeen kohoaa upea kallio.

Peuraliikenne  alueella on vilkasta. Polkuja menee ristiin rastiin.

Löysimme vanhaa tiepohjaa. Taitaa toimia nykyään vain peurojen moottoritienä.

Hajuja riittää. Tässä luetaan metsän eläinten nosebook-ryhmän viestejä. Muita täällä ei taida kulkea.

Suuri saalistaja vauhdissa. RIP hyttynen.

Metsän keskeltä löytämämme virkistävä keidas suorastaan kutsui Pessiä meditaatio-hetkeen. Koiria eivät kissan touhut kiinnosta.

Mikähän tämä on? Peurojen liikennemerkki vai maahisten  alttari?

Pessi osoittautui parhaaksi suunnistajaksi paluumatkalla. Valikoi risteyksissä oikeat reitit. Minä en siihen pystynyt, ja vaikutti, että koirat valikoivat polut, jotka veivät mahdollisimman kauaksi Onnelasta. Heille retket ovat aina liian lyhyitä, mutta Pessille seikkailu taisi riittää tällä erää.

Vielä ryhmäkuva kotikalliolla.

Olisi kotiinlähdön aika. Pessi ei selvästikään halua. Piti kaapata kaveri kainaloon, koska kieltäytyi nousemasta. Vedin kevyesti taluttimesta, ja kissa liukui kuin pulkka perässä.

Ymmärrän Pessiä. Riippakoivu ja pihakeinu houkuttelevat jäämään, viipymään vielä hetken,  antamaan ajan seisahtua ❤ Koivu on nähnyt monta tarinaa. Nyt se saa nähdä uuden vaiheen Tassulan väen elämässä. Aapon ja Venlan muutto on iso asia meille kaikille.

Huomenna nämä kaksi ovat oleellinen osa elämäämme Onnelassa ❤ Voi tätä ilon määrää, jota tunnen ❤ Myös huoli ja pelko käyvät usein mielessäni. Vastuu on suuri.

Tämä asetelma kuvaa tunnelmiamme hyvin. Kissa, koira, tallilyhty, pitsiliina ja vanhanajan maitotonkat ❤
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ❤
Vielä yksi yö...