Reissukissa-Pessi ja koirat Ylläksen ensilumilla

Lapin kahdeksan vuodenaikaa. Kaikki erilaisia. Jokainen lumoaa tavallaan. Ne vaan on nähtävä jokainen. Myös Reissukissa-Pessin ja kumppaneiden.
Niinpä reissulaisten kuononpäät suunnattiin jälleen kohti Lapin lumoavia seikkailuja ❤
Viime ja edellisvuonna loka-marraskuun vaihteessa oli Ylläksellä vielä musta maa, vaan nyt on talvi jo hyvää matkaa tuloillaan. Pakkanen paukkuu, maassa on muutama sentti lunta ja aurinko ei enää nouse päivälläkään korkealle.
Hieman minua jännitti lähteä kissan kanssa reissuun niinkin talvisiin olosuhteisiin.
Eilinen ajomatka Turusta Tornioon oli  kurja. Vettä tai räntää satoi  koko matkan. Eipä paljon taukolenkeille ollut karvatassuilla haluja. Pessi tuli eka kerran ulos autosta vasta napapiirillä. Silloin oli jo pimeää, pakkasta  kuutisen astetta, kova tuuli, lunta reilusti ja taivaalla komea kuu. Helpotuksekseni Pessi  selvästi piti ilmastonvaihdoksesta.  Ei siis kissa kaivannut vesisadetta ja kuraisia lenkkipolkuja 😉

Ensimmäinen aamu valkeni aurinkoisena ja yhdeksän asteen pakkasen nipistellessä nenänpäitä. Päätin puolen tunnin aamulenkin ja verkkaisen aamiaisen jälkeen lähteä vain ns. sissiryhmän kanssa tarkastamaan maaston lumitilanteen.

Mukaan lähtivät Ropi, Hetta ja Unna. Muut lahjoin jäämään sohvalle herkkuluiden avulla. Myös Pessi sai kanatikun 😀
Suuntasimme Ylläksen rinteille. Moottorikelkkauria pitkin kävely onnistui hyvin. Maastopyörillä oli ajettu niihin hyvät uratkin. Merkityillä patikointireiteillä oli jo hiihdetty, eli niihin ei enää ollut asiaa. Rinteissä pystyi hyvin kävelemään pitkin huoltoreittejä, eikä lumi  haittanut tätä kolmikkoa muuallakaan. Kissaa ja pieniä vanhuskoiria todennäköisesti haittaisi.

Aurinkoinen rinne oli kaunis. Lumitykit saivat maiseman näyttämään salaperäiseltä. Parin tunnin reippailun jälkeen päätimme hakea Pessin ja vanhuskoirat mukaan.

Ryhmäkuva terassiltamme ennen lähtöä. Toivottavasti aurinko vain häikäisi Pessiä, eikä ilme ollut merkki halusta sulkea arktiset olosuhteet pois todellisuudesta 😎

Varmuuden vuoksi teimme kierroksen talon ympäri, jotta näin, sopiiko kissalle lumiretkeily 😉 Aika mahtipontinen tyyli ainakin kaverilla vaikutti olevan 😎
Uskalsimme siis startata auton ja siirtyä Äkäslompolon puolelle.

Ulkona hetki  ensin tuumailtiin. Hetki näyttäisi olevan se upea "sininen hetki". Aurinko ei enää noussut tunturin yli tälle puolelle, joten ilmassa oli jo kaamoksen tuntua ❤

Liikkeelle lähdettiin - hyvin pessimäisesti - valjakon johtajana! Ja fiksut koirat seuraavat. Heille on tärkeintä, että ylipäätään liikutaan.

Koska tällä kokoonpanolla ei talvikeleillä erämaahan mennä, otamme ulkoilut turistityylillä 😉 Tässä tutkitaan Pessin johdolla ilmoitustaulua. Oikeastaan Pessi tutkii, koirat ovat enemmän kiinnostuneita koirien ihka omasta facebookista eli nosebookista.

Tässä tervehditään turistinähtävyyttä.
Patsas on oikeasti iso! Pessihän katoaa taustaan.
Pitäisi varmaankin pyytää Sampolta pari pakettia ahvenfileitä Pessille, koska hän näin blogissaan mainostaa kyläkauppiasta.

Piti sitten varmuuden vuoksi näyttää Pessille ihan oikeitakin poroja, ettei kissapolo luule tuon kaupan edessä tönöttävän yksilön olevan lajin tyypillinen edustaja.

Äkäslompolojärvi jäätyy hyvää vauhtia. Vielä ei jäälle uskalla mennä.

Koirat tykkäävät poseerata; palkkana herkkuja. Kissasta en ole ihan varma...

Luulen, että kissa valitsisi mieluiten ihan itse: milloin istuu, missä istuu ja miten kauan istuu 😎

Tällä kertaa meillä ei ollut eväitä mukana. Pessin mielestä se oli suuri huijaus. Tässä toiveikkaana tarkistetaan, josko joltakin olisi jäänyt jotakin 😀

Pessille tämän päivän seikkailu taisi olla liian lyhyt. Koirat jo menisivät torkuille, mutta kissalla on vaanimisleikit mielessä.

Lopulta uni otti voiton ❤
Turkki lumen kostuttamana, mieli täynnä uusia jänniä kokemuksia on hyvä Reissukissan loikoilla ❤
Ja huomenna odottavat uudet seikkailut...