Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Helvetinjärven kansallispuistossa

Reissulaisten retkiputki alkoi. Matkalla Lappiin bongasimme taas uuden kansallispuiston.
Matkalla olet jo perillä. Hidasta. Pysähdy. Näin me teimme 👍Puuduttava 1000 km:n ajomatka kotoa Ylläkseltä muuttui näin suureksi seikkailuksi.

Pessi taisi ymmärtää jo kotoa lähdettäessä, että nyt tulee tapahtumaan jotain, missä on ehdottomasti oltava mukana. Pukiessani eteisessä kenkiä jalkaani, kissa seisoi kahdella jalalla ulko-ovea vasten ja naukui. Ulkona kiire jatkui.

Ei ehtinyt odottaa edes portin aukeamista, niin oli kiire autolle 😉

Tarkoituksenamme oli ajaa Ruovedelle Helvetinjärven kansallispuistoon ja kiertää siellä reitti "Helvetistä itään - luontopolku Kankimäestä Helvetinkolulle, 4 km".

Ajomatka retkikohteeseen oli 240 km, joten päätin pysähtyä välillä ulkoiluttamaan koirat. Pessin jätin autoon seurailemaan ohikiitäviä rekkoja. Niissä riittikin maalaispojalla ihmeteltävää.

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa ❤

Mitä lähemmäksi määränpäätä saavuimme, sitä kauniimmiksi muuttuivat maisemat. Viimeiset kilometrit ajoimme suorastaan henkeäsalpaavan upeissa talvimaisemissa ❤

Henkeä salpasi tämäkin näky. Pikkutie puikkelehti villisikatarhojen välistä. Nappasin kuvan vauhdissa, koska pysähtyminen olisi ollut katastrofi. Koirat nimittäin haukkuivat autossa täysillä, ja villisiat juoksivat molemmilla puolilla autoa paniikissa edestakaisin. Kunnioitettavan näköistä joukkoa kyllä olivat.

Aamiaisesta oli kulunut jo sen verran aikaa, että katsoin parhaaksi tarjota retkikunnan johtajalle vähän voimaevästä.

Hetta valvoi toimenpidettä.
Jos Pessi käyttäytyy koiramaisesti, niin Hetta käyttäytyy kissamaisesti. Olen vakuuttunut, että Hetta on pentuna Espanjassa kasvanut kissojen keskuudessa, niin kissamaista leikkiä ja hyppelemistä hän pitää. Tämä penkin selkänoja on muuten sekä Pessin että Hetan lempipaikka.

Siinä se nyt on - helvetin portti. Taitaa Pessikin epäröidä.

Luulinkohan vain, mutta minusta Pessi tutki opastaulua normaalia tarkemmin. Halusi kai varmistua reitin turvallisuudesta 😉

Liikkeelle lähdettiin pikkuhiljaa kissa kärjessä.

Tämä kyltti huolestutti jo Ropiakin.

Pessistä matka kohti taivasta olisi turvallisempi vaihtoehto.

Kohta kuitenkin tarvittiin kissan apua, ja puukiipeily sai jäädä.

Kärkeen on kissan matka.

Seuratkaa johtajaa.

Satumaisen kaunista ❤ Ei ihme, että Pessikin lumoutuu, kun näitä maisemia on aikoinaan ihastellut mm. A. Gallen-Kallela.

Luonnon omaa taidetta.

Tätä Pessi ei voi sietää. Ilmekin sen kertoo. Kissat eivät nimittäin kulje jonon viimeisenä. Kärki on kissan paikka!
Mallaa tilanne lähinnä huvittaa ja hän päästää kiukkupussin ohi.

Tässä odotellaan Pessiä veturiksi. Se on loppupeleissä kaikille paras ratkaisu.

Vaikka kulkeminen kapeassa lumiurassa oli melkoisen hidasta ja hankalaa seitsemän tassulaisen voimin, tuntui, että olimme hetkessä perillä Helvetinkolulla. Alhaalla järven rannalla olisi ollut tulentekopaikka ja päivätupa, mutta sinne vievät lumiset n. 200-askelmaiset portaat olisivat olleet retkikunnallemme liian iso haaste. Uskon, että palaamme sinne lumettoman aikaan. Nyt tyydyimme ihailemaan maisemia ylhäältä käsin.

Kuvat eivät tee korkeuseroille oikeutta.
Tunsin olevani ennemmin talvisessa paratiisissa kuin helvetissä.

Halusin ottaa kansikuvan täällä, ja Pessi suostuikin istumaan varsin mallikkaasti paikoillaan, mutta ilmeilläkin voi esittää vastalauseen 😎

Niinpä jatkoimme matkaa. Hetkeksi mielikuvitukseni lähti lentoon, ja kuvittelin, että nyt alkaisi Helvetinkolulla tapahtua jotain h...vetin pelottavaa.
Aina jonon viimeisenä kulkeva Malla-collie varmistaa aina selustamme, ja niinpä hän nytkin ilmoitti, että meitä seurataan. Ja toden totta, neljä samanlaisiin sinisiin haalareihin pukeutunutta miestä lähestyi meitä. Ensimmäisenä ajattelin, Helvetinkolulla kun olemme, että voi
h...vetti, täällä on joku poliisioperaatio! Jotain h...vetin hullua tietysti etsivät. Haluan kotiin. Lähempi tarkastelu osoitti, että miehillä oli päällään lähinnä kelkkahaalareilta näyttävä vaatetus. Puheliaita he eivät olleet, joten heidän määränpäänsä jäi minulle arvoitukseksi. Ehkä he olivat yhtä ihmeissään meistä kuin minä heistä. Kai minäkin heidän silmissään näytin h...tin hullulta kuuden koiran ja yhden kissan kanssa 😉

Matkamme jatkui.

Edessä oli suo-osuus. Polku oli osittain tuiskunnut umpeen. Ei ihan helppo homma.

Tämä joukko tunki eteen. Jokainen olisi halunnut olla se ihan ensimmäinen. Pessin vetovastuusta ei tullut yhtään mitään. Kaveri käveli metrin ja sitten äkkipysähdys. Sen seurauksena minä olin useita kertoja reisiä myöten umpihangessa. Lopulta otin Pessin väkisin syliin.

Nämä kaksi rauhallista fiksua kaveria kulkivat temppuilematta perässäni tämän vaikean suomatkan.

"Ohi on", tuumaa Mallakin.

Nälkäkin olisi, mutta mietteliääksi meni reissulaisten ilmeet pöydän havaitessaan. Pienin Saaga yritti lähestyä pöytää, mutta luovutti upottuaan syvään lumeen.
Päätin, että syömme vasta parkkipaikalla.

Jostain syystä Pessi ei innostunut vesileikeistä. Taisi olla kyllästynyt tarpomaan pitkin kapeaa lumista polkua.

Etenimme rauhallisesti nauttien metsän hiljaisuudesta. Vain korppi raakkui jossain lähistöllä.

Luontopolun varrella oli alueesta kertovia tauluja. Tämä yksi oli ylitse muiden. Peikkokansaa kun tavallaan olemme mekin. Pessi-peikon opastuksella peikko- ja keijukaismetsissä seikkaileva seurue  ❤

Reitti kierretty, enää pieni pätkä autolle.
Lähtiessä unohdin istuttaa seurueeni helvetin portin eteen valokuvausta varten. Päätin tehdä sen nyt.

Hetken Pessi istui paikallaan, ja sitten se oli siinä.

Niin tuli kaverin mitta täyteen. Kolme tuntia rämpimistä lumisessa metsässä, ja vielä pitäisi istua valokuvassa jonkun ihmeellisen portin alla. Nälkäkin jo on. Piste.
Koirat tietysti istuivat rivissä, kunnes sanoin "hyvä". Kissa on kissa ja koira on koira 😀

Pessi sitten halusi syödä eväätkin autossa. Ulkoilua oli ollut kuulemma yhdelle päivälle aivan riittämiin.

Yöksi ajoimme Kokkolaan, Nahkurinkadulle. Onkohan enne? Päivä helvetin kierroksella, yö nahkurin orsilla!

Pehmeä peti vallattu. Minun sänkyni 😀

Pessi käpertyi koirien takkien päälle. Tuttu turvallinen haju muuten vieraassa paikassa.

Myöhemmin kömpi viereeni ❤
Aamulla matka jatkui kohti Lapin lumoa ❤