maanantai 18. syyskuuta 2017

Reissukissa-Pessi koirakamuineen ruskaretkellä Lapissa


Lapin kulkijalle mieluista aikaa on syksyn ruska. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä, sääskiä ei juuri ole ja luonto on mykistävä väriloistossaan ❤
Niinpä Reissukissa-Pessi, koirakamut, isäntä ja emäntä pakkasivat jälleen kerran reppunsa ja suuntasivat auton keulan kohti pohjoista.


1000 km:n ajomatka vaatii paljon pysähdyksiä. Tässä aktivointia Tornion ABC:n pihalla. Kaikki etsivät heittämiäni nameja 😀
Tauolla teemme aina pienen kävelyn. Kuusi koiraa vetovyössä, kissa flexissä, isäntä kahvilla/ruokailemassa - helppoa kuin heinänteko 😎
Perille päästyä matkan rasitukset unohtuvat kuitenkin välittömästi.  Se on kai sitä Lapin taikaa ❤

Lapin taika on valloittanut myös Reissukissa-Pessin. Ensimmäisen aamun ensimmäisellä lenkillä kissa kulki kuin Lapin ruhtinas; häntä pystyssä tärkeänä koirien edellä hypäten välillä jonkun koiran selän yli, välillä loikaten puuhun. 
Olen varma, että Pessin ajatuskuplassa olisi lukenut "minun Lappini".

Kukkuu

Viisi koiraa? Pessi on jo kokenut valokuvamalli

Tähän mennessä Pessin pisin vaellus on ollut 3.5 km. Päätimme kuitenkin rohkeasti lähteä läheiselle Olostunturille koko porukan voimin ihailemaan ruskaa ja tulistelemaan. Seniorikoirat ja kissa kulkevat samaa verkkaista vauhtia,  ja tarkoitus oli kantaa Pessiä osan matkasta repussa. Suunnittelemamme reitti olisi kuitenkin peräti 7 km.
Pessiäpä ei sitten kannettu repussa! Hän ei halunnut. Hän käveli ihan itse koko matkan. Yritin napata syliin jonkun kerran, mutta turhaan. 
Aikaa retkeen kului reilu 4 tuntia nuotiohetkineen, mutta silti melkoinen suoritus kissalta 👍


Kuva Olostunturin maisemalaavulta. Pessin eka tulistelu ja eka nuotiomakkara! Tykkäsi molemmista.
Sivuhuomautuksena todettakoon,  että meidät on aikoinaan vihitty juuri Olostunturin huipulla ❤ 

Poseeraus Olostunturilla

Olin varma, että seuraavana päivänä kissa ja kaksi vanhinta koiraamme eivät viiksikarvojaan väräyttäisi, kun pakkaisimme reissureppumme. Vielä mitä! Siinä ne eteisessä istuivat kaikki seitsemän 😀
Retkikohteemme oli Juuvanrova. 
Yli 30 vuotta näillä seuduilla kulkeneina osaamme välttää ruuhkaisimmat reitit ja  hakeutua rauhallisille osuuksille. Eipä ollut juuri muita kulkijoita nytkään.

Ruskan väriloistoa kera Pessin



Vain tämä hetki


Tulistelua Juuvanrovalla


Hei, me saatiin taas makkaraa 👍
Minulle, kasvissyöjälle,  nokipannukahvit 👍
Elämä on välillä melkoisen leppoisaa ❤

Juuvanrovan reissu oli pituudeltaan 9 km, ja tällä reissulla vain pakkasin Pessin välillä reppuun, välillä kannoin sylissä. En saanut mainittavaa protestia kissan taholta. Ehkä Reissukissaa sittenkin vähän väsytti.  Käveli kuitenkin ihan itse   6-7 km. 

Minun valjakkoni. Isännällä Malla-collie.

Näissä maisemissa ei niin haittaa, vaikkei matka aina oikein etenisi.
Nytkin Pessi tutkii ötököitä, yksi kulkee väärään suuntaan 😂


Välillä täytyy taas poseerata. Palkkana on herkkua, joten  kavereita ei tunnu haittaavan nämä tönötystuokiot 😀 
Ehkä kuitenkin pientä kyllästymisen tapaista on aistittavissa tyyppien ilmeistä 😎
Väsyttääkin kai jo. Viiden tunnin retki on loppusuoralla. 

Kuuden koiran kanssa reissatessani olen tottunut ihmisten ihmettelyihin matkakumppaneitteni määrästä ja sekalaisesta ulkonäöstä, mutta Pessin liityttyä laumaamme, harva enää huomioi koiriamme! Kissa varastaa koko show´n.
Ehkä hauskimman kommentin kuulimme Ylläksen rinteillä vaellellessamme. 
Näin, että vanhempi pariskunta jäi odottelemaan lähestymistämme ja katselemaan tarkkaan kokoonpanoamme. 
Päästyämme lähemmäksi rouva kysyi hieman epäröiden: "o-onko tuo ensimmäinen koira...kissa?" 😎

Jos hämmästyttää kanssakulkijoita meidän Reissukissa, hämmästyttää se kyllä minuakin. Ja tämän reissun jälkeen vasta hämmästyttääkin. Uskomattomia matkoja kaveri paineli häntä pystyssä joukon etunenässä. Oli kyllä iltaisin väsynyt katti retkottamassa milloin missäkin.

Tässä nukahdettiin isännän tohvelien keskelle 
Tässä nukutaan istualtaan,  vaikka toinen haluaisi leikkiä.
Tässä tyylikkäästi sohvatyynyjen seassa takajalka vinksin vonksin

Viimeinen Ylläs-päivä ennen pitkää kotimatkaa päätettiin ottaa levon kannalta. 
Minä olin pitkällä lenkillä vain kolmen nuorimman koiran kanssa. 
Muut huolehtivat sohvasta 😎
Tältä tihkusateiselta lenkiltä palattuani näin facessa videon lumimyräkästä Ylläksen huipulla!!! 
Ihan pakko oli kiivetä omin silmin näkemään tämä ihme. Lunta Lapissa!
Vesisateesta huolimatta ympärilläni nimittäin oli edelleen upea syyskuinen väriloisto. 
Oli todella vaikea usko, että yläpuolella pilven sisällä häämöttävän tunturin laella olisi kunnon lumimyräkkä.
Niinpä lähdin Ropin, Hetan ja Unnan kanssa matkaan.

Ylläksen huippu 15.9.2017 klo 13.10. Sissiryhmä todistaa. 

Tähän oli hyvä päättää tämä loma. 
Seuraavalla reissullamme saattaa lunta jo olla enemmänkin.
Mitähän Pessi tuumaa lumesta? 
Isäntä jo kyseli, että opetanko kissan hiihtämään!
Ehkä kissa matkustaa repussa hiihtoreissuillamme...

14 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja huippis tiimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska on niin kaunista. Lauma tuo siihen huumoria mukaan 😀

      Poista
  2. Olipas kiva juttu kuvineen päivineen, omakin kissa diggaa metsäilystä kovasti - ei tosin ihan tunturivaellusten mittakaavassa (vielä)! Saanko tiedustella, mitkä valjaat Pessillä on käytössä? Ollut vaikea löytää mukavia ja hyvin päällä pysyviä omalle karvapallerolle :I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla muistakin metsäilevistä kissoista 😀 Pessillä on Puppian valjaat. Soft-malli. Nettisivuilla lukee, että sopii kissoillekin.
      Mukavia retkiä teille!

      Poista
    2. Ooh, en ole koskaan kuullutkaan moisista, näyttääpä hyviltä! Kiitos!

      Poista
  3. Ihania nuo ruskakuvat: koirat ja mahtava kissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska on mahtavaa luonnon taidetta 😀Onhan tuo aika erikoinen seurue ❤

      Poista

Tykkää meistä Facebookissa