Lapin lumo jatkuu. Täydellinen vuodenvaihde.

Jänkää, kairaa ja vaellushevosia ❤ Niistä oli meidän vuodenvaihde tehty. Niin täydellistä, niin rauhoittavaa. Poissa melu, kiire ja suorittaminen. Jatkukoon uusi vuosi yhtä levollisena. Hetkessä eläen. Hetkeä arvostaen.

Aattoaamu alkoi kävelyllä kuuden koiran kanssa. Kello oli seitsemän, eikä muita kulkijoita ollut. Ei vielä edes valoja mökeissä. Aamukahvin jälkeen lenkille lähti viisi koiraa. Malla ja Pessi jäivät kotimiehiksi.

Pessi viihtyy valtaistuimellaan pitkiä aikoja tuijottaen hievahtamatta ikkunasta ulos. Lapin lumo on hurmannut kissankin ❤ Niin minun kissani - viihtyy hiljaisuudessa paremmin kuin kaupungin sykkeessä.

Seuraava lenkki olikin sitten hiihtolenkki. Mukaan lähti sissiryhmä: Hetta, Ropi ja Unna. Kaamos on Ylläksellä päättynyt. Aurinko kurkistaa horisontin reunalta tunnin verran. Tänään kurkistikin ihan oikeasti. Taivas oli pilvetön.

Nämä maisemat ympärillä. Hiljaisuudessa kuuluu vain suksien liukuva ääni ja koirien hengitys. Rakovalkealla-laulun sanat hiipivät mieleeni.
"Tää jään ja lumen maa,
  se kiehtoo, lumoaa,
  ja mieli tänne lakkaamatta palaa."

Lepohetki jänkhällä.  Vain me neljä.
"On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen,
  on avautunut sydämeni sille."

Takaisin autolle ja kohti seuraavaa seikkailua, Ylläksen vaellushevosia tapaamaan. Pessin myötä meille on avautunut paljon mielenkiintoisia uusia ovia. Nytkin vaellushevostallin yrittäjä Virpi Pohjalainen oli kutsunut meidät kylään. Hän halusi tavata erityisesti Pessin, Lapin kairoja kiertävän ja tuntureita huiputtavan kissan. Vaan mitäpä tekikään Pessi? Hän ilmoitti, ettei sitten lähdekään mukaan! Asiasta ei voinut edes neuvotella. Jokohan kissalla alkaa olla suuren diivan elkeitä? Antaa odottaa itseään, peruuttaa sovittuja tapaamisia jne. Vai onko tämä käytös kuitenkin ihan vaan normaalia käytöstä - nimittäin kissalle 😎
Niinpä Pessi jäi yksin kotiin, ja kuusi koiraa lähtivät täyttämään Pessin paikkaa.

Satumaahan päädyimme tälläkin kertaa. Tähtitaivas, melkein täysikuu, korkeat hanget, hiljaisuus ❤

Taisi Pessi järjestää kuitenkin asiamme aika hyvin 😉 Meidät kutsuttiin nimittäin tallille seuraavaksi päiväksi uudelleen. Mielellään nyt kera Pessin. Saisimme retkeillä kairassa hevosten vaellusreitillä. Olin sanaton onnesta.

Nyt piti kuitenkin kiiruhtaa kotia kohti, jotta ehtisimme tehdä vielä iltalenkin ennen kuin vetäytyisimme rakettien räiskeeltä sisätiloihin.

Kotiseudun lumettoman maan jälkeen tämä kaikki tuntuu maanpäälliseltä paratiisilta.

Tämä näkymä helli meitä aattoillan tupakeittiön  ikkunan takana. Ilta kului saunoen, takkatulta tuijotellen ja kirjaa lukien. Pikkukoirat tulevat saunakavereikseni ylälauteille asti, ja Pessikin tulee nykyään saunaan. Jää tosin lattialle lauteiden alle, mutta ei pakene enää edes löylyvettä kiukaalle heitettäessä.
Saunakissa-Pessi.

Uudenvuodenpäivänä lähdimme sitten jälleen Ylläksen vaellustallille. Nyt lähti Pessikin mukaan. Innokkaana istui eteisessä valmiina 😀 Vanhuskoirat päätin jättää kotiin.
Ensimmäisenä menin moikkaamaan hevosia. Ja tallikissoja. Oma laumani sai odottaa hetken autossa.

Näihin karvaturpiin ei voi olla ihastumatta. Yksitoista rauhallista tasapainoista issikkaruunaa ❤
Ja neljä kissaa. Kaksi nuorinta tulivat heti tekemään tuttavuutta kanssani.

Nämä ovat sisaruksia, tyttö ja poika. Kirjava on kollipoika Täplä. Ratsastava kissa. Viihtyy erinomaisesti hevosten selässä.

Tämäkin näky olisi jäänyt kokematta ilman elämääni astunutta Reissukissa-Pessiä 😀

Pessi ei ole kasvattajalta lähdön jälkeen tavannut muita kissoja, joten päätimme varovasti korjata tilanteen.

Auton ikkunan läpi oltiin näin rohkeita ja leikkisiä.

Näin oltiin hieman etäisempiä. Uteliaita selvästikin.  Pessi lötköttää sylissäni ragdollille tyypilliseen tapaan velttona. Enempää tutustumista emme yrittäneetkään.
Oli aika siirtyä kairaan. Otin Pessille oman kantorepun mukaan, koska en hetkeäkään uskonut hänen kulkevan koko retkeämme lumisella polulla omin jaloin.

Katsokaa, mikä repun kyljessä koreilee. Lapsuudenystäväni Kirsi antoi Pessille synttärilahjaksi ihka oman uniikin reppumerkin ❤ Eipä tarvittu reppua tälläkään kertaa. Pessi käveli polulla reippaasti koko matkan.

Koirat nauttivat täysillä, kun saivat juosta vapaina edestakaisin pitkin polkua. Kivaa tuntui olevan Pessilläkin.

Jos ei tietäisi, että puussa on kissa, niin kauempaa voisi luulla joksikin suurpedoksi. Uusi tulokaslaji.

Nämä kolme kuukkelia seurasivat kulkuamme tiiviisti. Pessi olisi halunnut liittyä heidän seuraansa 😉

Tuhoon tuomittu yritys selvästi oli kyseessä, joten jatkoimme matkaa.

Ei muita kulkijoita, vain me. Pessin ansiosta saimme tämänkin onnen kokea ❤ Melkein kuin Hellaakosken runossa "vapaa on vain umpihanki". Tämän vapaampaa ei kulku kissan kanssa kairan umpihangessa voi olla.

Anteeksi, Pessi, kun näin julkisesti loukkaan vessarauhaasi.

Loukkaantuikohan kaveri tempustani? Ei onneksi, vaipui vain hetkeksi Lapin lumoon ❤

Kiitos Ylläksen Vaellushevoset, kun kutsuisitte meidät 😀

Meillä lomailu jatkuu vielä loppuviikon. Huomenna seuraamme liittyvät mieheni ja kuopuksemme.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoillemme!
Ja hei, Reissukissa-Pessillä ja Koirajengillä on omat facebook-sivut. Käykää tykkäämässä.