sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Reissukissa-Pessi ja Koirajengi Valkmusan kansallispuistossa


Perjantaina bongasimme Valkmusan kansallispuiston. Upea alue. Suosittelen. Oli Pessin 11. kansallispuisto.  Matkaa meiltä tuli 300 km suuntaansa, mutta oli lähes kokonaan moottoritietä. Oikeasti minua kyllä surettaa tässä retkeilyharrastuksessani juuri tuo autoiluosuus. Ei kovin ekologista toimintaa, mutta julkisilla kulkuvälineillä ei tämän jengin kanssa oikein voi kulkea. Yritän sitten muilta osin minimoida hiilijalanjälkeni. Esim. lentomatkustaminen on eläinperheemme kasvaessa jäänyt.


Tässä yritän vielä aamu-uniselle kissalle selittää, että Valkmusa odottaa.


Ei kuulemma jaksa...


Pikkuhiljaa koirien innokkuus tarttui Pessiinkin, ja kohta olikin painileikit menossa. Nostin eväsrepun eteiseen, ja retkikunta seurasi innokkaina perässä. Seikkailu alkakoon 😀

Ajomatka Pyhtäälle kesti tauon kanssa 3,5 tuntia.


Viimeiset kilometrit edettiin näin tunnelmallisessa maisemassa. Mitä lähemmäksi kohde tuli, sitä enemmän innokkaat koirat lisäsivät vinkumisen volyymiä. Ja kaiken huippu; Pessikin naukui malttamattomana koirakuoron mukana 😀



Vihdoin perillä. Pessi, retkikunnan johtaja, tarkistaa tuttuun tapaansa opaskyltistä reittisuunnitelman.


Aurinkoista tietä eteenpäin 😀
Jätimme auton Suolinnantielle, josta kuljimme Harjupolkua kohti Moronvuoren päivätupaa. Edestakaisin matka olisi 4 km. Keväthuumassa elävälle kissalle juuri sopiva matka. Tämän retken teemaksi nimittäin muodostui Pessin tahdosta "istutaan vain tässä ja kuunnellaan linnunlaulua". Ei hullumpi teema. Mindfullness-harjoitusta ja meditaatiota upeassa keväisessä luonnossa ❤


Päällikkö tarkkana 😀
Harjupolku oli hulppea kulkea; kuiva ja leveä. Alkuun polku kulki ihan suon vierellä. Lintujen keväthuudot tahdittivat kulkuamme. Kruununa päivälle oli kalasääsken ylilento ❤


Poikkesimme polulta ihailemaan rauhoittavaa suomaisemaa ❤


Joku halusi huuhtoa matkan pölyt turkistaan 😎


Matka jatkui. Häntä pystyssä tietenkin.


Aina on aikaa kiipeilyyn. Ainakin Pessillä. Koirista en ole ihan varma.


Alastulo vaatii keskittymistä ja rohkeutta.


Yksi upeimmista tai ainakin yksi monista upeista kohdista oli tämä Piifeltin salmi.




Myös Pessi piti salmesta 😀


Seuraavaksi sukelsimme peikkometsään. Vai onko tämä sittenkin keijukaisten valtakuntaa.


Satumetsää  ❤ Maahisten asuinsijoja.


Pessikin aistii maahisten läsnäolon, vai pikkulinnutko puissa kiinnostavat 😉


Lähestymme Moronkalliota.


Näky tekee vaikutuksen Pessiinkin.


Olemme melkein perillä Moronkallion päivätuvalla. Retkikunnan johtaja varmistaa reitin.


Kyllä on kissallakin ihmettelemistä vuoren suuruudessa.


Tämä näky hurmasi minut. Upea harmaa ajan patinoima tupa ❤



Pessillä oli heti homma tassussa. Tarkisti puutilanteen. Tekiköhän mieli nuotiomakkaraa 😉


Oli aika ottaa eväät esille. Mitenkä ne aina maistuvatkaan niin hyviltä luonnon helmassa.


Yksi asia on yhtä varma kuin auringon nousu aamuisin. Nimittäin Pessin meditaatiohetki ruokailun jälkeen. On kuulemma hyväksi kissan terveydelle.


Sen jälkeen oli hyvä jatkaa päivätupaan tutustumista.


Tässä tarkistetaan rakennuksen perustukset.


Oli aika palata autolle. Viimeinen silmäys idylliseen pihapiiriin ❤


Paluumatkalla aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Oli kesäisen lämmin, melkeinpä kuuma. Ei ollut kissallakaan kiire mihinkään. Etenimme 100 metriä kerrallaan, ja sitten taas eräs istuutui. Koirien oli sopeutuminen tilanteeseen - jälleen kerran.


Auringon lämpö, lintujen laulu, kevään tuoksu ❤ Ei sitä kissakaan muuta kaipaa.



Tässä mättähällä olen, enkä enää kävele! Niin oli veikkonen tosissaan, että syliin jouduin kissan nappaamaan, jotta matka pääsi jatkumaan.



Mikä kiire valmiissa maailmassa.


Yllättäen tulikin kiire. Pessi muuttui levottomaksi, selvästi etsi jotain. Arvasin, että hätähän kaverilla on. Oli vain vaikea löytää sopivaa vessaa. Talviretkeilyyn tottunut kissa etsi lunta.


Onneksi sitä vielä löytyi.


Hommansa kullakin. Kimppakivaa 😎



Ropin ja Pessin mindfulness-harjoitus Piifeltin sillalla.


Poikkesimme vielä suon reunalle.


Auto näkyvissä, tuli Pessiinkin vauhtia.


Avasin takaluukun koirille, mutta silmänräpäyksessä sinne loikkasi myös Pessi. Samalla oivalsin, että olin unohtanut ottaa ryhmäkuvan postauksen kanteen. Jengi siis ulos autosta ja kuvaukset pystyyn.


Pessin asenne kuvauksiin oli tämä. Häntä kertoo kaiken 😀 Koirat yrittivät parhaansa kissan pelleilystä huolimatta ❤

Palasimme autolle, kotimatka alkoi. Oli jälleen hieno retkipäivä 😀

Facebook näytti muistoistani alla olevaa vuosi sitten julkaistua kuvaa.


Pikkuinen Pessi ja tuliterä raapimistorni. Eipä meistä kukaan osannut tuolloin kuvitella, millaiseksi yhteiselomme muodostuisikaan ❤

24 kommenttia:

  1. Kiva, ootte käyneet meillä päin. Tuo onkin kiva paikka ja todellakin mystinen Moronvuori tekee vaikutuksen:)
    T. Mustakissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtava paikka. Moronvuorella olisi ollut kiva seikkailla oikein ajan kanssa. Ehkä vielä joskus palaamme 😀

      Poista
    2. Tervetuloa toistekin! Ja Valkmusassa on toinenkin puoli...ja kivenheiton päässä Ruotsinpyhtäällä Kukuljärven reitti:)

      Poista
    3. Valkmusan suoalueisiin haluaisin kyllä tutustua joskus kuivemman maan aikaan 😀 Pidän mielessä, kiitos 😀

      Poista
  2. Kiitos taas hienoista kuvista! Olette kyllä upea retkikunta! <3

    VastaaPoista
  3. Pipsa ja karvakuonot22. huhtikuuta 2018 klo 17.17

    Hauskan kerronnan avulla oli taas helppo lähteä mukaan teidän mukavalle reissullenne. Valkmusassa en ole ennen käynytkään. Vaikutti kyllä mielenkiintoiselta kohteelta, ehkä joskus retkeilenkin sinne. Samoin ajatuksin kanssasi, pitkä matkanteko autolla reissun rasittavin osuus.
    Pessi on oikea hyvänmielenlähettiläs.
    Teidän tarinoita lukiessa saa aina muhkean annoksen hyvää mieltä sisuksiin.
    Mies lähetti terkkuja,että hän on vaelluksillaan Saariselällä käynyt Pessinlammella. Sijaitsee noin 3kmn patikkamatkan päässä Kiilopäältä. Retkeilyreitti kulkee Luulammin kautta.
    Jos joskus ajelette sielläpäin, niin Pessi varmasti haluaisi käydä siellä vettä lipsuttamassa.
    Antoisia keväthetkiä ja retkiä koko jengille!

    Pessi on oikea hyv

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Valkmusaa. Upea alue. Harju ja suot toistensa vastakohtia.
      Miehellesi terveisiä, vierailemme lammella ensi kesänä. Samalla tulee bongatuksi uusi kansallispuisto. En tiennyt ko. lammesta ennen kuin Pessin fani laittoi hiihtoreissultaan sieltä meille kuvan.
      Kiitos ja mukavaa kevättä sinullekin 😀

      Poista
  4. Luin monta monta postaustanne ja ihastuin kovasti varsinkin Pessiin. <3 Enpä raaski näitä seikkailuja omille räggäreilleni edes näyttää - meillä kun ei kunnon ulkoilumahdollisuuksia tai autoakaan ole. Onneksi sisälle voi sentään rakentaa agilityratoja, majoja ja muuta mukavaa virikettä kaikkien yhteiseksi iloksi. Mahtavia reissuja teidän jengille vastakin! :) Ja ihastuneet terveiset Pessille Nupulta ja Jujulta (blogista hupsuja.blogspot.fi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että Pessi on hurmannut sinut ❤
      Pessi lähettää Nupulle ja Jujulle kiitokset ja kevätterveiset takaisin 😀
      Sisälläkin voi toki puuhastella monenlaista. Se on ihmisten viitseliäisyydestä kiinni. Agility on huippua 😀
      Mukavia puuhapäiviä teille!
      Ja kiitos, meillä kansallispuistojen bongailu kiihtyy kevään ja kesän myötä.

      Poista
  5. Hieno tarina taas ! Ei maalata piruja seinille , mutta itse kissan kanssa kotinurkissa ulkoillessa olen huomannut , että kun ilmat lämpee niin vauhti ei kiihdykään . . . On vaan niin kiva istua lämpimässä ja haaveilla !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että näin tulee Pessinkin kanssa käymään 😀 Ainakin niin kauan kuin linnut laulelevat keväisen ahkerasti. Kissan ehdoilla retkeilemme, eli rauhoittumisharjoituksia nämä siis itsellekin 😉

      Poista
  6. Oli kyllä mahtavaa nähdä teidät perjantaina moronvuorella. Lapsi ihmetteli pitkään, miten kissa voi olla koirien kanssa. �� itse en aluksi tajunnut että koirien seassa oli kissakin.������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitteko siellä nuotiopaikalla vai siinä matkan varrella? Molemmissa nimittäin oli seurue, jossa lapsi :)
      Kissaa ja koiraa usein pidetään "vihollisina" kirjallisuudessa, vaikka monessa perheessä elävät yhdessä sopuisasti.
      Oli muuten hieno reitti se, mitä kuljimme.

      Poista
  7. Voi,miten ihanaan blogiin eksyin iltasanomien kautta!😊
    Onneksi täällä on monta postausta,joten luettavaa riittää.
    Kotimatka töistä kului niin rattoisasti teidän poppoon reissusta lukiessa.
    On sinulla ihkut kaverit!♡ Jään seuraamaan!😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun pidit löydöstäsi 😀
      Ja tervetuloa seuraamaan seikkailujamme 😀

      Poista
  8. Hirmu kiva blogi. Asun Ruotsissa ja minulla on nykyään papillontyttö. Eikös papilloni ole myös yhdessä tai kahdessa sinun koirissasi? Mahtava juttu kun kissa on aina mukana, meidän kissat lähtevät matkaan kun menemme kävelyille, mutta vaan lähellä kotia. Mutta ovat mitä parhaimmat kaverukset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun pidit tarinoistamme 😀
      Tuo papillonin näköinen koira on rescue Espanjasta. Monirotuinen siis.
      Kiva kuulla, että teilläkin ollaan kavereita.
      Lähiulkoilu on ihan yhtä hienoa kuin "kaukomatkailukin". Aktivointi on tärkeintä 😀

      Poista
  9. Voi miten valloittava jengi juttuineen täältä löytyikin! Kiitos Mirjam-Matildalle vinkistä ❤ Lisäsin teidät heti oman blogini lukulistalle :)
    Kiva kuulla että tykkäsitte Valkmusasta, joka on meitä lähinnä (alle 20km kotioveltamme) sijaitseva kansallispuisto. Siellä riittää paljon nähtävää, joten tervetuloa toistekin :)

    VastaaPoista
  10. Tervetuloa retkiseuraamme :) Kiva, kun löysit ja pidit blogista.
    Uskon, että vielä palaamme Valkmusaan. Suoaue jäi nyt tutkimatta, samoin Moronvuoren huippu. Hieno, monipuolinen alue :)

    VastaaPoista
  11. Aivan huikaisevia kertomuksia edelleenkin. Ainakin vieraampi ihminen kuvasta miten Pessikin on kasvanut ja muuttunut.
    Onkos tuossa Moronkalliossa pieni luola, vai vaan pieni syvennys johon ei paljon Pessiä isompi kaveri mahtuisi.

    Kevään jatkoa täälläkin odotellaan; perhosista löynyt "jo" nokkosperhonen, sitruunaperhonen, neitoperhonen, Herukka (eli liuskaperhonen) ja suruvaippa.

    Kevään jatkoa koko retkikunnalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pessi on jo aikamies 😀
      Huomasin Retkipaikan blogista vasta reissumme jälkeen viittauksen luolaan. Harmi, etten etukäteen tiennyt siitä. Pitänee mennä joskus toiste uudelleen 😉
      Hyvin olet perhosia bongaillut. Tein perhosbaarin pihallemme, ja muurahaiset valloittivat sen, vaikka lorautin etikkaa liemeen.

      Poista
  12. Oi ihanuus mitä kuvia ja mikä karvakamu poppoo♥ Luonnossa liikkuminen on niin mukavaa, eikä varmaan mikään maistu niin hyvältä kun ne retkieväät nuotiolla:) Ihana Pessi♥ Kaunista alkanutta kevättä!

    VastaaPoista
  13. Sanon usein, että luonto on toiset keuhkoni ❤ Ilman sitä en voi hengittää!
    Kiitos, ja mukavaa kevättä sinulle myös 😀

    VastaaPoista

Tykkää meistä Facebookissa